pienoiskuva| thumb|Ihmisen selkäranka William Cheseldenin teoksesta Osteographia, or The anatomy of the bones. Kiropraktiikka (, hoitaa käsillä) on nikamien manipulaatioon perustuva hoitomuoto, jossa diagnosoidaan, hoidetaan ja ennaltaehkäistään ihmisen tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimintahäiriöitä muuttamalla selkärangan liikeratoja mahdollisimman symmetriseksi.
Kiropraktiikan teoreettinen pohja perustui alkujaan pseudotieteellisiin käsityksiin, mutta se parantaa tästä huolimatta alaselkäpotilaiden toimintakykyä hiukan tavanomaisia hoitoja paremmin. Kiropraktista hoitoa tarjotaan myös muihin tuki- ja liikuntaelinperäisiin kipuihin, kuten jännityspäänsärkyyn, sekä migreeniin, kuukautiskipuihin ja ruuansulatushäiriöihin.
Kiropraktiikkaa harjoittaa arviolta 90 000 kiropraktikkoa 70 maassa, ja sen asema on kehittyneissä maissa useimmiten säädeltyä. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset, joissa se toteaa, että taitavasti ja asianmukaisesti käytetty kiropraktiikka on turvallista ja tehokasta monien terveysongelmien ehkäisyssä ja voisi olla potentiaalinen ja kustannustehokas hermoston sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitomuoto.
Suomessa oli vuonna 2005 noin 40 laillistettua kiropraktikkoa, ja heitä edustaa Kiropraktikkojen maailmanliitto WFC:hen (World Federation of Chiropractic) kuuluva Suomen Kiropraktikkoliitto.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää kiropraktikon ammattinimikkeen 4–6-vuotisen alan yliopistotutkinnon suorittaneille. Kiropraktikot ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja asetuksen tarkoittamia terveydenhuollon ammattihenkilöitäTEO.fi: Terveydenhuollon ammattihenkilöt Ammattioikeudet, Valvira.fi, jotka merkitään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin eli Terhikkiin.
Suomessa toimivat kiropraktikot ovat valmistuneet Euroopassa tai Yhdysvalloista. Kiropraktikoksi voi valmistua kuudesta eurooppalaisesta yliopistosta, joista kaksi sijaitsee Britanniassa ja yksi Sveitsissä, Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa kussakin.
Kiropraktikon ammattinimike muuttui Suomessa vuonna 2008 lain suojaamaksi eli laillistetuksi ammattinimikkeeksi, mutta kiropraktisen hoidon kustannukset eivät ole edelleenkään Kela-korvausten piirissä. Norjassa ja Tanskassa on eri tilanne, koska julkinen terveydenhuolto lähettää siellä tuki- ja liikuntaelinpotilaat ensimmäiseksi kiropraktikon suoravastaanotolle arvioitaviksi.
Kiropraktiikka on vakiintunut sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuoltojärjestelmässä myös Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä.
Kiropraktiikan perinteisenä teoriana on ollut, että selkärangan toimintahäiriöt vaikuttavat hermoston välityksellä ihmisen kokonaisterveyteen. Tutkimusnäyttöä on saatu kuitenkin lähinnä vain alaselkäkivun lievittämisestä, minkä vuoksi sitä suositellaan eurooppalaisessa hoitosuosituksessa hoitovaihtoehdoksi sekä akuuttiin että krooniseen selkäsärkyyn potilaille, joilla ei ole vakavaa selkäsairautta tai leikkaushoidon aihettaOlavi Airaksinen. Onko manipulaatio hoito vaikuttavaa? Duodecim 2005;121:1707–1708, s. 1707..
Kiropraktisen hoidon tavoitteena on etsiä selkärangan huonoiten liikkuvat alueet, minkä jälkeen rangan liikkuvuus pyritään tasapainottamaan mahdollisimman symmetriseksi esimerkiksi kiropraktisella hoitopöydällä tuotettujen nytkähdysten avulla.
Kiropraktinen käsittely poistaa selästä liikehäiriöitä aiheuttavia fasettilukkoja ja kiropraktisia subluksaatioita. Fasettilukossa nivel on lukkiutunut johonkin asentoon osittain tai täysin siten, että sen fysiologinen liike on rajoittunutta. Kiropraktisella subluksaatiolla tarkoitetaan puolestaan nivelen toimintahäiriötä, jossa nivelen liike ja/tai muu fysiologinen toiminta on muuttunut, vaikka nivelpintojen välinen kontakti on normaali. Kiropraktisen subluksaation määritelmä poikkeaa subluksaation lääketieteellisestä määritelmästä, jonka mukaan subluksaatio tarkoittaa niin suurta paikoiltaan siirtymistä, että se näkyy staattisten kuvantamismenetelmien avulla.
Fasettilukkojen syyt ja seuraukset Selkänikamien väliset fasettinivelet saattavat juuttua toisiinsa kiinni, jos niihin kohdistuu nikamia yhteen puristavaa kuormitusta. Tällöin nikamavälien nestekierto heikkenee, mikä saa fasettinivelet kuivumaan kiinni toisiinsa. Ylempänä sijaitsevan selkänikaman kuuluisi liukua alempana sijaitsevan päälle selkää taivutettaessa, mutta fasettilukko estää tämän, mikä vähentää selän taipumista.
Jos nikamat eivät enää liiku, niiden väliset pienet lihakset eivät saa myöskään enää liikettä, mikä synnyttää lihasjännitystä, joka saattaa levitä laajemmalle alueelleOutoa painetta selässä? Kotiliesi. Fasettilukko ärsyttää myös ympäröivää kudosta, jolloin se tulehtuu ja kipeytyyOmalääkäri. Lihastulehdus selässä. Yle.fi Akuutti..
Lantion virheasennon aiheuttama alaselän fasettilukko on fasettilukoista yleisin. Lantion virheasento vinouttaa ja puristaa selkärangan alinta nikamaaOutoa painetta selässä? Kotiliesi.
Historiaa thumb|Daniel David Palmer. thumb|Daniel David Palmerin vuonna 1897 perustama kiropraktiikka opettava oppilatos Palmer College of Chiropractic. D. D. Palmer kehitti kiropraktiikan 1890-luvulla, ja hänen poikansa B. J. Palmer vauhditti sen levittämistä 1900-luvulla. D. D. Palmer oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt parantamiseen magneettien avullaExcerpt from<cite>The Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic Excerpt from The Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic . 18. syyskuuta 1895 Palmer käsitteli Harvey Lillardin selkärankaa. Lillard oli ollut osittain kuuro siitä asti, kun oli tuntenut "jonkin pettävän selässään", ja käsittely vaikutti parantavan hänet. Toinen Palmerin potilas kärsi sydänvaivoista, ja jälleen selkärangan käsittely vaikutti poistaneen vaivan. Vuoden kuluessa tästä Palmer oli avannut jo ensimmäisen "kiropraktiikaksi" nimeämäänsä hoitomenetelmää opettavan koulun.
Palmer piti kiropraktiikkaa osin uskonnollisena oppina. Vuonna 1911 lähettämässään kirjeessä hän toteaa: "meillä täytyy olla uskonnollinen johtaja, perustaja, aivan kuten Kristus, Muhammed, Jo. Smith, rouva Eddy, Martti Luther ja muut uskontojen perustajat. Minä olen tuo alkulähde. Minä olen kiropraktiikan tieteellisen, taiteellisen, filosofisen ja uskonnollisen puolen perustaja."D. D. Palmer's Religion of Chiropractic - Letter from D. D. Palmer to P. W. Johnson, D. C., 4.5.1911. Palmer myös väitti saaneensa henkimaailman kautta inspiraatiota kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä Jim Atkinson -nimiseltä edesmenneeltä lääkäriltä.Faulty Logic & Non-skeptical Arguments in Chiropractic - Keating C. Joseph Jr, Los Angeles College of Chiropractic, 1997
Palmerin ajattelu ja kirjoitukset saivat vaikutteita 1800-luvun lopun spiritualismiin ja vitalismiin pohjautuvista uskonnollis-filosofisista metafyysisistä teorioista, joista merkittävin oli H. P. Blavatskyn suosioon saattama teosofia..
Aina 1800-luvun lopulta nykypäivään kiropraktiikka on ollut vastakkainasettelussa joidenkin lääketieteen harjoittajien kanssa. Subluksaatio ei perustu lääketieteeseen. Yhdysvalloissa on kiistaa aiheuttanut myös joidenkin kiropraktikoiden torjuva suhtautuminen rokotuksiin. Yhdysvaltalainen lääkäreiden ammattijärjestö American Medical Association kutsui kiropraktiikkaa "epätieteelliseksi kultiksi" ja boikotoi sitä aina vuoden 1987 oikeusjuttuun saakka, jossa lääkäreiden ammattijärjestö todettiin syylliseksi järjestelmälliseen lääkäreiden ja kiropraktikoiden yhteistyötä vaikeuttavaan toimintaan.
Ensimmäiset Doctor of Chiropractic -tutkinnon suorittaneet kiropraktikot tulivat Suomeen 1920-luvulla ja työskentelivät pääsääntöisesti Pohjanmaalla, jossa väestö oli siirtolaisuuden kautta tutustunut kiropraktiikkaan. Suomen Kiropraktikkoliitto perustettiin 2. marraskuuta 1977 ajamaan ammattikunnan asemaa. Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen vain kansainvälisen, CCE-akreditoidun koulun myöntämän tutkinnon suorittaneita kiropraktikkoja.
Subluksaatioteoria Daniel Palmerin 1890-luvulla kehittämän teorian mukaan niin sanottu kiropraktinen subluksaatio eli nikamien virheasentojen aiheuttama selkärangan tai hermoston toimintahäiriö häiritsee elimistön toimintoja ja sitä itsesäätelyä), jonka avulla elimistö korjaa kudoksiaan ja sopeutuu ulkoisen tai sisäisen ympäristön muutoksiin. Palmer käytti tästä itsesäätelyjärjestelmästä termiä "kehon luontainen älykkyys". Palmer uskoi, että 95 prosenttia sairauksista aiheutui selkärangan virheasennoista ja loput muiden nivelten virheasennoista.
Kiropraktiikan historiaa tutkinut kiropraktikko Joseph C. Keating, Jr. kritisoi vuonna 2002 Palmerin käyttämää luontaisen älykkyyden käsitteen perustuvan tieteen sijaan uskontoon. Keating suositteli sen vuoksi, että kiropraktikot eivät käyttäisi enää kyseistä termiä.Joseph C. Keating, Jr., PhD. Commentary: The Meanings of Innate. J Can Chiropr Assoc 2002; 46(1)
Vaikka kiropraktikoilla on erilaisia näkemyksiä, kaikkia kiropraktikoita yhdistää näkemys siitä, että selkäranka ja terveys ovat toisiinsa yhteydessä hermoston kauttaGay R. E., Nelson C. F. (2003). "Chiropractic philosophy". in Wainapel SF, Fast A (toim.). Alternative Medicine and Rehabilitation: a Guide for Practitioners. New York: Demos Medical Publishing. . Vuonna 2007 Isossa-Britanniassa kiropraktikkojen keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 76 prosenttia vastaajista piti subluksaatioteoriaa tärkeänä ja keskeisenä osana kiropraktiikkaa.
T. J. Kaptchuk ja D. M. Eisenberg jakoivat kiropraktikot kahteen ryhmään 1900-luvun lopussa. Enemmistö kiropraktikoista uskoi, että subluksaatio oli vain yksi sairauksien aiheuttaja muiden joukossa. He saattoivat tarjota potilailleen manipulaatiohoidon lisäksi myös esimerkiksi fyysisiä harjoitteita, hierontaa, lisäravinteita, akupunktiota ja homeopatiaa.
Pieni vähemmistö uskoi Palmerin tavoin, että subluksaatio olisi sairauksien tärkein taustatekijä. He korostivat Kaptchukin ja Eisenbergin mukaan niin sanottua vitalismia ja kehon itsesäätelyjärjestelmää. Kaptchukin ja Eisenbergin mukaan kyseisellä pienellä vähemmistöllä oli viime vuosisadan lopussa paljon vaikutusvaltaa kiropraktikkojen ammattikunnan sisällä
Joukko kiropraktikkoja julkaisi vuonna 2001 tutkimuksen, jonka mukaan suurimpien pohjoisamerikkalaisten kiropraktikkojärjestön potilasesitteistä 82 % sisälsi tieteellisesti todistamattomia väitteitä kiropraktiikan vaikuttavuudesta. Tämä oli heidän mukaansa ongelmallista, koska se vahvisti kiropraktiikan julkista kuvaa tieteen ulkopuolella toimivana ammattikuntana.
Britannian kiropraktikkoyhdistys haastoi brittiläisen toimittajan ja kirjailijan Simon Singhin oikeuteen kunnianloukkauksesta tämän vuonna 2008 The Guardian -lehdessä esittämän kommentin vuoksi. Singh totesi artikkelissaan: "Vaikka nykyaikaisten kiropraktikkojen voisi olettaa rajoittuvan vain selkävaivojen hoitoon, todellisuudessa heillä on edelleen varsin pöhköjä ajatuksia." Singh kuitenkin voitti oikeusjutun ja totesi voiton jälkeen Wired-lehdelle antamassaan haastattelussa: "– – joskus jopa yksinkertaisten totuuksien esittäminen (kuten se, ettei ole olemassa luotettavaa näyttöä siitä, että kiropraktiikka helpottaisi lasten astmaa) herättää vihaa tieteen vastustajien joukossa." ”You might think that modern chiropractors restrict themselves to treating back problems, but in fact they still possess some quite wacky ideas.”
”Such is the state of science, where sometimes even stating simple truths (like the fact that there’s no reliable evidence chiropractic can alleviate asthma in children) can bring the wrath of the antiscience crowd.”
Kiropraktinen hoito