Mariah Carey ([məˈraɪə]; s. 27. maaliskuuta 1969 Huntington, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, musiikkituottaja ja näyttelijä. Carey on 1990- ja 2000-lukujen merkittäviä R&B- ja popartisteja. Hän sanoittaa itse musiikkinsa, ja hänen äänialansa käsittää viisi oktaavia sekä vihellysrekisterin. Carey on vaikuttanut popmusiikissa yhdistämällä siihen vaikutteita hip hopista ja tekemällä tunnetuksi uudelleenmiksaamisen.
Carey nousi musiikkimaailman tietoisuuteen 1990-luvun alussa omaa nimeään kantavalla ensialbumillaan. Hän on viihdemusiikin menestyneimpiä artisteja: hänen albumejaan ja singlejään on myyty maailmanlaajuisesti yli 220 miljoonaa kappaletta. Hän on saanut viisi Grammya, ja hänellä on 19 Billboard-yleislistan ykköshittiä, enemmän kuin kenelläkään muulla sooloartistilla. Monet laulajat ovat nimenneet Careyn esikuvakseen, ja häntä pidetään yhtenä historian vaikutusvaltaisimmista naisartisteista. Carey on vaikuttanut myös joulumusiikkiin: hänen vuonna 1994 julkaisema ”All I Want for Christmas Is You” on myydyimpiä joulusinglejä. Hänestä on myös käytetty nimitystä ”Queen of Christmas”.
Laulajanuransa ohella Carey on näytellyt elokuvissa, kuten Glitter (2001) ja Precious (2009).
Tausta Mariah Carey syntyi New Yorkin Huntingtonissa vuonna 1969. Careyn sukujuuret ovat hänen isänsä puolelta afrikkalaiset ja venezuelalaiset ja äitinsä puolelta irlantilaiset. Erään tarinan mukaan hän sai nimensä kappaleesta ”They Call the Wind Maria”, joka on peräisin vuoden 1951 Broadway-musikaalista.Carey 2020, s. 87.
Mariah oli kolmevuotias, kun hänen isänsä Alfred Roy Carey ja äitinsä Patricia erosivat. Hänen veljensä Morgan ja siskonsa Alison olivat häntä yhdeksän ja kahdeksan vuotta vanhempia. Mariah oli sisaruksista vaaleaihoisin eikä omien sanojensa mukaan muistuttanut ulkoisilta piirteiltään vanhempiaan. Patricia Carey oli Juilliard Schoolissa kouluttautunut oopperalaulaja ja laulunopettaja. Hän tutustutti tyttärensä musiikkiin ja huomasi Mariahin lahjakkuuden, kun tämä kolmevuotiaana imitoi häntä tarkasti hänen laulaessaan italiaksi Giuseppe Verdin oopperaa Rigoletto. Carey on sanonut lapsuutensa olleen kaoottinen, ja kotona oli väkivaltaisia konflikteja varsinkin hänen vanhempiensa ja isoveljensä välillä. Hän kuvailee muistelmissaan musiikin olleen ainoa pakokeinonsa. Hänen puheäänensä oli jo tuolloin käheä, lauluääni taas oli tasainen ja vahva.Carey 2020, s. 5, 6.
Vanhempien eron jälkeen Mariah ja Morgan jäivät äitinsä luo, ja Alison muutti isän luo. Mariah muutti lapsena jatkuvasti ympäri Long Islandia ja asuinpaikat olivat poikkeuksetta ankeita. Suurimman osan nuoruuttaan hän asui äitinsä kanssa pienessä ”hökkelissä” lähellä merenrantaa ja vietti sunnuntait isänsä luona. Long Islandin asukkaat olivat tuohon aikaan enimmäkseen valkoihoisia, ja koska Mariahilla tiedettiin olevan musta isä, häntä kiusattiin ”sekarotuisuuden” vuoksi eikä hänellä ollut montaa ystävää. Mariah kävi lapsena teatterileirillä ja vietti aikaa äitinsä muusikkoystävien seurassa.Carey 2020, s. 39, 48, 50.
Mariah aloitti laulunkirjoittamisen jo ennen teini-ikää, ja seitsemännellä luokalla hän pääsi laulamaan taustoja muutamiin levytyksiin, kuten coveriin Peabo Brysonin kappaleesta ”Feel the Fire”. Jo 14-vuotiaana hän sai työskennellä ammattistudiossa ja etsi samalla omaa soundiaan, jonka halusi olevan yhtä urbaani kuin silloinen radiomusiikki.Carey 2020, s. 100, 101. Mariah jatkoi demojen levyttämistä ja suoritti samaan aikaan Harborfields High Schoolia, josta hän valmistui 1987. Veljensä kontaktien ansiosta hän pääsi New Yorkin musiikkipiireihin ja tutustui muun muassa lauluntekijä Gavin Christopheriin.Carey 2020, s. 104, 106.
Ura Uran alkuvaiheet pienois|upright|Mariah Carey vuonna 1990. Viimeisenä lukiovuotenaan Carey kävi 500 tuntia kauneusteknillistä koulua.Carey 2020, s. 148. Muutettuaan pois äitinsä luota hän asui veljensä asunnossa Greenwich Villagessa ja tuttaviensa nurkissa. Hän teki osa-aikatöitä urheilubaarissa ja selviytyi dollarilla päivässä.Carey 2020, s. 108, 109. Gavin Christopher esitteli Careyn tuottaja Ben Marguliesille. He alkoivat työstää yhdessä demoa, joka lopulta lähetettiin useille levy-yhtiöille. Musiikkipiireissä Carey ystävystyi muiden muassa Will Smithin ja Brenda K. Starrin kanssa. Laulajanura alkoi saada tuulta alleen, kun Carey pääsi Starrin taustalaulajaksi ja osallistui tämän kanssa juhliin, joissa hän tapasi Tommy Mottolan.Carey 2020, s. 118, 121, 124.
Mottola halusi 19-vuotiaan Careyn heti sopimusartistikseen johtamansa Sony Musicin tytäryhtiöön, Columbia Recordsiin. Careyn nimeä kantavan esikoisalbumin markkinointiin käytettiin yli miljoona dollaria, ja se ilmestyi kesäkuussa 1990. Hitaan alun jälkeen albumi nousi lopulta Billboard 200 -listan kärkeen yhdentoista viikon ajaksi ja nosti Careyn välittömästi tähdeksi. Hän voitti 1991 parhaan naispoplaulajan esityksen sekä parhaan uuden artistin Grammy-palkinnot. Albumin singlet, Careyn itsensä kirjoittamat ”Vision of Love”, ”Love Takes Time”, ”Someday” ja ”I Don’t Wanna Cry” nousivat peräkkäin Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan kärkeen. Mariah Carey -albumi myi maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta.Carey 2020, s. 138.
Vuonna 1991 Carey kirjoitti, tuotti ja levytti toisen studioalbuminsa Emotions, joka oli hänen kunnianosoituksensa Motownille ja soulmusiikille. Hän työskenteli muun muassa David Colen kanssa, joka oli danceyhtye C+C Music Factoryn jäsen. Albumin nimikkokappale nousi Careyn viidenneksi listaykköseksi Billboard Hot 100 -listalla, ja hänestä tuli näin ensimmäinen artisti, jonka ensimmäiset viisi singleä ylsivät listan huipulle.Carey 2020, s. 139.
Carey oli esiintynyt jo useissa gaaloissa ja ollut musiikkivieraana keskusteluohjelmissa, ennen kuin ymmärsi suosionsa laajuuden. Muistelmissaan hän kertoo olleensa menossa nauhoittamaan vuoden 1993 kiitospäivän erikoisohjelmaa NBC-kanavalle, kun hän huomasi kuinka katu suljettiin ja ihmismassoja oli kerääntynyt sen rakennuksen eteen, jossa hän esiintyi. Koska Carey vietti valtaosan ajastaan levytysstudiossa tai videokuvauksissa ja oli aina musiikkialan ihmisten ympäröimä, hän ei pitkään aikaan edes tiennyt hänellä olevan faneja.Carey 2020, s. 139, 140.
Carey esitti MTV Unplugged -ohjelmassa coverin The Jackson 5:n kappaleesta ”I’ll Be There”, jolla oli mukana hänen taustalaulajansa ja ystävänsä Trey Lorenz. Esitys oli Careyn kuudes Billboard Hot 100 -listaykkönen. Sony hyödynsi sen menestystä ja kappale sisältyi EP:lle, jolla oli myös Careyn omien hittien live-esitysten äänitteitä. EP myi platinaa sekä Yhdysvalloissa että useilla Euroopan markkinoilla.Carey 2020, 139.
Music Box ja Daydream
Careyn seuraava albumi Music Box oli tyyliltään enemmän ”aikuispoppia”, ja hän tuotti sen yhdessä Walter Afanasieffin kanssa. Heidän yhteistyönsä kesti aina vuoden 1997 Butterfly-albumiin saakka. Music Box julkaistiin 31. elokuuta 1993. Sen ensimmäinen ja toinen single, ”Dreamlover” ja ”Hero”, nousivat listaykkösiksi Yhdysvalloissa. Music Boxista tuli Yhdysvalloissa timanttilevy, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimpiä albumeja.Carey 2020, s. 142.
”Hero”-balladin oli aluksi tarkoitus olla Gloria Estefanin laulamana tunnuskappaleena elokuvassa Satunnaisia sankareita (1992). Carey kirjoitti ”Heron” elokuvaa varten, mutta Mottola uumoili kappaleesta klassikkoa ja halusikin sen sisältyvän Careyn albumille. Carey lauloi singlen ensi kerran livenä NBC:n kiitospäiväspesiaalissa 1993. Vuosien mittaan ”Hero” on saanut yhä syvempiä merkityksiä, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.Carey 2020, s. 140–142.
Carey otti riskin ja levytti joulualbumin Merry Christmas vuonna 1994, jolloin uutta jouluaiheista musiikkia ei juuri tehty. Merry Christmas julkaistiin 1. marraskuuta 1994 ja siitä tuli historian myydyin joulualbumi yli 15 miljoonalla kappaleella. Ainoasta alkuperäiskappaleesta ”All I Want for Christmas Is You” tuli klassikko, jonka suosio on jatkunut 2020-luvulle saakka. Se nousi vielä vuonna 2019, jolloin kappale täytti 25 vuotta, Billboard Hot 100 -listan ykköseksi. Carey on sanonut kirjoittaneensa kappaleen omien lapsuuden fantasioidensa pohjalta ja halunneensa sen kuultavan iloa ja onnellisuutta, sillä joulut perheen kesken olivat yleensä riitaisia ja kaoottisia.Carey 2020, s. 20.
Carey otti enemmän luovia vapauksia levyttäessään viidettä albumiaan Daydream, mikä johti jännitteisiin Mottolan ja Columbia Recordsin kanssa. Albumi poikkesi hänen vahvasta pop-soundistaan ja suuntautui modernimpaan R&B:hen ja hip hopiin. Albumin johtosingle oli menevä tanssikappale ”Fantasy”. Siitä tuli ensimmäinen naisartistin single, joka debytoi Billboard Hot 100 -listan kärjessä ja pysyi sillä kahdeksan viikkoa. Carey kaavaili ”Fantasyn” remix-versiota, johon voisi tuoda uutta energiaa hip hop -soundilla. Rap-osuudet esitti Ol’ Dirty Bastard, joka oli mukana myös remixin musiikkivideolla. Lopputuloksesta tuli musiikkialalla uraauurtava: naislaulajan ja miesräppärin yhteistyö sekä uudelleenmiksaus ylipäänsä olivat 1990-luvulla jotain uutta, ja musiikkiarvostelijat ihastuivat siihen. Carey tuotti remixin yhdessä Sean ”Puff” Combsin ja Dave ”Jam” Hallin kanssa. Daydreamin toinen single oli hidas balladi ”One Sweet Day”, jolla oli mukana Boyz II Men. Se pysyi Billboard Hot 100 -listan kärjessä ennätykselliset 16 peräkkäistä viikkoa. Kolmas single, menevämpi ”Always Be My Baby” oli Careyn yhdestoista listaykkönen.Carey 2020, s. 160–165.
Lokakuussa 1995 julkaistu Daydream myi kaupallisesti erittäin hyvin, yli 20 miljoonaa kappaletta ja yli timanttilevyrajan. Talouslehti Forbes nimesi Careyn vuoden 1996 parhaiten ansaitsevaksi naisartistiksi.
Tyylinmuutos Butterfly- ja Rainbow-albumeilla Careyn seuraavat julkaisut seurasivat Daydreamin innovatiivista soundia. Hän luopui suorasta popista ja alkoi tuoda lauluihinsa vielä enemmän hiphop- ja R&B-elementtejä. Butterfly-levyllä Careyn tärkein yhteistyökumppani oli tuottaja-artisti Jermaine Dupri. He olivat kirjoittaneet yhdessä edellisen albumin kappaleen ”Always Be My Baby”, jonka remix-versiolle tulivat mukaan tyttöyhtye XScape ja rap-artisti Da Brat.Carey 2020, s. 169, 170.
Butterfly-albumia olivat tuottamassa Careyn ja JD:n lisäksi Puff, Stevie J ja Q-Tip. He tekivät yhdessä albumin johtosinglen ”Honey”, jonka musiikkivideolle Carey toi seksuaalisemman Bond-tyttö-teeman. Toinen single ”My All” oli Careyn mukaan hänen todellisin rakkauslaulunsa. Molempien inspiraationa oli Careyn lyhyt rakkaussuhde Derek Jeteriin, ja ne nousivat Hot 100-listan kärkeen.Carey 2020, s. 206–208. Butterfly sai hyvät arviot, ja kriitikoiden huomio kiinnittyi sanoituksiin, joissa oli aiempaa enemmän eroottista haaveilua.
Carey alkoi vuonna 1998 etsiä ulospääsyä Sonyn alaisuudesta, sillä hänen nelivuotinen avioliittonsa Tommy Mottolan kanssa oli tulossa päätökseensä ja tämä yritti edelleen kontrolloida hänen elämäänsä. Yhtiö vaati Careyta tekemään kokoelma-albumin, ja #1’s ilmestyi samana vuonna. Se sisälsi Careyn suurten hittien lisäksi coverin Brenda K. Starrin kappaleesta ”I Still Believe” ja Whitney Houstonin kanssa tehdyn dueton ”When You Believe”, joka sisältyi Egyptin prinssi -elokuvan ääniraidalle.Carey 2020, s. 218.
Carey pääsi lopulta eroon vanhasta sopimuksestaan mentyään Japaniin tapaamaan Sony Corporationin johtaja Norio Ōgaa. Carey oli suuri tähti Japanissa, joten hänen vierailunsa maassa sai paljon huomiota. Sopimusehtoihin Sonyn kanssa sisältyi vielä neljä albumia, joista kaksi oli hittikokoelmia, yksi remix-albumi ja yksi studioalbumi, jonka nimeksi tuli Rainbow. Carey kirjoitti ja levytti albumin kolmessa kuukaudessa, ja siltä nousivat Billboard-listan kärkeen singlet ”Heartbreaker” ja ”Thank God I Found You”. Albumi julkaistiin 2. marraskuuta 1999 ja myi platinaa. Careylle itselleen tärkeät kappaleet albumilla olivat ”Can’t Take That Away (Mariah’s Theme)” ja ”Petals”.Carey 2020, s. 215–221.