Leopold I (16. joulukuuta 1790 Schloss Ehrenburg, Coburg, Baijeri – 10. joulukuuta 1865 Laekenin kuninkaallinen linna, Laeken, Belgia) oli saksalainen prinssi ja ensimmäinen Belgian kuningas vuosina 1831–1865.
Leopold toimi myös vapaamuurarina.
Suku
Leopold oli saksalaisen Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuakunnan hallitsija Frans I:n Franz Friedrich Antonin (1750–1806) ja tämän toisen puolison, kreivitär Augusta von Reuß zu Ebersdorfin (1757–1831) nuorin poika. Hänen vanhempi veljensä, herttua Ernst I vaihtoi vuonna 1826 Saalfeldin alueen Gothaan, minkä jälkeen sekä herttuakunnan että suvun nimeksi tuli Saksi-Coburg-Gotha (Sachsen-Coburg und Gotha).
Hänellä oli yhdeksän sisarusta. Hänen sisarensa Juliane Henrietta Ulrika, suuriruhtinatar Anna Fjodorovna (1781–1860) oli naimisissa Venäjän kruununperijä, suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin kanssa vuosina 1796–1820. Hänen muita sisariaan olivat Mensdorff-Pouillyn kreivitär Sophie Friederike Karoline Luise (1778–1835), Württembergin herttuatar Antoinette Ernestine Amalie (1779–1824) sekä Leiningenin prinsessa, Kentin ja Strathearnin herttuatar Marie Louise Victoire (1786–1861), kuningatar Viktorian äiti.
Sotilasura Leopold sai jo viisivuotiaana Venäjän keisarikunnan Izmailovon kaartinrykmentin everstin arvon vanhemman sisarensa Julianen avioiduttua suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin kanssa vuonna 1796. Hänestä tuli 12-vuotiaana kenraali. Hän vietti vuonna 1806 hetken aikaa Ranskan keisari Napoleonin hovissa sen jälkeen kun tämä oli joukkoineen valloittanut Saksi-Coburg-Saalfeldin. Leopold kuitenkin kieltäytyi Napoleonin tarjoamasta adjutantin arvosta ja matkusti palvelukseen Venäjälle keisari Aleksanteri I:n luokse. Leopold osallistui everstin arvoisena keisarillisessa ratsuväkirykmentissä vuonna 1813 Lützenin, Bautzenin ja Leipzigin taisteluihin sekä Kulmin taisteluun Napoleonin joukkoja vastaan. Näiden taistelujen seurauksena hänelle suotiin marsalkan arvo ja vuonna 1815 Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden. Sodan jälkeen hän osallistui myös Wienin kongressiin.
Avioliitot ja jälkeläiset pienoiskuva|Saksi-Coburgin prinssi Leopold, William Reynolds n. 1820. Teos on esillä Brysselin kuninkaallisessa palatsissa. Kun Eurooppaan saatiin rauha, Leopold avioitui 2. toukokuuta 1816 Ison-Britannian prinsessa Charlotte Augustan kanssa. Charlotte oli Ison-Britannian sijaishallitsijan ja tulevan kuninkaan Yrjö IV:n ainoa laillisesta avioliitosta syntynyt lapsi ja siten oletettu tuleva hallitsija sekä kruununperillinen. Hän menehtyi 50 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen 6. marraskuuta 1817, ja Leopold oli surun murtama. Mikäli Charlotte Augusta olisi ollut elossa ja naimisissa miehensä kanssa vielä vuonna 1830, jolloin kuningas Yrjö IV kuoli, Leopold ei olisi voinut ottaa vastaan Belgian kruunua, koska hänestä olisi tullut Yhdistyneen kuningaskunnan prinssipuoliso. pienoiskuva|Saksi-Coburgin prinssi Leopold, George Dawe 1823–1825. pienoiskuva|Prinssi Leopold, George Dawen maalauksen mukaan n. 1820-luvun loppu. Tämän lyhyen avioliiton jälkeen herttua Leopold keskittyi auttamaan sukulaisiaan nousemaan niin Portugalin kuin Ison-Britanniankin valtaistuimille. Lisäksi hän oli sisarentyttärensä Viktorian, tulevan Ison-Britannian hallitsijan neuvonantajana. Vuonna 1840 Leopoldin myötävaikutuksesta Viktoria avioitui prinssi Albertin kanssa. Molemmat olivat Leopoldin sukulaisia.
Leopold nai 2. kesäkuuta 1829, joidenkin mielestä laittomasti eli morganaattisesti, näyttelijätär Caroline Auerin, joka oli hänen adjutanttinsa Christian von Stocmarin serkku. Carolinesta tehtiin Montgomeryn kreivitär. Avioliitto päättyi vuonna 1831.
Kolmannen avioliittonsa Leopold solmi 42-vuotiaana kuninkaana 9. elokuuta 1832. Puoliso oli 20-vuotias, Ranskan kuningas Ludvig Filipin ja Napolin prinsessa Maria Amalian vanhin tytär Louise d’Orléans. Avioliitosta syntyi neljä lasta: Louis-Philippe Victor Ernest (1833–1835), kuoli alle vuoden ikäisenä Léopold Louis-Philippe Marie Victor (1835–1908), Belgian kuningas nimellä Leopold II Philippe Eugène Ferdinans Marie Clément Baudoin Léopold Georges (1837–1905), Flanderin kreivi ja kuningas Albert I:n isä. Marie-Charlotte Amélie Auguste Victoire Clémentine Léopoldine (1840–1927), Meksikon keisarinna, keisari Maksimilian I:n puoliso.
Kuningas Leopoldilla oli myös kaksi avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, joiden äiti oli hänen noin vuodesta 1843 lähtien tapailemansa rakastajatar, Arcadie Claret (1826–1897), paronitar von Eppinghoven. Hän naitti 19-vuotiaan tytön vuonna 1845 tallimestarilleen Ferdinand Meyrille, joka tunnusti pojat omikseen. Vuonna 1851, kuningar Louisen kuoltua Arcadie muutti Rue de Royale'n talostaan ja osti Stuyvenbergin linnan kuninkaan rahoittamana läheltä Laekenin kuninkaallista linnaa. Suhde jatkui Leopoldin kuolemaan saakka. Georges-Frédéric Ferdinand Meyer, vuodesta 1863 Eppinghoven paroni (1849–1904) Arthur von Eppinghoven, vuodesta 1863 Eppinghoven paroni (1852–1940). pienoiskuva|Saksi-Coburgin prinssi Leopold, Sukkanauharitarikunnan viitassa ja kunniamerkeissä, Thomas Lawrence 1820-luku. pienoiskuva|Leopold I, Franz Xaver Winterhalter 1839. Rinnassa on Sukkanauharitarikunnan risti.
Valinta kuninkaaksi Huolimatta siitä, että hän ensimmäinen vaimo kuoli vuonna 1817 Leopold jäi asumaan Englantiin aina vuoteen 1831 asti. Vuotta aikaisemmin kreikkalaiset tarjosivat Leopoldille Kreikan kuningaskunnan kruunua, mutta hän kieltäytyi siitä. Yhdistyneestä Alankomaiden kuningaskunnasta 4. lokakuuta 1830 itsenäistyneen Belgian kansalliskokous pyysi Leopoldia perustettavan kuningaskunnan hallitsijaksi. Leopold hyväksyi pyynnön, ja hänestä tuli belgialaisten kuningas 26. kesäkuuta 1831. Hän vannoi uskollisuutta uuden valtion perustuslaille Brysselin kuninkaallisessa palatsissa 21. heinäkuuta 1831. Tämä päivä on sen jälkeen ollut belgialaisten yleinen vapaapäivä.
Hän ryhtyi välittömästi vahvistamaan Belgian armeijaa. Vain pari viikkoa myöhemmin Alankomaat aloitti 2. elokuuta 1831 hyökkäyssodan Belgiaa vastaan. Kokeneena sotilaana Leopold puolusti henkilökohtaisesti Brysseliin johtavaa tietä ja torjui Ranskan ja Englannin tuella Alankomaiden Vilhelm I:n joukkojen hyökkäykset. Vilhelm kieltäytyi tunnustamasta Belgiaa itsenäiseksi kuningaskunnaksi ja vihollisuudet jatkuivat aina vuoteen 1839 asti. Rauhansopimuksen allekirjoitus sinetöi lopullisesti Belgian itsenäisyyden. pienoiskuva|Leopold I, Nicaise De Keyser 1856. Teos on esillä Brysselin kuninkaallisessa palatsissa. pienoiskuva|Kuningas Leopold I ikääntyneenä.
Kuningas Leopoldin valtakausi oli Belgialle ja eritoten sen ranskankieliselle eteläosalle Vallonialle voimakkaan teollistumisen aikakautta. Voimakkaasti Isoon-Britanniaan suuntautuneena Leopold myötävaikutti uusien teollisten keksintöjen tuloa maahansa. Ensimmäinen mannereurooppalainen rautatieyhteys avattiinkin 5. toukokuuta 1835 Brysselin ja Mechelenin välille. Näin kuningas toteutti erään haaveistaan.
Vuoteen 1839 saakka Leopold tuki liberaalien ja katolisten muodostamaa koalitiota, joka laajensi koulutusjärjestelmää. Vuonna 1836 hän myönsi laajemman poliittisen itsehallinnon suurille kaupungeille ja maaseutualueille. Koalitio hajosi vuonna 1839, kun Alankomaiden painostus lakkasi Vilhelm I:n tunnustettua Belgian kuningaskunnan. Leopold solmi kauppasopimukset Preussin (1844) ja Ranskan (1846) kanssa sekä harjoitti puolueetonta ulkopolitiikkaa, erityisesti Krimin sodan (1853–1856) aikana. Ulkopolitiikassa Leopold pyrki käyttämään hyväkseen kaikkia mahdollisia ulkopuolisia suhteitaan suojellessaan uutta ja herkkää kuningaskuntaansa. Näin eritoten Ranskan ja Preussin tavoitteiden suhteen hän oli tiukkana. Erityisesti tämä tuli esiin Napoleon III:n ollessa Ranskan keisarina, sillä tämä halusi liittää Belgian osaksi Ranskaa. Hänen valta-asemansa ei vaarantunut vakavasti vuoden 1848 vallankumousten aikana. Vaikka Euroopan yli pyyhkäisi vuonna 1848 vallankumousten aalto ja Leopoldin appi, Ranskan kuningas Ludvig Filip joutui luopumaan vallasta, Leopoldin Belgia pysyi puolueettomana ja eritoten juuri hallitsijansa toimenpiteiden ansiosta. Kun Ranskassa nousi valtaan Napoleon III:n johtama vihamielinen hallinto vuonna 1852, Leopold käynnisti Antwerpenin alueen linnoittamisen, joka valmistui vuonna 1868.
Vuonna 1849 Leopold toimi sisarentyttärensä, kuningatar Viktorian ja veljensä Ernst I:n pojan, prinssi Albertin avioliiton välittäjänä. Suurin poliittinen tappio Leopoldille oli, kun hän ei vuonna 1842 onnistunut saamaan aikaan lapsityövoiman kieltoa tehtaissa ja kaivoksissa.
Usein ”Euroopan Nestoriksi” kutsuttu Leopold oli erittäin vaikutusvaltainen hahmo Euroopan diplomatiassa, ja hän vahvisti suhteitaan Ranskaan, Englantiin ja Itävaltaan avioliittojen avulla. Hän oli mukana neuvottelemassa tyttärensä Charlotten avioliitosta Itävallan arkkiherttua ja myöhemmän Meksikon keisari Maximilianin kanssa vuonna 1857. Vuosien kuluessa Leopoldin vaikutusvalta Euroopan politiikassa alkoi vaimentua sitä mukaan, kun Napoleon III:n ja Otto von Bismarckin vaikutusvalta kasvoi. pienoiskuva|Leopold I:n ja kuningatar Louise d'Orléansin hauta Laekenin Neitsyt Marian kirkossa. Leopold I kuoli 74-vuotiaana Laekenin kuninkaallisessa linnassa Brysselissä 19. joulukuuta 1865. Hänet on haudattu jo vuonna 1850 kuolleen puolisonsa Louisen kanssa samaan hautaan Laekenin Neitsyt Marian kirkon Kuninkaalliseen kryptaan Laekeniin, Brysseliin, kuten kaikki myöhemmätkin Belgian kuninkaat.
Kunnianosoituksia
55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 1832, perustaja) 55x55px Baijerin kruunun ansioritarikunnan suurristi (Baijeri, 1808) 55x55px Pyhän Johanneksen ritarikunnan ritari (Preussi, 1810) 55x55px Max Joosefin sotilasritarikunnan komentaja (Baijeri, 1812) Kulmer Kreuz Kulmin taistelusta (Preussi, 1813) 55x55px Pyhän Yrjön ritarikunnan 4. luokka (Venäjä, 1813) 55x55px Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä, 1814) 55x55px Maria Teresian sotilasritarikunnan ritari (Itävalta, 1814) 55x55px Guelphin kuningashuoneen ritarikunnan ritari (Hannover, 1816) 55x55px Sukkanauharitarikunnan ritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1816) 55x55px Bathin ritarikunnan suurristi (Yhdistynyt kuningaskunta, 1816) 55x55px Tuoksuruutakruunun ritarikunnan ritari (Saksi, 1816) 55x55px Pyhän Hubertuksen ritarikunnan ritari (Baijeri, 1821) 55x55px Mustan kotkan ritarikunnan ritari (Preussi, 1828) 55x55px Saksilais-ernstiläisen suvun ritarikunnan suurristi (Saksin herttuakunnat, 1833) 55x55px Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1835) 55x55px Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1836) 55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylimmän ritarikunnan ritari (Sardinia, 1840) 55x55px Etelän Ristin ritarikunnan suurristi (Brasilia, 1841) 55x55px Zähringenin leijonan ritarikunnan ritari (Baden, 1843) 55x55px Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka, 1843) 55x55px Pietari Fredrik Ludvigin ritarikunnan suurristi (Oldenburg, 1844) 55x55px Valkoisen haukan ritarikunnan suurristi (Saksi-Weimar-Eisenach, 1845) 55x55px Kultaisen leijonan sukuritarikunnan suurristi (Hesse-Kassel, 1846) 55x55px Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1846) 55x55px Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Unkari, 1849) 55x55px Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1849) 55x55px Alankomaiden leijonan ritarikunnan suurristi (Alankomaat, 1849) 55x55px Kristuksen sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1852) 55x55px Avizin sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1852) 55x55px Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1852) 55x55px Pyhän Yrjön ritarikunnan ritari (Hannover, 1853) 55x55px Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunnan ritari (Luxemburg, 1858) 55x55px Ludvigin ritarikunnan suurristi (Hesse, 1859) 55x55px Leijonan ja auringon ritarikunnan suurristi (Persia, 1859) 55x55px Loiston ritarikunnan suurristi (Tunisia, 1861) 55x55px Medjidie-ritarikunnan 1. luokka (Osmanivaltakunta, 1861)