Kalastustorppa oli aiemmin Suomessa maatilan alue, joka oli kalastuksen varassa elävän henkilön asuttavana.
Säännökset Kalastustorppien lunastamisesta vuonna 1924 annettu laki sääti kalastustorpista seuraavaa:Laki kalastustorppain lunastamisesta (18.1.1924).
Kalastustorpaksi katsottiin sellainen maatilan alue, joka kalastusoikeuksineen tilan yksityisellä tai siihen ja muihin tiloihin kuuluvalla vesialueella on pääasiallisesti kalastuksen varassa elävän henkilön vuokralla hallittavana ja asuttavana tai asuttavaksi aiottu.
Tällaisen kalastustorpan haltija oli oikeutettu lunastamaan sen itsenäiseksi. Sen tilan omistajalla, johon torppa kuului, oli myöskin valta vaatia, että torpan haltijan oli lunastettava torppa. Tarpeelliseksi katsotun vuokra-alueiden järjestelyn yhteydessä voitiin torppa määrätä lunastettavaksi asianosaisten tahdosta riippumatta. Lunastusvaatimus oli tehtävä ennen vuokrasuhteen päättymistä.
Lähteet
Lakiviitteet
Luokka:Kiinteistöoikeus Luokka:Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria