pienoiskuva|Kellokosken kirkko. pienoiskuva|Lemmenlaakson joenvartta. pienoiskuva|Keravanjoki Myyraksessa. thumb|Hanabölen Pikkukoski Päiväkummun ja Rekolan välissä Vantaalla. thumb|Jokikäytävämetsä Hakkilan ja Havukosken välisellä pellolla. Keravanjoki () on Uudellamaalla Helsingissä, Vantaalla, Sipoossa, Keravalla, Tuusulassa, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä virtaava 67 kilometriä pitkä (, tai 65 km ) Vantaanjoen sivujoki, joka muodostaa lähes koko alajuoksun osuuden sen noin 76 kilometriä pitkästä Keravanjoen valuma-alueen pääuomasta . Se on Vantaanjoen pisin sivujoki .
Joen kulku Hyvinkään osuus Keravanjoki alkaa Hyvinkään Ridasjärvestä ja virtaa järven ranta-alueella Järvisuon ja Lempiönsuon halki kohti kaakkoa. Suoalueen reunalla on joessa säännöstelypato, jolla järven vedenpintaa säädellään. Joki alkaa heti mutkitella ja se alittaa ensimmäisen kilometrin jälkeen yhdystien 1403 ja toisen kilometrin jälkeen valtatien 25. Tämän jälkeen on jokeen rakennettu pohjapato hieman Karankosken yläpuolelle. Myllykylän alueella on joella kaksi yksityissiltaa ja yleinen silta. Tämä silta sijaitsee Siltakosken yläpuolella, joka päättyy patoaltaaseen Niinikosken jyrkimmässä osassa. Joka on uurtanut uomansa pehmeään maaperään muodostaen raviinilaakson, joka syvenee edempänä paikoin yli 10 metriä syväksi. Kaukasten peltoaukealla siihen yhtyy pieniä sivuojia, jotka niin ikään virtaavat raviinilaaksoissa. Suurin niistä on Saunalansuolta alkava oja. Kaukaisissa joen ylittää vain kaksi yleistä ja kaksi yksityistä siltaa. Alin silta sijaitsee entisen Kaukaan tehtaiden padon lähellä. Pato nostaa joessa patoaltaan, joka on 250 metriä pitkä. Joki virtaa tehtaan kohdalla 15 metriä syvässä laaksossa ja padon alla on joen vedenpinta 40 metriä mpy. Joen laakso on ahdas, jolloin joki ei pääse meanderoimaan. Siihen yhtyy Kaukasten eteläpuolella kolme lyhyttä ojaa, jotka ovat kuitenkin uurtaneet itselle raviinimaiset laaksot. Raviinimuodostumat on pääuomassa suojeltu Kaukaksen eteläpuolella Tiensuulle asti ja lisäksi on suojeltuna muutamien yksityismaiden alueita esimerkiksi Ilolassa. Joki siirtyy nyt Tuusulan puolelle.
Tuusulan osuus Laakson pohja levenee ja joen uoma saa Tuusulan pohjoispuolella tilaa meanderoida. Joki virtaa kanjonissa luonnontilaisena lehtometsän ympäröimänä. Suojeltua Natura 2000-aluetta kutsutaan Keravanjokikanjonin lehdoksi. Natura-alue sisältää 2,5 kilometriä jokea, jossa on kaksi koskea. Tunnetuin niistä on Santakoski. Natura-alueella jokeen yhtyy kuusi sivu-uomaa, joista ainakin Juupakinrännyllä ja Nilkanojalla on karttanimet. Joki on nyt ollut jonkin matkaa ylittämätön, sillä vasta Linjamäen kohdalla on yleinen silta (yhdystie 11617) ja sitäkin ennen on vain yksi yksityinen silta. Joen luonne muuttuu tiesillan kohdalla. Kellokoskella sijaitseva Kellokosken ruukin pato nostaa veden yläjuoksulla neljän kilometrin matkalla täyttäen myös Mikkolanojan ja Haarajoen raviinilaaksot vedellä. Padolle on hiljattain rakennettu kalatie. Joki virtaa edelleen kanjonin pohjalla mutta aikaisempaa leveämpänä. Joen leveys vaihtelee aluksi 30–70 metriä. Joenvarren haja-asutus on siirtynyt laakson äyräälle. Haarajoen yhtymäkohdassa äyräät ovat jo matalat ja rannoille on myös rakennettu rakennuksia. Haarajoen jälkeen joki virtaa Kellokosken taajama-alueella. Sen rannoilla sijaitsevat Inkilä, Kukkupakanmäki ja Aimola. Padon lähellä joen leveys saavuttaa jo 100 metrin rajan. Täällä on uimaranta, sekä esimerkiksi Kellokosken kirkko ja Kellokosken sairaala, jotka näkyvät joelle. Padon jälkeen joki on taas kapea ja se virtaa syvällä raviinilaaksossaan. Siihen yhtyy taajama-alueella Jusliininoja, sekä alempana Pietilästä ja Soidinsuolta alkavat ojat. Mutkitteleva joki alittaa Kellokoskella kolme siltaa ja lopuksi Lahden oikoradan ja valtatien 4 Haarajoen kaupunginosan kohdalla. Samalla joki saapuu Järvenpäähän.
Järvenpään osuus Joki siirtyy valtatien jälkeen Järvenpään kaupungin puolelle ja se kiertää Haarajoen. Joen ylittää seututien 140 silta ja sen jälkeen siihen yhtyy pohjoisesta Mäntsälästä tuleva Ohkolanjoki. Se lähes kaksinkertaistaa joenuoman vesimäärän. Joki sijaitsee vielä taajama-alueen ulkopuolella pelto- ja metsämaiseman keskellä, mutta sen varressa on esimerkiksi Päihdesairaala (vuoteen 2025 asti) ja yksittäisiä omakotitaloja. Joki virtaa jatkossa etelään päin ja sitä seuraa kauempana seututie 140, josta haarautuu Pohjois-Paippiseen johtava kylätie. Kylätie ylittää joen Haarajoen padolla, jonka jälkeen joen ilme muuttuu selvästi. Sen ympäristö on parin kilometrin matkalla Lemmenlaakson lehtoa, joka päättyy Mikonkorppen. Lemmenlaaksossa joki meanderoi voimakkaasti harjumaisemassa, jossa jokeen sortuneiden harjun rinteet voivat olla jopa 30 metriä korkeita. Mikonkorvessa joki alittaa seututien 146 ja sillan alapuolella on joessa sille harvinainen pudas, joka on soistumassa umpeen. Jokeen yhtyy kolme sivuojaa, joista yksi on Lönnbäck. Seuraavaksi joki siirtyy Tuusulan puolelle.
Tuusulan ja Keravan osuus Joki virtaa taas Tuusulassa, mutta vain parin kilometrin matkan. Täällä on seutu joen ja valtatien 4 välissä on jäänyt toistaiseksi kaupungistumisen ulkopuolelle. Mutkittelevalla joella on täällä toinen pudas, joka on ehtinyt soistumaan umpeen. Joenvarressa on vain pari vapaa-ajan asuntoa ja pari maatilaa. Putaan jälkeen joesta tulee parin kilometrin osuudella Sipoon kunnan rajajoki. Rajan toisella puolella sijaitsee aluksi Tuusula, mutta lopussa Kerava. Joki virtaa nyt pelto- ja metsämaisemien keskellä ja sama jatkuu Keravallakin. Joki ohittaa Keravan vankilan. Siltojakaan ei tällä osuudella ole ennen keskustaajamaa Keravalla. Silloin alitetaan Ylikeravan kohdalla ensin pohjois-eteläsuuntainen seututie 140. Samalla kun joki kääntyy kohti etelää, se alittaa myös valtatien 4 Imppalanmäen ja Päivölänlaakson välissä. Hieman ennen Porvoontietä, joki alittaa vanhan Keravan kivisillan. Vaikka joki virtaa Kervalla, on sen ilme vielä maaseutumainen. Täällä se alittaa Porvoontien sillan (yhdystie 11697), sitten Lapilan kohdalla Porvoon rautatiesillan ja vielä Ahjontien (yhdystien 11610). Jaakkolan kohdalla on joessa niittysaari, jonka länsihaarassa on koski ja itähaarassa pato ja silta. Valtatie 4 sivuaa joen itärantaa, jonka jälkeen joki alittaa ensin Talmatien ja sitten valtatien 4. Joki jää valtatien ja seututien 140 väliin seuraavien kuuden kilometrin matkalla. Se alittaa Kulloontien sillan ja jatkaa etelään päin, missä sitä seuraa itärannalla rantatie. Alue on Keravan Jokivartta ja asutus lähinnä jokivarren itäpuolen haja-asutusta. Yhdystien 11583 alitettuaan joki on jo Vantaan puolella.
Vantaan, Sipoon ja Helsingin osuus Joen länsiranta on peltomaata, mutta se virtaa alueella, jossa sijaitsevat Pohjois-Nikinmäki, Vantaan Jokivarsi ja seututien 152 sillan alitetttuaan Nikinmäki. Joki kaartaa vasemmalle, alittaa valtatien 4 ja käy lyhyesti Sipoon Myyraksen alueella, ennen kuin se palaa Vantaalle Päiväkummun kaupunginosaan. Keravanjoen alajuoksu sijaitsee tästä lähtien Vantaan ja Helsingin kaupunkimaisessa ympäristössä. Vantaan puolella on joessa koskijaksi, jota kutsutaan Matarinkoskeksi. Kosken alla siihen yhtyy pohjoisesta Metsolasta virtaava oja ja siellä on uimaranta. Joki virtaa asuinalueiden välistä niin, että se erottaa Päiväkummun Rekolasta ja Sahamäen Havukoskesta. Kaupunginosia yhdistää joen ylittävät kaksi siltaa. Joen itäpuolelle on jätetty metsämaata joen suojaksi, mutta länsipuolella taajama-alue ylettyy joelle saakka. Ennen Havukoskea on uimaranta ja puisto (Rekolan ranta ja Havukosken ulkoilualue), jonka läpi joki virtaa. Havukoskessa on sivu-uomissa lampereita. Sitten joki saapuu Hanaböleen, jossa sen ympärille aukeaa parikilometrinen peltomaisema. Peltoalueen aluksi se alittaa Koivukylänväylän ja lopuksi siihen yhtyy Satomäessä Korsosta tuleva Rekolanoja. Pelto-osuudella on joessa kolme pientä koskea.
Joki virtaa seuraavaksi Stenkullan, Jokiniemen, Maarinkunnaksen ja Kuninkaalan asuinalueiden välistä Tikkurilan tehtaalle, jossa joki kääntyy Jokiniemenkadun alitettuaan jyrkästi länteen. Siellä joki päätyy Kuninkaalantien alitettuaan Tikkurilankoskeen, alittaa sen jälkeen pohjoiseen johtavat rautatiet ja ohittaa Tiedekeskus Heurekan. Tästä eteenpäin on Keravanjoki Helsingin ja Vantaan kaupunkien rajajoki. Se virtaan Vantaan Kukkakedon ja Helsingin Suutarilan välistä puistomaista aluetta kohti länttä, alittaa Kielotien eli Tikkurintien sillat, ja saapuu Vantaan Kirkonkylään. Täällä siihen yhtyy pohjoisesta virtaava Kylmäoja. Joki alittaa Kehä III:n ja siirtyy avarammalle alueelle. Luoteispuolella aukeaa peltomaat ja Vantaan Pyhän Laurin kirkko hautausmaineen ja kaakossa ovat Suutarilan ja Siltamäen laajat asuinalueet ja puistot. Joessa on padolla vahvistettu koski, jossa on useita saaria joen keskellä, ja sitten se kääntyy kohti etelää. Loppuosuuden se seuraa Hyvinkäälle johtavaa kantatietä 45 kunnes se yhtyy Vantaanjokeen. Kehä III:n jälkeen joen ylittäviä siltoja on neljä, josta yhdellä on maantieliikennettä ja muut ovat jalankulku- ja pyöräilysiltoja. Se yhtyy Vantaanjokeen Tammiston ja Tapaninvainion välissä.
Kosket Vesihallituksen vuonna 1980 julkaisemassa Koskiselvityksessä kerrotaan koskista seuraavaa.
Luontoarvoja Ridasjärvi ja Järvisuon-Ritasaarensuon suojelualue Joka alkaa Ridasjärven eteläosasta Järvisuon rannasta. Suoalueet muodostavat Järvisuon-Ritassaarensuon soidensuojelualueen (SSA010001, 4,4 km²), joka on valtion omistama soidensuojelualue. Kokonaisuuteen kuuluu viellä Ridasjärven suojelualue (YSA204430, 3,0 km²). Suojelualueella voi yöpyä, marjastaa, sienestää ja onkia tai pilkkiä. Metsästäminen ja avotulenteko on sallittu Metsähallituksen luvalla.
Keravanjokikanjoni Yläjuoksulla, Hyvinkään ja Tuusulan kuntarajalta, alkaa Natura 2000-hankkeen luonnonsuojelualue Keravanjokikanjonin lehdon luonnonsuojelualue (FI0100045, 54 ha). Se käsittää Keravanjoen uomasta 2,5 kilometriä raviinimaista jokilaaksoa, joka muodostuu lehtometsästä ja kosteista niityistä. Alue on kasvillisuudeltaan, linnustoltaan, geomorfologialtaan, maisemaltaan sekä virkistyskäytön kannalta edustava. Laakson maaperä on hiekkaa ja hiesua. Laakson rinteillä on tihkupintoja. Alueella tavataan liito-oravia. Alueella virtaa Santakoski, joka on suosittu virkistyskalastuskohde. Natura-aluetta tukemaan on perustettu yksityismaille suojelualueita, Ne ulottuvat Hyvinkään puolelle (Ilolan luonnonsuojelualue 10 ha ja Kalliomäen raviinin luonnonsuojelualue 2 ha) ja täydentävät Natura-alueen aukkoja (Charlotten lehto 8 ha ja Keravanjoen lehdot 5 ha).
Lemmenlaakson luonnonsuojelualue Lemmenlaakson lehto on Natura 2000-hankkeen luonnonsuojelualue (FI0100044, 94 ha), joka on perustettu yksityismaille. Lehto on muodostunut harjun hiekka-, sora- ja hiesumaa-ainesten päälle, jossa tihkupinnat ylläpitävät rehevöitnyttä kasvillisuutta. Alueella viihtyy joitakin vaatelijaita kasvilajeja ja siellä pesii yli 60 lintulajia.
Virkistysarvoja Joessa on muutama uimaranta esimerkiksi Saunakosken suvannossa, Kelloskoskella, Havukoskella, Matarinkoskella ja Nikinmäellä. Joen hygieenistä tasoa on seurattu kesäisin kahden viikon välein.
Joessa elää yleisesti hauki, ahven, purotaimen ja erilaiset särkikalat (esimerkiksi särki ja toutain). Kalastus, myös jokamiehenoikeuksiin kuuluvat onkiminen ja pilkkiminen, on alueella laajalti luvanvaraista. Keravanjoessa kalastetaan paljon eikä joen luontainen kalakanta kestä suuren kalastuspaineen alla. Jokeen onkin istutettu kirjolohta, lohta, taimenta ja harjusta, jotka ovat kuitenkin harvinaisempia saaliskaloja. Uudenmaan TE-keskus on määritellyt lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat, joissa jokamiehenoikeuteen perustuva onkiminen ja pilkkiminen on kielletty. Erillisellä kalastusluvalla voi niissäkin kalastaa perhostamalla.
Joki on melontakelpoinen suurelta osin ainakin korkeanveden aikaan. Vantaanjoesta on Erkylänjärveltä suistoon ja Keravanjoesta ulottuvista melontareiteistä on julkaistu melontaoppaat.
Hydrologiaa Täydennysvettä