Paavo Kalevi Turakainen (s. 8. helmikuuta 1942) on Oulun yliopiston matemaattisten tieteiden laitoksen emeritusprofessori. Turakaisen erityisasiantuntemus liittyy teoreettisen tietojenkäsittelytieteen alaan kuuluvaan automaattien ja formaalien kielten teoriaan. Uransa aikana hän tutki varsinkin algoritmiseen ratkeavuuteen ja ratkeamattomuuteen liittyviä kysymyksiä.
Turakaisen vanhemmat ovat Paavo Jalmari Nummela ja Ida Maria Turakainen. Hän tuli ylioppilaaksi Parikkalan yhteiskoulusta 1961 ja valmistui Turun yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1965 ja lisensiaatiksi 1967. Hän väitteli siellä filosofian tohtoriksi 1968. s. 716 Turakaisen väitöskirjan aihe oli On Probabilistic Automata and Their Generalizations () ja sen ohjaajana toimi Arto Salomaa. Turun yliopistossa Turakainen toimi assistenttina 1965–1969 ja matematiikan dosenttina vuodesta 1969. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin vt. apulaisprofessori hän oli 1969–1970 ja apulaisprofessori 1970 sekä sovelletun matematiikan professori 1970–1971. Samaan aikaan Turakainen toimi myös Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelyopin professorina.
Turakainen oli Oulun yliopiston matematiikan professori vuodesta 1971Facta 2001, osa 17, palsta 134 ja jäi eläkkeelle 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, minkä jälkeen hän alkoi harrastaa runojen kirjoittamista. Turakainen on ottanut vaikutteita etenkin Eino Leinolta ja kirjoittaa runonsa kalevalamittaan. Syyskesällä 2006 hän voitti Iltalehden rakkausaiheisen runokilpailun, johon lähetettiin yli 4 000 runoa. Turakainen on käyttänyt nimimerkkejä Elämän kirjosieppo, Elämänkirjo-Sieppo ja Elämänkirjosieppo.
Lähteet
Aiheesta muualla Paavo Turakaisen kirjoittamia runoja Kalevalaisen Runokielen Seuran verkkosivuilla
Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Oulun yliopiston professorit Luokka:Jyväskylän yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset tietojenkäsittelytieteilijät Luokka:Suomalaiset matemaatikot Luokka:Vuonna 1942 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset professorit