Peukaloisen retket villihanhien seurassa () on ruotsalaisen Nobel-voittaja Selma Lagerlöfin kirjoittama lastenromaani. Se julkaistiin vuosina 1906–1907 kahdessa osassa.
Kirjaa pidetään satukirjojen klassikkona. Romaanissa seurataan hanhien mukana ympäri Ruotsia kulkevaa 14-vuotiasta Nils Holgerssonia, Peukaloista. Vaikka kirja on nimetty Peukaloisen mukaan, kirjan pääosassa on Ruotsin maa.
Historia
Ruotsalainen kirjailija ja kulttuurikriitikko Ellen Key(1849–1926) pyrki urallaan vaikuttamaan naisasia- ja kasvatuskysymyksiin. 1890-luvun lopulla hän harmistui ruotsalaisten koulujen käyttämään, nimettömän komitean kokoamaan Folkskolans läsebok -lukukirjaan. Hän piti sitä moralisoivana, sentimentaalisena ja liian yksinkertaisia elämänviisauksia jakavana. Samaan aikaan Norjassa ja Suomessa käytettiin suurten persoonallisuuksien teoksia kuten Nordahl Rolfsenin lukukirjaa ja Zachris Topeliuksen Maamme-kirjaa. Key sai Ruotsin kansakouluopettajayhdistyksen puolelleen ja se asetti vuonna 1901 komitean uuden lukukirjan tuottamiseksi. Komiteaa johtaneet Fridtjuv Berg ja Alfred Dalin pyysivät vuonna 1902 lukukirjaa Selma Lagerlöfiltä, kuuluisalta kirjailijalta, joka oli toiminut opettajana kymmenisen vuotta. Lagerlöf harkitsi tarjousta ja piti sitä hyvänä taloudellisesti, mutta myös siksi, että se tarjosi hänelle tilaisuuden "saarnata" koko kansalle, kuuluihan hän pappissukuun. Toisaalta hän mietti olisiko hänestä faktoihin perustuvan oppikirjan kirjoittajaksi, olihan hän tottunut kirjoittamaan satuja ja kertomuksia. Myös mahdollisuus käyttää opettajana kerättyjä kokemuksia houkutti.
Lagerlöf hyväksyi tarjouksen ja loi samalla rungon koko lukukirjasarjalle. Hän ehdotti, että kansakoulun (vastaa nykyisiä luokkia 3-6) ensimmäisen luokan 9-vuotiaille oppilaille opetettaisiin Ruotsin maantientoa, toisella luokalla olisi vuorossa Ruotsin historia ja seuravalla kahdella luokalla keksinnöt, löytöretket ja vieraat maat. Hän kirjoitti itse maantiedosta, historiasta kertoi Verner von Heidenstam ja ulkomaista tutkimusmatkailija Sven Hedin. Lagerlöf ei tarttunut ppikirjatyöhön heti, sillä hänellä oli muita töitä: Jerusalemin toinen osa valmistui vuonna 1902, Aarne herran rahat 1903, Legendoja Kristuksesta 1904. Kirjoittamisen ohella hän kävi matkoilla, esiintyi, otti vastaan kunnianosoituksia, teki talokaupat ja muutti.
Useat henkilöt keräsivät aineistoa kirjaan heidän joukossaan kansakoulukoulunopettaja Dalin. Aineisoon kuului muun muassa maantieteellisiä ja luonnonhistoriallisia kotiseutukuvauksia, tarinoita, kansansatuja ja myyttejä. Lagerlöf teki tutkimusmatkoja ympäri Ruotsia, esimerkiksi Norlannissa hän kävi ensimmäistä kertaa elämässään kesällä 1904. Miettiessään miten herättäisi kartan eloon, hän muisti Rudyard Kiplingin vuonna 1894 ilmestyneen Viidakkokirjan eläintarinat, joissa intialainen poika kasvoi susien keskuudessa. Ajatuksen villihanhien kanssa matkustavasta peukaloisesta hän sai saapuessaan lapsuudenkotiinsa Mårbackan kartanoon, jossa hän "pelasti väsyneenä kissapöllön kynsistä peukalon mittaisen pojan". Siellä hän oli kuullut myös tarinan kesystä hanhesta, joka lähti villihanhien mukaan. Tarina löytyy teoksesta Lapsuudenkoti luvusta nimeltään Vanhan emännöitsijän kertomuksia.
Kirjan käsikirjoituksen hän sai valmiiksi vuonna 1905. Kustantajalleen hän kertoi, että kirja olisi "originelli ja hauska", "taiteellinen teos", mutta myös koulukirja. Vuosi oli Ruotsille vaikea, sillä noin 90-vuotias Ruotsi-Norja-personaaliunioni purettiin ja Norja itsenäistyi Ruotsia nöyryyttävällä tavalla. Kirjan ensimmäinen osa ilmestyi syksyllä 1906 osana "Läseböcker för Sveriges barndomsskolor, utgivna av Alfr. Dalin och Fridtjuv Berg" -sarjaa. Kirjan toinen osa ilmestyi seuraavana vuonna. Kirja herätti kouluissa ihastusta sekä oppilaissa että opettajissa, se oli yhtä aikaa kiehtova seikkailusatu, matkakirja ja kehitysromaani. Kirjaa arvosteltiin Ruotsissa esimerkiksi uskontoon viittaavista sisällöistä ja eläinopillisista virheistä, joita kirjaan oli jäänyt biologin tekemästä tarkastuksesta huolimatta. Myös arkeologi ja historian tutkija tarkistivat Bonnierin julkaiseman teoksen. Kirja otettiin käyttöön kansakouluissa ja sitä alettiin kääntää muille kielille.
Käännökset
Vuoteen 1912 mennessä kirjasta oli julkaistu käännökset suomen lisäksi esimerkiksi tanskaksi, venäjäksi, hollanniksi, puolaksi, viroksi, bulgariksi ja unkariksi. Englanninkieliset teokset julkaistiin vuosina 1907 (The Wonderful Adventures of Nils) ja 1911 (The Further Adventures of Nils). Tämän jälkeen painokset on julkaistu yleensä yhdessä nimellä The Wonderful Adventures of Nils. Saksaksi kirja julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1907 ja 1908 nimellä Die wunderbare Reise des kleinen Nils Holgersson mit den Wildgänsen. Ranskaksi kirja julkaistiin vuonna 1912 nimellä Le Merveilleux Voyage de Nils Holgersson à travers la Suède.
Vuoteen 1957 mennessä kirja oli käännetty 40 kielelle, eli useammalle kielelle kuin mitään muuta ruotsalaista kirjaa siihen mennessä, esimerkiksi hepreaksi ja grönlanniksi.
Kirjan uudet versiot Lagerlöf ei ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa kirjasta tehdystä kuvateoksesta. Suunnitelmasta on kuitenkin säilynyt luonnoksia. Kirjan 50-vuotisjuhlien kunniaksi Ruotsissa julkaistiin sekä elokuva että uusi kuvakirjalaitos Tage ja Kathrine Aurellin tuntuvasti lyhentämästä kirjasta. Kirja kuvitettiin elokuvauksen yhteydessä otetuilla värivalokuvin.
Ruotsalainen nuortenkirjailija Sven Wernström kirjoitti kirjasta inspiroituneen kolmeosaisen Den underbara resan -kirjasarjan, joka julkaistiin vuosina 1985–1987. Sarja sijoittuu vuoteen 1985 ja kertoo pojasta, joka esittää Nils Holgerssonia tv-sarjassa.
Vuonna 1991 ilmestyi ruotsalaisen P. C. Jersildin kirjoittama Holgerssons-teos, joka kertoo siitä, mitä Nilsin elämässä tapahtui sen jälkeen, kun hän palasi kotiin.
Filmatisoinnit Kirjasta on tehty useita filmatisointeja.
Vuonna 1956, kun kirjan ensimmäisen osan julkaisusta oli kulunut 50 vuotta, kirjasta tehtiin Ruotsissa elokuva. Vuonna 1955 Заколдо́ванный ма́льчик (Zakoldovannyy Malchik) venäjäksi Vuonna 1962 Nils Holgerssons underbara resa, Kenne Fant ja Nordisk Tonefilm Vuonna 1980 animeversio (ニルスのふしぎな旅 Nirusu no Fushigi na Tabi). Vuonna 2011 ilmestyi kahteen jaksoon jaettu ruotsalais-saksalainen teos, jossa käytettiin oikeita eläimiä, nukkeja ja tietokoneanimaatiota. Vuonna 2017 julkaistiin ranskalainen tietokoneanimoitu tv-sarja.
Historia Suomessa
Suomeksi kirja julkaistiin vuosina 1906 ja 1908. Sen kääntänyt Juhani Aho suomensi kirjan käsikirjoituksesta, joka ei ollut lopullinen versio kirjasta. Tämän vuoksi Ahon suomennosta pidetään bibliofiilisesti arvokkaana. Lagerlöf tai kustantaja ei ollut ilmoittanut Aholle kirjaan tehdyistä muutoksista, lyhentelyistä ja korjauksista, joita oli tehty muun muassa komitean vaatimuksesta. Esimerkiksi luku mustien ja harmaiden rottien sodasta oli Ahon käännöksessä katkelmallinen. Alkuperäisteoksessa Peukaloinen ihastuu uuteen pieneen kokoonsa, mutta suomennoksessa hän on siitä hämmentynyt ja surullinen. Toisin kuin suomalaisessa versiossa, ruotsalaisessa versiossa Peukaloinen saa mahdollisuuden muuttua ihmiseksi, mutta hän kieltäytyy tarjouksesta. Eroa on myös tapahtumien järjestyksessä.
Suomalainen teos oli ruotsalaista paljon laajempi. Ahon teos on julkaistu muun muassa nimillä Peukaloisen retket villihanhien kanssa, Peukaloisen retket villihanhien seurassa, Peukaloisen retket villihanhien kera ja Peukaloisen retket villihanhien parissa. Kirjassa on yli 600 sivua.
Vuonna 1958 kirjasta julkaistiin Maija Karman kuvittama Ahon suomennokseen perustuva lyhennetty laitos Peukaloisen retket villihanhien seurassa. WSOY seurasi ulkomaalaisia esimerkkejä ja karsi tekstistä ruotsalaiseen kouluopetukseen tarkoitetut osiot. Lyhennelmässä sivuja on 300 ja siinä keskitytään pääosin Skåneen ja Lappiin. Lyhennelmästä oli karsittu kirjan jälkisanojen mukaan "sadun lentoa jarruttavaa tietoainesta", mutta myös monisanaisia luontokuvauksia.
Vuonna 1959 Karma voitti kuvituksellaan Rudolf Koivu -palkinnon.
Kirjasta vuonna 1980 japanilais-itävaltalaisena yhteistyönä tehty piirrossarja Peukaloisen retket julkaistiin suomeksi vuonna 1983. Sarjan käänsi Maija-Liisa Vuorjoki ja kertojana toimi Inkeri Wallenius. Heidän mukaansa sarjassa Smirre-ketusta tehtiin suurempi hirviö, kuin mitä se oli kirjoissa ollut ja he halusivat lieventää vaikutelmaa käyttämällä sarjassa kettumaisia termejä.
Sarjan ensiesityksen aikaan vuosina 1983–1985 Lehtimiehet julkaisi Suomessa sarjaan perustuvaa Peukaloisen retket -sarjakuvalehteä.
Vuonna 1989 kirjasta julkaistiin Päivö Taubertin käännös Nils Holgerssonin ihmeellinen matka. Se perustui Tage ja Kathrine Aurellin vuonna 1962 lyhentämään laitokseen ja Rebecca Alsbergin toimitukseen vuonna 1989. Kirjan on kuvittanut ruotsalainen Lars Klinting ja siitä löytyy myös kirjassa kuljettu reitti karttaan merkittynä. Taubert käytti käännöksessään nimitystä metsähanhi. Anser fabalis -lajia oli kutsuttu ruotsiksi aiemmin nimellä vildgås, mutta nykyään se on sädgås. Hän vaihtoi myös Lagerlöfin antamat suomenkieliset nimet (Akka, Yksi, Kaksi, Kolme, Neljä, Viisi ja Kuusi) luulajanlapin sanoiksi Ahku, Akta, Kuokte, Kolmo, Nälje, Vihta ja Kuhtta.
Juoni
Nils Holgersson on laiska ja ilkeä 14-vuotias poika, jolla on tapana kiusata eläimiä. Kirjan alussa Holgerssonien kotihaltia taikoo hänet peukaloiseksi. Etsiessään haltiaa hän päätyy kotoa karkaavan Martti-kesyhanhen mukana villihanhien parveen matkaamaan Ruotsin maakuntien poikki. Parvea johtaa vanha ja viisas Akka Kebnekaiselainen. Matkan aikana luonnon armoille joutuneesta Nilsistä tulee reipas, rohkea ja vastuuntuntoinen. Hän auttaa sekä ihmisiä että eläimiä.
Kirjassa tutustutaan eri maakuntien asutukseen ja luontoon, mutta myös paikallisiin tarinoihin ja tapoihin.
Kirjasssa kuljetaan seuraava reitti: Skåne > Blekinge > Öölanti > Gotlanti > Småland > Itä-Götanmaa > Södermanland > Närke > Västmanland > Taalainmaa > Uplanti > Gästrikland > Hälsingland > Medelpad > Ångermanland > Västerbotten > Lappi (Ruotsi) > Norrbotten > Jämtland > Härjedalen > Värmlanti > Dalsland > Bohuslän > Länsi-Götanmaa > Halland > Skåne.
Huomionosoituksia Ruotsissa on jaettu lasten- ja nuortenkirjailijoille Nils Holgersson-plaketti -kirjallisuuspalkintoa vuodesta 1950 lähtien. Kirja pääsi vuonna 1993 Akateemisen Kirjakaupan maailman sadan parhaan kirjan listalle. Kirjakauppa täytti tuolloin sata vuotta ja teetti juhlan kunniaksi listan. Kirjaraatiin kuuluivat Anja Harvilahti-Rautonen, Erkka Lehtola, Johannes Salminen ja Pekka Tarkka. Kirja on päässyt Le Monden vuosisadan 100 kirjaa -listalle vuonna 1999. Hanhen selässä lentävä Nils Holgersson on kuvattu Ruotsin 20 kruunun setelin selkäpuolella. Saksalainen autolautta M/S Nils Holgersson on nimetty Nils Holgerssonin mukaan. Alankomaalaisen Tele Atlas -karttayrityksen logossa on hanhella lentävä peukaloinen. Ruotsalainen Rörstrand on tehnyt joululautasia, joissa Nils seikkailee
Lähteet
Aiheesta muualla Kirja Project Gutenbergissä ruotsiksi Kirja ruotsiksi Litteraburbankenisssa
Luokka:Ruotsalaiset lastenkirjat Luokka:Vuoden 1906 kirjat Luokka:Selma Lagerlöfin teokset Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit