Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) on vuonna 2013 perustettu saksalainen kansalliskonservatiivinen ja laitaoikeistolainen populistipuolue. AfD on maahanmuuttokriittinen, EU-kriittinen ja ilmastotoimien vastainen.
Puolue perustettiin vastustamaan Euroopan unionin antamia tukilainoja Kreikalle. Se myös vastusti euron käyttöä valuuttana, koska se piti sitä taloudelle haitallisena. Tällöin AfD oli vielä länsisaksalainen professoripuolue. Myöhemmin maahanmuuttokriittisyys ja monikulttuurisuuden vastustus kasvattivat puolueessa suosiotaan, ja puolueen kannatuksen painopiste siirtyi itäiseen Saksaan.
AfD nousi vuoden 2025 liittopäivävaaleissa Saksan toiseksi suurimmaksi puolueeksi, mutta muut puolueet kieltäytyivät tekemästä sen kanssa yhteistyötä.
Historia Professoripuolue (2012–2015) pienoiskuva|"Wahlalternative 2013" logo AfD sai alkunsa vuonna 2012 vastustamaan Euroopan rahaliittoa ja EU:n tukilainoja Kreikalle. Puolueen takana ollut ryhmä julkaisi syyskuussa 2012 manifestin ”Vaalivaihtoehto 2013” europolitiikkaa vastaan. Moni huomattava taloustieteilijä, toimittaja ja yritysjohtaja otti kantaa manifestin puolesta.Founders and activists of the political group "Election initiative". Ryhmän mukaan euroalue ei sovellu valuutta-alueeksi vaan ajaa eteläisen Euroopan valtiot vararikkoon. Bernd Lucken mukaan tärkeintä olisi saada eteläiset maat pois eurosta.
thumb|Konrad Adam (vas.), Frauke Petry ja Bernd Lucke Vaihtoehto Saksalle -puolueen ensimmäisessä kokouksessa huhtikuussa 2013 Berliinissä. Perustavassa kokouksessa huhtikuussa 2013 uuden puolueen puheenjohtajiksi valittiin maailmanpankin ekonomisti, Hampurin yliopiston taloustieteen professori Bernd Lucke,Germany's new anti-euro AfD party causes political stir, BBC News, Berlin, 27.8.2013. yrittäjä Frauke Petry ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin ex-päätoimittaja (1979–2000) Konrad Adam.Joachim Jahn, Aufstand gegen Merkels „alternativlose Politik“ Frankfurter Allgemeine Zeitung|FAZ (14.4.2013)Jeevan Vasagar, 1,000 Germans abandon Angela Merkel for Eurosceptic party The Daily Telegraph, UK, 14.4.2013
Alussa puolue oli tunnettu porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena "professoripuolueena", joka vastustaa euroa mutta ei EU:ta.Carla Bleiker "German party says 'no' to the euro, 'yes' to the EU" Deutsche Welle (11.3.2013)Bojan Panceski Rebels desert Merkel to launch anti-euro front The Sunday Times (17.3.2013)Euroscepticism in Germany: Silent no more. The Economist (22.3.2013) Sen mukaan euro on epäonnistunut, köyhdyttää kilpailukyvyttömiä maita ja tulevia sukupolvia.
Stuttgartin yliopiston professori Lothar Maier vastusti "professoripuolue" termiä sanomalla, että puolueella on 20 000 jäsentä ja heistä professoreja on ehkä pari prosenttia. Maier myös puolusti puolueen ei-aggressiivista toimintatapaa sillä, että kyse on vakavasta politiikasta. Puolue ei halua mobilisoida katuja eikä aiheuttaa väkivaltaa. Se on kuitenkin joutunut protestien kohteeksi, ja sen vaalijulisteita on revitty. Sen perustajan, professori Bernd Lucken kimppuun hyökättiin hänen ollessaan puhujalavalla.
AfD ilmoitti vuonna 2013, ettei se ole nationalistinen eikä vastusta maahanmuuttoa, vaan kannattaa Kanadan tapaa suosia osaavien työntekijöiden maahantuloa. Samaan aikaan AfD moitti Angela Merkelin päätöstä sulkea ydinvoimalat vuoteen 2020 mennessä. Konrad Adamin mukaan puolueella ei vuonna 2013 ollut myöskään kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.
Syyskuun 2013 liittopäivävaaleissa AfD sai 4,7 prosenttia äänistä ja äänestäjiä sillä oli runsaat 2 miljoonaa. Se jäi näin hieman viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle. Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi ja venäjämieliseksi. Tämän jälkeen Lucke perusti uuden Liberal-Konservative Reformer -puolueen
Puolueen kasvu, aatemaailman muutos kansallismielisemmäksi (2015–) pienoiskuva|AfD:n kannatus liittopäivävaaleissa vuonna 2017. Toukokuussa 2015 puolue jakautui Lucken eukroskeptikkoihin ja Frauke Petryn maahanmuuttovastaisiin. Kesäkuussa 2015 puolueen johtoon valittiin Frauke Petry, joka on taustaltaan kemisti ja liikenainen. Vaikka hän edusti puolueen professoreita, hänen kaudellaan puolueen maahanmuuttokriittisyys lisääntyi. Petry edusti puolueen silloista kansalliskonservatiivisiipeäGermany's euroskeptic AfD elects conservative leader Petry. Euroskeptinen Lucke joutui sivuraiteelle ja erosi. Jyrkän kansallismielinen, islaminvastainen, muukalaisvastainen, maahanmuuttokriittinen linja voimistui. Petry lupasi myös vahvistaa puolueen siteitä Venäjään.Alternative for Germany's New Leader Promises Closer Ties With Russia Pakolaisvyöry Lähi-idästä kasvatti puolueen kannatusta, koska Saksan liittokansleri Merkel piti syksyllä 2015 rajoja auki pakolaisilleÄäriaatteet porskuttavat, Pääkirjoitus, Aamulehti
Helmikuussa 2016 AfD alkoi tehdä yhteistyötä Itävallan vapauspuolueen kanssa.
Syksyn 2017 liittopäivävaalien edellä AfD:n johtajat olivat ajautuneet keskenään erimielisyyksiin, ja puolue oli siirtynyt kohti laitaoikeistoa. Sen seurauksena Frauke Petry jäyttäytyi ensin oma-aloitteisesti syrjään puolueen ykkösehdokkaan asemasta, ja vaalien jälkeen hän erosi ensin puolueen puheenjohtajuudesta ja vähän myöhemmin myös puolueen jäsenyydestä. Hänen tilalleen puolueen johtoon Jörg Meuthenin rinnalle nousi Alexander Gauland.Havertz 2021, s. 43–47.
Monet AfD:n liittopäivävaalien vaalimainoksista olivat islamin vastaisia, kuten "Islam ei sovi keittiöömme" ja "Burkia? Me käytämme bikineitä". Syyskuun 2017 liittopäivävaaleissa AfD sai 12,6 prosenttia äänistä ja ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville. Puolue keräsi koko Saksaa selkeästi paremman kannatuksen entisen Itä-Saksan alueella, missä se sai 21,9 prosenttia äänistä. Entisessä Länsi-Saksassa puolue keräsi vain 10,7 prosentin kannatuksen. Puolueen kannatus kulkikin entisessä Länsi- ja Itä-Saksan rajassa hyvin selkeästi. Suurinta kannatus oli Saksin osavaltiossa sekä Thüringenin itäosissa ja Brandenburgin eteläosissa. Matalinta kannatus oli Hampurissa ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa, joissa AfD keräsi alle 10 prosenttia äänistä.
Muut puolueet kieltäytyivät vaalien jälkeen yhteistyöstä AfD:n kanssa, ja puolue jäi oppositioon. Muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä AfD:n kanssa myös osavaltiotasolla, kuten Brandenburgissa ja Saksissa osavaltiovaalien jälkeen.
Vuonna 2018 AfD:n suosio kasvoi maahanmuuttokeskustelun seurauksena. Keskustelussa liittokansleri Angela Merkelin avoin maahanmuuttolinja ei mielipidemittausten perusteella miellyttänyt, ja Merkelin kristillisdemokraateista siirtyikin kannattajia AfD:hen.Support for Merkels bloc, Reuters Syyskuussa 2018 AfD nousi kannatuskyselyn mukaan Saksan toiseksi suurimmaksi puolueeksiDeutschlandtrend tagesschau.de Far right AfD second only to... Deutsche Welle. Marraskuussa 2019 puolue oli Saksan kolmanneksi suurin yhdessä Sosialidemokraattien (SPD) kanssa, kun 13 prosenttia vastaajista kertoi äänestävänsä sitä.
Euroopan parlamentin ID-ryhmään ja EU-vastaisuus (2019–) thumb|AfD:n kannatus liittopäivävaaleissa 2021. AfD liittyi muiden Euroopan laitaoikeistolaisina pidettyjen puolueiden kanssa vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen perustettuun Identiteetti ja demokratia -Euroopan parlamenttiryhmään.
Puolueen Bremenin osaston johtajan Frank Magnitzin kimppuun käytiin tammikuussa 2019. Tapaus sai runsaasti julkisuutta, ja väitettiin, että Magnitzia oli lyöty puuesineellä ja potkittu, kun hän oli kaatunut maahan. Teon tekijäksi puolue epäili antifasistista Antifa-liikettä ja poliittisia vastustajiaan sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Myöhemmin valvontakameran kuvien löydyttyä paljastui, ettei Magnitzia potkittu eikä lyöty, vaan vammat tulivat todennäköisesti kaatumisesta. Tapaus saattoi olla pelkkä ryöstöyritys ilman poliittisia motiiveja. Eräs ryhmittymä otti vastuun teosta, mutta ilmoituksen aitouteen on suhtauduttu epäillen.
Syyskuussa 2019 AfD vahvisti merkittävästi kannatustaan Saksissa ja Brandenburgissa . Puolue nousi molemmissa osavaltioissa käydyissä vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja sai yli 20 prosenttia äänistä. Syynä tähän oli hiilikaivosten sulkeminen ja Merkelin hallituksen maahanmuuttopolitiikka. Puolue kasvatti kannatustaan myös lokakuussa käydyissä Thüringenin osavaltiovaaleissa, joissa se nousi myös toiseksi suuremmaksi yli 20 prosentin kannatuksella.
Koronapandemian aikana AfD:n kannatuksen nousu taittui, ja sen kannatus oli huhtikuussa 2021 runsaat kymmenen prosenttia, maan itäosissa tosin lähes 30 prosenttia. Syksyn 2021 vaaliteemaksi se otti Saksan eron Euroopan unionista.Teppo Tiilikainen, Oikeistoradikaalien suosio hiipui. Suomen Kuvalehti nro 16, 21.4.2021 s. 23 (Verkossa) Dexit is the new Brexit as AfD bids to take Germany out of the EU Euronews 12.4.2021 Vuoden 2021 liittopäivävaaleissa AfD sai 10,3 prosentin kannatuksen.
Kesällä 2023 AfD:n valtakunnallinen kannatus oli mielipidetiedustelujen mukaan ylittänyt jo 20 prosenttia. Samalla Saksassa oli alkanut julkinen keskustelu siitä, pitäisikö puolue kieltää kokonaan sen radikalisoitumisen vuoksi. Syksyllä 2023 Itä-Saksan osavaltioissa AfD:tä tuki 30 prosenttia äänioikeutetuista. Liittopäivävaaleissa 2025 puolue sai 20,8 %:n ääniosuuden, mutta ei päässyt hallitukseen.
Syyskuussa 2025 AfD nousi Saksan suosituimmaksi puolueeksi kahden suuren kannatuskyselyn mukaan, kun sen kannatus nousi yli 26 prosentin.
Ideologia ja tavoitteet AfD:tä on kutsuttu radikaaliksi ja populistiseksi oikeistopuolueeksi, mikä tarkoittaa sitä, että siinä nähdään populistista eliitinvastaisuutta ja ”tavallisen kansan” puolustamista, sekä toisaalta radikaalioikeistolaista nativismia ja autoritarismia.Havertz 2021, s. 52.
Populismi Monet AfD:n johtavat poliitikot ovat usein arvostelleet ”eliittiä” ja ”establishmentia” sekä ”vanhoja puolueita”, jotka AfD:n mukaan kuuluvat establishmentiin. Vanhoihin puolueisiin jotkut AfD:n johtohahmot, kuten Björn Höcke, suhtautuvat jopa omina ja kansakunnan vihollisina. AfD näkee vanhat puolueet yhtenä puolueena, joka hallitsee Saksaa epädemokraattisesti kansan sijaan. AfD:n mukaan ne muodostavat elitistisen, ahneen ja vallanhimoisen ”kartellin” ja ”oligarkian”, jonka osa ja tukija myös Saksan media on. AfD syyttää vanhoja puolueita kaikesta huonosta kehityksestä Saksassa. Puolueen perustaja Alexander Gauland on myös kyseenalaistanut vanhojen puolueiden muodostamien hallitusten laillisen oikeuden ja rinnastanut ne diktatuureihin. Vanhojen puolueiden lisäksi AfD:n johtohahmot ovat arvostelleet Saksan kaupunkien ”uutta eliittiä” ja ”globalistista luokkaa”, joka elää puolueen mielestä rinnakkaisyhteiskunnassaan eikä välitä tavallisten saksalaisten huolista.Havertz 2021, s. 52–57.
AfD sanoo edustavansa tavallisia ihmisiä ja maan ”hiljaista enemmistöä”, jotka on sen mukaan unohdettu ja petetty, ja jotka eliitti haluaa korvata monikulttuurisella yhteiskunnalla ”etnisen puhdistuksen” kautta. AfD kannattaa Sveitsin mallin mukaista suoraa demokratiaa, johon kuuluvat kansanäänestykset ja kansalaisaloitteet.
Kansallismielisyys AfD on vahvasti kansallismielinen, nativistinen ja etnopluralistinen, ja siinä on nähty myös ksenofobiaa. AfD:n mielestä kansakuntien pitäisi olla etnisesti yhdenmukaisia, koska erilaiset kulttuurit eivät voi elää saman kansallisvaltion rajojen sisällä. Puolue näkee Euroopan unionin uhkana kansan suvereenisuudelle.
Euroskeptisyys