thumb|Feokromosytooma tietokonetomografiassa thumb|Noradrenaliinin kemiallinen rakenne thumb|Adrenaliinin kemiallinen rakenne
Feokromosytooma on lisämunuaisytimen tai muualla sympaattisessa hermostossa sijaitseva kasvain. Se saa alkunsa kromaffiinisesta solukosta. Jos feokromosytooma sijaitsee lisämunuaisytimen ulkopuolella, sitä kutsutaan paraganglioomaksi tai lisämunuaisen ulkopuoliseksi feokromosytoomaksi. Se on 90 prosentissa tapauksista hyvänlaatuinen kasvain. Pahanlaatuisia tapauksista on 10 prosenttia, ja puolet niistä, joilla on pahanlaatuinen kasvain, kuolee viiden vuoden sisällä taudin toteamisesta, mutta osa voi elää pitkäänkin. Feokromosytooma tuottaa, varastoi, metaboloi ja erittää noradrenaliinia ja adrenaliinia ja usein myös muita hormoneja ja peptidejä kuten dopamiinia ja kromograniini A:ta.
Feokromosytooma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Sitä esiintyy kaiken ikäisillä. Yli 60-vuotiailla feokromosytooma esiintyy lähes aina lisämunuaisytimessä, mutta nuoremmilla usein muualla sympaattisessa hermostossa. Paraganglioomat ovat lisämunuaisytimen kasvaimia todennäköisemmin pahanlaatuisia.http://www.finnanest.fi/files/1a_halonen.pdf
Noradrenaliinia erittyy yleensä enemmän kuin adrenaliinia. Oireena on kohtauksettainen verenpaineen nousu tai pysyvämpi nousu. Pelkkää adrenaliinia erittävät feokromosytoomat ovat harvinaisia. Lisämunuaisen ulkopuoliset feokromosytoomat erittävät etupäässä noradrenaliinia lukuun ottamatta Zuckerkandlin elimessä olevaa kasvainta.Hyvänlaatuisesti käyttäytynyt maligni feokromosytooma Duodecim, 2001. Verenpaine voi olla hyvin korkea lyhyen aikaa (esimerkiksi 280/160) jopa niin, että se saattaa uhata henkeä. Riskinä on muun muassa aivoverenvuoto, munuaisvaurio tai hypertensiivinen enkefalopatia.
Kohtaukseen liittyy usein niin sanottu "klassinen kolmikko" sydämentykytys, hikoilu ja päänsärkyClinical presentatio nad diagnosis of pheochromocytoma. Feokromosytooma voi aiheuttaa äkkikuoleman varsinkin, jos sitä ei diagnosoida oikein vaan hoidetaan esimerkiksi paniikkihäiriönä.Nuoren naisen kuolemaan johtaneet paniikkihäiriökohtaukset Duodecim, 2003.
Etiologia Perinnölliset sairaudet Noin 25 prosentissä tapauksista feokromosytooma periytyy ja liittyy MEN2-oireyhtymään, tyypin 1 neurofibromatoosiin tai von Hippel-Lindaun oireyhtymään. Ennen ajateltiin, että ainoastaan 10 prosenttia on perinnöllisiä, mutta on huomattu, että luku on todellisuudessa korkeampi.https://www.clinicalkey.com/topics/endocrinology/pheochromocytoma.html
Multippeli endokriininen neoplasia (MEN) -oireyhtymät Feokromosytooma voi esiintyä osana multippeli endokriininen neoplasia -oireyhtymää, joka on harvinainen umpirauhasten monikasvaintautioireyhtymä. Siinä kasvaimia esiintyy useammassa umpirauhaselimessä samanaikaisesti. MEN-oireyhtymät jaetaan kahteen alaryhmään, 1 ja 2. Lisäksi MEN 2:lla on kaksi alaryhmää, MEN-2A ja MEN-2B. MEN-2A:ssa feokromosytoomaa esiintyy 40–50 %:ssa tapauksista ja vastaavasti MEN-2B:ssä feokromosytooman esiintyvyys on 50 %.
Tässä taudissa feokromosytooma erittää usein enemmän adrenaliinia kuin noradrenaliinia. MEN-oireyhtymässä feokromosytoomat ovat harvemmin pahanlaatuisia kuin ei-perinnölliset kasvaimet, mutta pahanlaatuisuustodennäköisyys vaihtelee suvun mukaan. Jos suvussa on pahanlaatuisia feokromosytoomia, voidaan harkita ennalta ehkäisevää lisämunuaisten poistoa, mutta silloin joudutaan elinikäiseen kortikosteroidikorvaushoitoon.http://www.helsinki.fi/~usinisal/MEN.html
Tyypin 1 neurofibromatoosi Tyypin 1 neurofibromatoosiin liittyy noin 0,1–5,7 prosentin riski sairastua feokromosytoomaan.http://www.wjso.com/content/8/1/14
von Hippel-Lindaun oireyhtymä von Hippel-Lindaun tauti on harvinainen familiaalinen endokriininen kasvainoireyhtymä. Itusolulinjan VHL-kasvunrajoitegeenin mutaatio periytyy autosomaalisesti dominantisti. Oireyhtymässä nähdään mutaation seurauksena liiallista angiogeneesiä. Oireyhtymän alaryhmät ovat 1, 2A, 2B ja 2C, joista 2A:ssa, 2B:ssä ja 2C:ssä feokromosytooma esiintyy muiden kasvainten lisäksi. 2C:ssä se on oireyhtymän ainoa ilmenemismuoto. Keskimäärin mutaation kantajalla on 10–20 %:n alttius saada feokromosytooma, ja tällöin sairastuminen tapahtuu usein ennen 35 vuoden ikää. Tyyppitapauksissa feokromosytooma on sekä bilateraalinen että multifokaalinen, mutta taudin ennuste ei poikkea merkittävästi sporadisista feokromosytoomista. Vain 3 % feokromosytoomista on tässä taudissa pahanlaatuisia.http://www.vhl.org/patients-caregivers/basic-facts-about-vhl/commonly-occurring-vhl-manifestations/pheochromocytoma-paraganglioma/
Oireet
Oireista yleisin on siis korkea verenpaine, joka on yleensä hyvin vaikea. Verenpaineen nousu voi olla kohtauksellista ja välillä paineet ovat normaalit, mutta monesti myös koko ajan kohonnut. Harvoin verenpaine on normaali tai jopa alentunut. Lisäksi voi olla sydämentykytystä, hikoilua, päänsärkyä, vapinaa, paniikkia, ahdistuneisuutta, huimausta, hyperglykemiaa ja jopa tajunnan menetystä.Halonen 2004 Kaikki eivät saa kaikkia oireita. Duodecim mainitsee hypertension vain 72 % yleiseksi, mutta esimerkiksi endotext päälle 98 % ja esimerkiksi kuumeen yli 66 %. CRP on monesti kohonnut esimerkiksi inrleukiini 6 erityksen takia sekä potilaalla on usein hyperkalsemia.http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo50165&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumerohttp://www.endotext.org/adrenal/adrenal34/adrenalframe34.htm Potilaalla voi ilmetä myös pystyasennossa esiintyvää verenpaineen laskua. Pääasiassa adrenaliinia tai dopamiinia tuottavia kasvaimiin saattaa kuulua jopa verenpaineen lasku. Feokromosytooma voi olla myös oireetonhttp://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Lis%C3%A4munuaisen_sairaudet#Taulukko_4:_Feokromosytooman_oireita., mutta saattaa silti johtaa kuolemaanhttp://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98776&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero#s8
Löydöksen tai oireen yleisyys prosenteissa Werbelin ja Oberin mukaan Kohonnut verenpaine 72 – jatkuva 48 – kohtauksellinen 44 Kohtaukset ("spells") 67 Päänsärky 59 Sydämen tykytys 50 Runsas hikoilu 50 Hyperglykemia 42 Heikotuskohtaukset 40 Laihtuminen 30 Pahoinvointi ja oksentelu 19 Uupuneisuus 14 Vatsakipu 14 Hengenahdistus 13 Ortostaattinen hypotensio 12 Rintakipu 12 Ummetus 11
Sydämen rytmihäiriöt ja ekg-muutokset Yleisemmin feokromosytooma aiheuttaa sinustakykardiaa. Se voi aiheuttaa myös eteisvärinäähttp://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi50036#s8 . Ekg-muutokset voivat olla ST-nousuineen ja T-aallon inversioineen samanlaisia kuin akuutissa sepelvaltimotautikohtauksessa. Supraventikulaarista takykardiaa esiintyy. Sydämen kuormitus on myös usein nähtävissä esimerkiksi niin sanotuin volttikriteetein.Feokromosytooma, keuhkon pyörövarjo ja hyperkalsemia1 Duodecim, 1995. Vakavissa tapauksissa voi ilmetä kammiotakykardia tai jopa kammiovärinä tai pulssiton rytmi, jolloin elvytystoimet on aloitettava.
Historia ja esiintyvyys
Felix Fränkel teki ensimmäisen kuvauksen feokromosytoomapotilaasta. Termi "feokromosytooma"(ruskeaksi värjäytyvä solukko) esitti patologi Ludwig Pick vuonna 1912. Vuonna 1926 poistettiin ensimmäinen feokromosytooma onnistuneesti.http://thebackgrounddoc.blogspot.fi/2010/08/ten-percent-tumor.html
Feokromosytooma on erittäin harvinainen sairaus. Vuotuinen esiintyvyys on 2–8 tapausta miljoonaa ihmistä kohti. Puolet kasvaimista tosin löydetään vasta ruumiinavauksessa. Sairauden riskiä lisää huomattavasta seuraavat geneettiset poikkeaman: MEN2-oireyhtymä, Von Hippel–Lindaun oireyhtymä, Neurofibramatoosi tyyppi 1 ja perinnöllinen paraganliooma oireyhtymä.http://www.uptodate.com/contents/pheochromocytoma-in-genetic-disorders?source=see_link Kun biokemiallinen diagnoosi on varmistunut, kasvainta etsitään pääasiassa tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella. Hypertensiopotilailla feokromosytooman esiintyvyys on 0,1–0,6 %.http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/070118.htm Yhdysvalloissa diagnosoidaan vuodessa vain noin 1000 tapausta (todellinen esiintyvyys lienee yleisempi).
Diagnoosi
Diagnoosi tehdään yleensä keräämällä vuorokausivirtsan metanefriinit ja normetanefriinit. Vanhoja menetelmiä ovat homovanillinaatin, adrenaliinin ja noradrenaliinin sekä metoksihydroksimandelaatin kerääminenOhjepankki , mutta joskus niitäkin voidaan vielä tarvita. Virtsankeräyksen aikana ei saa juoda muun muassa kahvia, edes kofeiinitonta, eikä syödä banaania. Lisäksi on muitakin ruokavaliorajoituksia, jotka laboratoriohoitaja antaa. Lääkeaineet voivat aiheuttaa testeissä vääriä positiivisia tuloksia, joten suositeltavaa olisi tehdä testit ilman lääkitystä. Tämä ei kuitenkaan ole aina realistista, koska monesti lääkitys on potilaalle välttämätöntä, joten tuloksia on tulkittava lääkkeiden vaikutukset huomioiden.http://www.endotext.org/adrenal/adrenal34/adrenalframe34.htm# Ne olisi hyvä kerätä oireiden aikana, koska silloin tulokset ovat luotettavampia. Klonidiinijarratuskoetta ei Suomessa enää käytetä. Provokaatiokoe esimerkiksi tyramiinilla, histamiinilla tai glukagonilla voi olla vaarallinen eikä sitä käytetä. Joskus määritetään Kromograniini A.http://huslab.fi/ohjekirja/6041.html Lopullinen diagnoosi tehdään biokemiallisen diagnostiikan jälkeen yleensä tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella. Magneettikuvaus on näistä herkempi paljastamaan lisämunuaisytimen ulkopuoliset feokromosytoomat. Lisäksi on mahdollista, että tietokonetomografia-varjoaine aiheuttaa hypertensiivisen kriisin.http://eradiology.bidmc.harvard.edu/LearningLab/genito/Chansakul.pdf
Plasman metanefriinimääritykset Feokromosytooman diagnostiikassa voidaan hyödyntää myös plasman vapaiden metanefriinien määritystä. Testi on hyvin herkkä (herkkyys 100 %), mutta antaa erittäin paljon vääriä positiivisia tuloksia, joten se ei sovellu ainoaksi menetelmäksi. Jos plasman vapaat metanefriinit ovat normaalit se siis sulkee varmasti feokromosytooman pois. Testiä ei käytetä Suomessa. Jotta pistämiseen liittyvä jännitys ei nostaisi katekoliamiinipitoisuuksia, kannattaa katetri laittaa noin puolituntia ennen näytteenottoa ja sitten vasta ottaa näyte.http://labtestsonline.org/understanding/analytes/plasma-metanephrine/tab/testhttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19152190
Erotusdiagnostiikka Erotusdiagnostiikassa tärkeimmät sairaudet lienevät paniikkihäiriö ja essentiaali verenpainetauti. Paniikkihäiriössä verenpaine on kuitenkin yleensä vain kohtalaisesti kohonnut, kun taas feokromosytoomassa se voi olla erittäin korkea. Muita sairauksia ovat muun muassa kilpirauhassairaudet, rytmihäiriöt, muut lisämunuaissairaudet ja muut sekundaarisen hypertension syyt sekä erilaiset myrkytykset,kuten elohopea- tai lyijymyrkytys ja lääkkeiden sivuoireet. Erotusdiagnostiikassa on tärkeää huolellinen oireiden selvittely (esimerkiksi pulssi, verenpaine, kasvojen väri, verensokeri ja laihtuminen) sekä myös muiden sairauksien poissulkeminen. Feokromosytooma potilaat ovat yleensä alipainoisia tai normaalipainoisia ja joskus lievästi ylipainoisia, mutta ei juuri koskaan huomattavan lihavia. Harvinaisia erotusdiagnostisia sairauksia ovat autonominen dysrefleksiahttp://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91694.pdf ja barorefleksin toiminnan häiriöhttp://www.endotext.org/adrenal/adrenal34/adrenal34.htm http://emedicine.medscape.com/article/124059-differential Raskauden aikana feokromosytooman oireet voidaan sekoittaa raskausmyrkytykseen (pre-eklampsia).