thumb|Karl Wilhelm Malm Karl Wilhelm Malm (14. elokuuta 1772 Kuopio – 18. elokuuta 1826 Joroinen) oli Suomen sotaan osallistunut everstiluutnantti. Hän johti vuoden 1808 aikana menestyksekkäitä partioretkiä Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa käyttäen apunaan vapaaehtoisia talonpoikaisjoukkoja.
Karl Wilhelm Malmin isä oli sotakomissaari Johan Malm. Isänsä kuoltua Malm joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä Rantasalmen pedagogiossa vain 9-vuotiaana ja värväytymään vapaaehtoisena Savon jääkärirykmenttiin vuonna 1782, jossa hän palveli sen jälkeen 28 vuotta. Hänet nimitettiin vuonna 1786 majoitusmestariksi ja osallistuttuaan Kustaa III:n sodan aikana Parkuinmäen ja Laitaatsillan taisteluihin hänet ylennettiin kersantiksi vuonna 1788 ja seuraavana vuonna vänrikiksi. Sittemmin hän yleni 1796 aliluutnantiksi, 1798 luutnantiksi ja 1804 kapteeniksi. Akordijärjestelmän vuoksi Malm joutui maksamaan Kerimäen komppanian päällikkön tehtävästä huomattavan summan rahaa.Suomen sodan historia 1808–1809, Karttakeskus 2008.
Suomen sodan alussa Malm kuului Savosta perääntyviin joukkoihin, mutta pääsi sitten osallistumaan eversti Johan August Sandelsin johtamaan vastahyökkäykseen. Huhtikuussa 1808 Malm johti yhdessä majuri Joakim Zachris Dunckerin kanssa prikaatin jälkijoukkoa menestyksekkäässä vetäytymisessä ylivoimaista vihollista vastaan Jynkkästä Toivalaan. Pulkkilan taistelun jälkeen toukokuussa 1808 Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua noin satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 paikallisten talonpoikien vahvistamilla joukoilla, otti noin 400 vankia ja takavarikoi venäläiset varastot, vaikka venäläisten vahvuus oli kaksinkertainen. Sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Pohjois-Karjalaan ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 250 miehen säännöllisillä joukoilla, kahdella tykillä ja 400 talonpojalla kaksinkertaisen venäläisosaston – voitto, jota on luonnehdittu "sodan hämmästyttävimmäksi tapahtumaksi". Malm eteni jopa Venäjän puolelle rajaa – ainoa kerta koko sodan aikana, kun ruotsalaiset joukot onnistuivat ylittämään vihollisen alueen – mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandelsin muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui 11. marraskuuta Koljonvirran taisteluun, jossa hän haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi. Venäläiset kohtelivat häntä suurella kunnioituksella, ja hän sai luvan palata kotiin jo ennen rauhantekoa.
Malm erosi Ruotsin sotapalveluksesta vuonna 1810. Eronsa yhteydessä hänet aateloitiin Ruotsissa ja hänelle myönnettiin hovijahtimestarin arvo sekä Miekkaritarikunnan suurristi, mutta hän ei ottanut kunnianosoituksia vastaan eikä antanut esitellä itseään ritarihuoneella. Hänellä oli suunnitelmia muuttaa Ruotsiin ja jatkaa sotilasuraansa siellä, mutta koska hänelle tarjottiin ainoastaan kapteeninodotuspalkka, hän luopui aikeistaan. Hän ei myöskään jatkanut sotilasuraansa Venäjän palveluksessa. Sodan aikaiset vammat johtivat heikkenevään mielenterveyteen hänen viimeisinä vuosinaan. Loppuikänsä hän toimi maanviljelijänä Joroisten Torstilassa ja Tuomaalassa. Suomen sisällissotaan ja heimosotiin osallistunut eversti Carl Wilhelm Malm oli Karl Wilhelm Malmin pojanpoika.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Suomen sota Luokka:Vuonna 1772 syntyneet Luokka:Vuonna 1826 kuolleet