Saksa toisessa maailmansodassa on ajanjaksona seurausta Saksassa vuonna 1933 valtaan nousseen Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen toimista. Maassa palautettiin yleinen asevelvollisuus vuonna 1935 ja toteutettiin voimakas uudelleenvarustautuminen, jonka päämäärä oli väkivalloin laajentaa valtakuntaa. Hyökkäystoimet johtivat lopulta sotaan, kun Saksa hyökkäsi Puolaan ja vastauksena Yhdistynyt kuningaskunta sekä Ranska julistivat sodan syyskuussa 1939.
Toisen maailmansodan aikana Saksa miehitti pääosaa Euroopasta kukistettuaan Puolan, Tanskan ja Norjan sekä vallattuaan Ranskan, Balkanin ja suuren osan Neuvostoliittoa. Saksan liittolaisia olivat akselivallat eli muun muassa Italia, Unkari, Romania, Bulgaria ja Suomi. Saksan voimavarat käydä sotaa saman aikaisesti sekä länsiliittoutuneita Yhdysvaltoja ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa että idässä Neuvostoliittoa vastaan hiipuivat, ja tappiot alkoivat itärintamalla. Kun akselivallat menettivät Pohjois-Afrikan, länsiliittoutuneet hyökkäsivät Italiaan ja edelleen Ranskaan. Sota Euroopassa päättyi lopulta Saksan ehdottomaan antautumiseen yli kuuden vuoden sodan jälkeen huhtikuussa 1945 .
Tausta Saksan johtaja Adolf Hitler onnistui 1930-luvun lopulla useissa verettömissä aluevaltauksissa: vuonna 1938 Itävalta liitettiin Saksaan, kuten myös Tšekkoslovakian sudeettialueet. Maaliskuussa 1939 Saksa miehitti loputkin osat Tšekkoslovakiasta.
Elokuussa 1939 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja Neuvostoliiton pääministeri Vjatšeslav Molotov solmivat maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan nimellä Molotov–Ribbentrop-sopimus. Sitä on kutsuttu toisen maailmansodan lähtölaukaukseksi: sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin valtioiden kesken etupiireistä ja Puolan jakamisesta. Hitlerillä oli mielessään sodan aloittaminen ja elintilan valloittaminen saksalaisille. Britit varoittivat Hitleriä, että Yhdistynyt kuningaskunta julistaisi Saksalle sodan, mikäli Saksa hyökkäisi Puolaan.
Hyökkäys Puolaan ja sodan alkaminen 1939 pienoiskuva|Adolf Hitler joukkoineen valloitetussa Varsovassa 5. lokakuuta 1939.
Saksa hyökkäsi varoittamatta Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja löi Puolan vanhanaikaisen ja pienen armeijan nopeasti salamasodalla. Saksa valloitti Puolan länsiosat vain muutamassa viikossa. Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti myös Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan ja liitti sen itäiset osat itseensä. Saksan hyökkäyksen seurauksena Yhdistynyt kuningaskunta julisti yhdessä Ranskan kanssa Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Hitler oli ollut varma, että länsivallat perääntyisivät, ja niinpä hän huolestui sodanjulistuksesta. Julistusta seurasi kuitenkin valesotana tunnettu ajanjakso Länsi-Euroopassa; vaikka länsivallat julistivat sodan, merkittäviä sotatoimia Saksaa vastaan ne eivät kuitenkaan käynnistäneet.
Saksan kansallissosialistit olivat vuodesta 1934 vieneet halveksimiaan ja alemmiksi roduiksi kokemiaan ihmisryhmiä, erityisesti juutalaisia, homoseksuaaleja, maanpettureita, slaaveja, kommunisteja, romaneja ja jehovan todistajia keskitysleireille pakkotyöhön. Sodan alettua myös natsien vainot Saksassa muuttuivat entistä suuremmiksi, ja ihmisiä vietiin kodeistaan keskitysleireille. Saksan johtaja Adolf Hitler halusi salata kansaltaan vainot, mistä syystä valloitetusta Puolasta tehtiin keskitysleirien keskuspesäke. Myös paljon puolalaisia suljettiin keskitysleireille.
Saksan menestys Euroopassa 1939–1941 Tanskan ja Norjan valtaus
Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan huhtikuussa 1940. Tanskan valtaus kesti muutaman tunnin, mutta taistelu Norjasta kesti useita kuukausia.
Ranskan valtaus pienoiskuva|Saksalaisjoukkoja Pariisissa 14. kesäkuuta 1940.
Saksa hyökkäsi keväällä 1940 Alankomaihin ja Belgiaan. Belgian valloitus oli tärkeä, sillä sen kautta Saksa pääsi hyökkäämään Ranskaan ja vältti näin Saksan ja Ranskan rajalla olleen Maginot-linjan. Ranskassa käytiin kovia taisteluja, mutta Saksan edettyä nopeasti syvälle maahan Ranska antautui. Saksan miehitysvalta Ranskassa kesti vuoteen 1944 asti.
Taistelu Britanniasta
Ranskan valtauksen jälkeen Hitler päätti hyökätä Isoon-Britanniaan. Hän suunnitteli Saksan ilmavoimien komentajan Hermann Göringin kanssa ilmahyökkäyksen, sillä tiesi Britannian laivaston olevan liian kova Saksan laivastolle. 10. heinäkuuta alkoi Saksan ilmahyökkäys. Aluksi se sujui hyvin, mutta myöhemmin britit saivat ammuttua paljon saksalaiskoneita alas. Suuria kaupunkeja, erityisesti Lontoota, pommitettiin. Saksa hävisi taistelun Englannin ilmaherruudesta. Hitler keskeytti hyökkäyksen 31. lokakuuta 1940.
Sota Balkanilla ja Afrikassa
Saksan liittolainen Italia soti Balkanilla. Saksa hyökkäsi Balkanille keväällä 1941, minkä jälkeen Balkan oli Saksan ja Italian hallussa. Pohjois-Afrikassa saksalaisjoukot ottivat haltuunsa käytännössä koko maanosan pohjoisen osan kenraali Erwin Rommelin johdolla. Britit torjuivat saksalaisten hyökkäyksen Egyptiin ja sai pidettyä itsellään Suezin kanavan. Huhtikuussa 1941 Saksa voitti Kreikan taistelun ja touko–kesäkuussa Kreetan taistelun.
Liittoutuneiden joukot saartoivat saksalaiset Afrikassa, ja sota päättyi Afrikassa keväällä 1943 liittoutuneiden voittoon. Vuonna 1943 Yhdysvallat nousi maihin Italiassa, Sisiliassa ja valloitti puolet maasta, jolloin Italia antautui. Saksa miehitti Pohjois-Italian ja otti sen hallussa olleet alueet haltuunsa Balkanilla.
Hyökkäys Neuvostoliittoon 1941–1943
pienoiskuva|Operaatio Barbarossa, hyökkäys Neuvostoliittoon. Saksa liittolaisineen aloitti 22. kesäkuuta 1941 hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Suomi liittyi sotaan Saksan rinnalle, ja sen osuutta kutsutaan jatkosodaksi, joka viittaa vuosina 1939–1940 käytyyn talvisotaan. Saksan hyökkäykseen osallistuneen armeijan miesvahvuus oli yli 3,5 miljoonaa sotilasta, jossa oli mukana myös italialaisia ja romanialaisia. Kalustona oli muun muassa 3 300 panssarivaunua. Suomen hyökkäykseen osallistuneeseen armeijaan kuului noin 500 000 sotilasta.
Neuvostoliitto kärsi huomattavia tappioita, ja sen joukot joutuivat perääntymään tuhoten poltetun maan taktiikan mukaisesti infrastuktuuria perääntyessään kohti itää. Saksalaiset piirittivät Leningradin ja etenivät Moskovan porteille asti, kunnes talven tullessa hyökkäys pysähtyi. Neuvostojoukot aloittivat vastahyökkäykset ja saavuttivat ensi kertaa voittoja taistelussaan Saksaa vastaan.
Joulukuussa 1941 Japani hyökkäsi yhdysvaltalaiseen laivastotukikohtaan Pearl Harboriin, jolloin Yhdysvallat liittyi avoimesti maailmansotaan liittoutuneiden puolelle. Japani oli Saksan liittolainen, ja Hitler julisti sodan Yhdysvalloille vain muutama päivä Pearl Harbourin hyökkäyksen jälkeen. Sodanjulistusta Yhdysvalloille samaan aikaan itärintamalla ilmaantuneiden vaikeusten kanssa on luonnehdittu toisen maailmansodan geopoliittiseksi käännekohdaksi, jonka aikana Saksan tappio varmistui.Beevor 2012, s. 302
Vuoden 1942 kesällä Saksa aloitti jälleen etenemisen Neuvostoliitossa. Saksalaisjoukot etenivät eteläisessä Neuvostoliitossa nopeasti osana operaatio Sinistä, kunnes Stalingradin taistelussa Saksa kärsi huomattavan tappion. Hitler kielsi joukkojaan perääntymästä ja luovuttamasta vallattuja alueita viholliselle, mutta hyökkääjän painostus oli liikaa ja perääntyminen alkoi. Neuvostoliitto eteni jatkuvasti lähemmäs Saksaa koko itärintamalla. Saksan viimeinen pinnistys oli Kurskin panssaritaistelu vuonna 1943, jonka jälkeen armeija oli lyöty ja Neuvostoliiton joukot tulivat yhä lähemmäksi. Neuvostoliitolla oli huomattava miesylivoima ja huomattavasti Saksaa suurempi teollinen tuotanto, samalla kun Saksa kärsi muun muassa työvoimapulasta ja huolto-ongelmista.
Sodan loppuvaiheet 1944–1945 Italia ulos toisesta maailmansodasta Keväällä 1943, Afrikassa liittoutuneiden suurhyökkäys saartoi kenraali Rommelin joukot Egyptissä kenraali Pattonin ja Montgomeryn johtaessa liittoutuneiden operaatiota. Sota Afrikassa päättyi liittoutuneiden voittoon, ja näin Välimeri oli nyt liittoutuneiden hallussa.
Liittoutuneiden tunkeudettua Italiaan vuonna 1943 Italia vaihtoi liittoutuneiden puolelle. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 Italiassa käytiin taisteluita liittoutuneiden ja Saksan välillä.
Normandian maihinnousu
6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät suurhyökkäyksen Normandiaan, Ranskaan, jossa britti- ja yhdysvaltalaisjoukot nousivat maihin ja valloittivat Ranskan. Normandian maihinnousu oli yksi maailmansodan käännekohdista, sillä Ranskasta liittoutuneet hyökkäsivät suoraan Saksaan, samaan aikaan kun Neuvostoliitto hyökkäsi idästä. Vuonna 1944 heinäkuun 20. päivän salaliitto yritti murhata Hitlerin, mutta murhayritys epäonnistui.
Suomen erillisrauha Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana kesäkuussa 1944 Suomen presidentti Risto Ryti joutui solmimaan Ribbentrop-paktin. Se oli poliittinen sitoumus, joka solmittiin Hitlerin vaatimuksesta vastineeksi sotilaallisesta avusta. Sen jälkeen, kun rintamatilanne saatu vakautettua, Ryti erosi presidentin tehtävästä ja uudeksi presidentiksi valittu ylipäällikkö Mannerheim sanoutui irti aseveljeydestä Saksan kanssa. Suomi ja Neuvostoliitto solmivat Moskovan välirauhan 19. syyskuuta 1944. Rauhanehtoihin kuului Suomessa olleiden saksalaisten joukkojen riisuminen aseista, mikä johti Lapin sotaan.
Saksan tappio Vuoteen 1945 mennessä Saksa oli jo täysin piiritetty ja tappio oli jo lähes varma. Keväällä 1945 Neuvostoliiton edettyä Berliiniin Hitler teki itsemurhan. Pian tämän jälkeen Saksa antautui ja jaettiin miehitysvyöhykkeisiin.
Sodan seuraukset Saksassa Nürnbergin sota-oikeudenkäynti 1946
Sodan päätyttyä aloitettiin Nürnbergin kaupungissa sota-rikosoikeudenkäynti Saksan ylimpiä johtajia vastaan. Muun muassa Luftwaffen komentaja Hermann Göring, Hitlerin sihteeri ja sijainen Martin Bormann sekä ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tuomittiin kuolemaan. Lievemmillä tuomioilla selvisivät Bormannin edeltäjä, Rudolf Hess sekä suuramiraali ja natsi-Saksan viimeisien päivien johtaja Karl Dönitz.
Alueluovutukset ja Saksan jako
Pariisin rauhassa Saksa menetti itäisimmät alueensa Puolalle ja Neuvostoliitolle. Alueluovutusten jälkeen sekä jäljelle jäänyt osa että Berliini jaettiin voittajavaltioiden Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton valvonta-alueisiin. Kolme ensimmäistä yhdistyivät Saksan liittotasavallaksi ja Länsi-Berliiniksi. Neuvostoliiton valvomasta osasta tuli Saksan demokraattinen tasavalta.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
*