Kiinteä kotiteollisuuskoulu oli aiemmin Suomessa oppilaitos, joka valmisti työntekijöitä tarpeellisille kotiteollisuuden työaloille.
Toiminta Kiinteistä kotiteollisuuskouluista vuonna 1930 annetun asetuksenAsetus kiinteistä kotiteollisuuskouluista (14.2.1930). mukaan kiinteän kotiteollisuuskoulun tarkoituksena oli kehittää työntekijöitä tarpeellisille kotiteollisuuden työnaloille, edistää naisten ja miesten käsityötaitoa yleensä sekä elvyttää kotiteollisuustoimintaa ja käsityöharrastusta.
Kiinteät kotiteollisuuskoulut, jotka olivat joko mies- tai naisoppilaita varten, olivat maataloushallituksen valvonnan alaisia.
Koulut Kiinteässä miesten kotiteollisuuskoulussa oli puu- ja metallityöosasto tai jompikumpi niistä, ja naisten kotiteollisuuskoulussa oli kutoma- ja ompelutyöosasto tai jompikumpi niistä.
Kiinteän kotiteollisuuskoulun saattoi omistaa valtio, kunta, kotiteollisuusyhdistys tai muu tähän verrattava yhteisö taikka yksityinen henkilö. Valtioneuvosto päätti uusien koulujen perustamisesta.
Opetus Kiinteän kotiteollisuuskoulun oppijakso voi olla yksi- tai kaksivuotinen kullakin osastolla, ja oppivuosi kesti kullakin osastolla yhdeksän kuukautta. Maataloushallitus määräsi koulun johtokunnan ehdotuksesta koulun oppivuoden alkamis- ja päättymisajan sekä salli erityisissä tapauksissa poikkeuksia oppivuoden pituuteen.
Koulussa opetettiin kullakin osastolla erikseen ammattitöitä, ammattitietoja, ammattipiirustusta sekä yhteisesti ammatillista laskentoa, kirjanpitoa ja kotiteollisuusliikeoppia. Yksityiskohtaisen opetusohjelman vahvisti maataloushallitus koulun johtokunnan ehdotuksesta.
Pääsyvaatimukset Päästäkseen oppilaaksi kiinteään kotiteollisuuskouluun hakijan tuli olla vähintään 16 vuotta täyttänyt sekä esittää todistukset siitä, että hän oli hyvämaineinen, että hän oli terve ja vapaa tarttuvista taudeista, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppimäärän ja että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli vajaavaltainen.
Koulujen sijainnit 1950-luvun alussa kiinteitä miespuolisille oppilaille tarkoitettuja kotiteollisuuskouluja olivat: Alavus: ajokalutyökoulu, puu- ja metallityöosastot Haukipudas: puu-, metalli- ja maalaustyöosastot Ilmajoki: puutyöosasto Jurva: puutyöosasto Kalajoki: rakennustyökoulu, erilliset ulko- ja sisätyöosastot Kemiö: ruotsinkielinen, puutyöosasto Kitee: puutyöosasto Koivulahti: ruotsinkielinen, puu-, metalli- ja maalausosastot Lahti: puu-, metalli- ja maalausosastot, koneenkorjausosasto Lapinjärvi (Porlammi): puu- ja maalaustyöosasto Lempäälä: puu- ja maalaustyöosasto Mynämäki: puu- ja metallityöosasto Parikkala: puutyöosasto Pieksämäki: puu- ja metallityöosasto Pirttikylä: ruotsinkielinen, puutyöosasto Tammela: puu-, metalli- ja rakennustyöosastot Teerijärvi: ruotsinkielinen, puutyöosasto Tyrvää: puutyöosasto Urjala: puutyöosasto Vöyri: ruotsinkielinen, puutyöosasto Äänekoski: metallityö- ja koneenkorjausosasto, autonajokoulu.
Naispuolisille oppilaille tarkoitettuja kiinteitä kotiteollisuuskouluja oli 1950-luvun alussa näillä paikkakunnilla: Hamina Iisalmi Isokyrö Joensuu Kajaani Kitee Kristiina: ruotsinkielinen Kuopio Lappeenranta Lempäälä Loimaa Mikkeli Oulu Petäjävesi Porvoo: suomen- ja ruotsinkielinen Tammisaari Toivala Tornio Turku: suomen- ja ruotsinkielinen Uusikaupunki Urjala Valkeala
Katso myös Kiertävä kotiteollisuuskoulu
Lähteet
Lakiviitteet
Luokka:Suomalaiset kotiteollisuusalan oppilaitokset