Johan Petter Norrlin (6. syyskuuta 1842 Hollola – 7. tammikuuta 1917 Helsinki) oli suomalainen kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston ylimääräinen kasvitieteen professori 1879–1903.
Norrlinin vanhemmat olivat nimismies Nils Nathanael Norrlin ja Fredrika Charlotta Lang. Hän pääsi ylioppilaaksi 1862 Porvoon lukiosta ja valmistui 1866 metsänhoitajaksi Evon metsäopistosta. Norrlin opiskeli sitten Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1869 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1879.
Norrlin oli William Nylanderin etevin oppilas, ja hänestä tuli Suomen jäkälien ensimmäinen asiantuntija. Hän julkaisi yhdessä Nylanderin kanssa teoksen Herbarium lichenum Fenniae (1875–1882). Teokset Bidrag till sydöstra Tavastlands flora ja Flora Kareliae Onegensis I (1871) ovat suomalaisen kasvimaantieteen tutkimustyön esikuvia kasvitopografian kannalta. Norrlin osoitti, että Aunus, Vienan Karjala ja Kuolan niemimaa kuuluvat Suomen luonnontieteelliseen alueeseen. Hän tutki myös ensimmäisenä keltanon sukua.Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 487. Otava, 1968.
Norrlin kehitti kasvien yleisyyden luokittelemiseksi Norrlinin asteikko -nimisen järjestelmän.Facta 2001, WSOY 1985, 12. osa, palsta 144
Norrlinin kunniaksi on nimetty Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseon julkaisusarja Norrlinia.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kasvitieteilijät Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1842 syntyneet Luokka:Vuonna 1917 kuolleet