Maakunta- ja soteuudistus oli Suomen julkisen hallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-palveluiden uudistamiseen tähtäävä hanke, jonka tarkoituksena oli siirtää julkisten sote-palveluiden ja pelastustoimen tehtävät ja järjestämisvastuu kunnilta uusille hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023 alkaen. Samassa yhteydessä valmisteltiin valinnanvapauslaki, joka antaisi asiakkaalle vapauden valita lain piiriin kuuluvissa palveluissa maakunnan yhtiön, yksityisen yhtiön tai järjestön tuottaman palvelun väliltä.
Aikataulu ja sen muutokset lyhyesti Alkuperäinen aikataulu Alun perin maakuntia esitettiin perustettavaksi 1. heinäkuuta 2017, maakuntavaaleja järjestettäväksi tammikuussa 2018, ja että sote-palvelut siirtyisivät maakunnille 1. tammikuuta 2019.
Ensimmäinen lykkäys puolella vuodella Heinäkuussa 2017 pääministeri Juha Sipilä kuitenkin ilmoitti, että maakuntavaalit järjestetään lokakuussa 2018, ja että sote-uudistus tulisi aiempaan aikatauluun nähden vuotta myöhemmin voimaan, 1. tammikuuta 2020.
Uusi hallituksen esitys laista sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta annettiin eduskunnalle 8. maaliskuuta 2018. Lakiesitys käsiteltiin valiokunnissa, minkä jälkeen kaikista maakunta- ja soteuudistuksen laeista oli tarkoitus äänestää eduskunnassa kesäkuussa 2018.
Toinen lykkäys puolella vuodella Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä edellytti tiettyjä muutoksia, joiden käsittelytyön johdosta maakuntavaalit siirtyivät hallituksen mukaan kevääseen 2019, mahdollisesti toukokuun eurovaalien yhteyteen, ja soteuudistuksen alku vuodella eteenpäin vuoden 2021 tammikuuhun. Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen muodostettava hallitus voisi siis tehdä lakeihin merkittäviä muutoksia ennen niiden voimaantuloa.
Kolmas lykkäys puolella vuodella Lokakuussa 2018 perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko tiedotti, että maakuntavaalit siirtynevät syksyyn 2019.
Tammikuussa 2019 hallitus pyrki vielä äänestämään sote-laeista ennen huhtikuun 2019 eduskuntavaaleja.
Sipilän hallituksen viimeinen yritys Helmikuun 25. päivänä 2019 monet Ylen haastattelemat asiantuntijat pitivät sote-uudistuksen läpimenoa silloisella vaalikaudella epätodennäköisenä. Lakiesitys oli haastattelun ajankohtana juuri siirtynyt perustuslakivaliokunnan käsittelystä sote-valiokunnan käsittelyyn usein korjauskehotuksin. Erityisesti valinnanvapaus-osassa nähtiin ongelmia. Eduskunnan tarkoitus oli aloittaa huhtikuun vaaleja edeltävä istuntotauko maaliskuun puolivälissä.
Sote-valiokunta päätti 27. helmikuuta 2019 äänestyksessä hallituspuolueiden edustajien äänin, ettei asiantuntijakuulemisia jatketa. Äänestyksen aikana oppositioon kuuluva valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru ehti olla pois vain 12 minuuttia puhemiesneuvoston kokouksessa.
Helmikuun 28. päivä eduskunnan puheenjohtaja Paula Risikko totesi Ylen haastattelussa, että istuntotaukoa olisi lykättävä, jos SOTE-uudistus haluttaisiin saada valmiiksi Sipilän kaudella.
Yle uutisoi 4. maaliskuuta 2019 illalla, että asiantuntijoiden kuulemista sote-valiokunnassa jatketaan. Täyskäännös perustui sote-valiokunnan kuulemien perustuslakivaliokunnan jäsenten lausuntoon, josta julkaistiin julkinen muistio seuraavana päivänä. Tämän myötä sote-valiokunta myös päätti pyytää hallitukselta täsmennystä sen aiempaan korjausehdotukseen, joka nähtiin puutteelliseksi. Vastineeksikin kutsutun täsmennyksen odottaminen hallitukselta ja asiantuntijakuulemiset venyttivät soten aikataulua niin, että 14. huhtikuuta 2019 järjestettävät eduskuntavaalit tulivat vastaan, eikä sotea ehditty saada valmiiksi. Vaalien ennakkoäänestys alkoi 3. huhtikuuta 2019.
Sipilän hallituksen soten kaatuminen Naistenpäivänä 8. maaliskuuta 2019 Sipilän hallituksen sote-uudistus kaatui, ja hallitus ilmoitti eroavansa. Juha Sipilä jatkoi kaatuneen hallituksen kokoonpanolla toimitusministeristönä.
Jälkipyykki Soten jo kaaduttua paljastui, että valtiovarainministeriö (VM) ei ollut kertonut eduskunnalle kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, jotka lakiasiantuntijoiden mukaan VM:n olisi pitänyt kertoa oma-aloitteisesti. Kyse oli 210 miljoonan euron rahoitusta koskevasta puutteesta. VM:n mukaan ongelmasta kerrottiin suullisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Suullinen ilmoitus ei kuitenkaan riitä. Tieto olisi voinut viivästyttää soten käsittelyä. Asia paljastui Helsingin Sanomille vuodetuista sähköpostiviesteistä.
THL:n pääjohtaja Marina Erhola ja Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo moittivat soten kaatamista. He totesivat perustuslain liian ahtaan tulkinnan voivan estää riittävien sote-palvelujen ja yhdenvertaisuuden turvaamisen, vaikka juuri sellaisia oikeuksia varten perustuslaki on säädetty. He myös syyttivät valiokuntatyötä viivyttelystä ja riitelystä.
Ilta-Sanomien tietojen mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru pyrki viivyttämään sotea. Savon Sanomien mukaan Kiurun toiminta todisti tämän.
Sinisten edustaja puhemiesneuvostossa, kansanedustaja Martti Mölsä, kertoi oppositiopuolueiden jopa poistuneen valiokunnan kokouksesta, jotta sillä ei olisi laillisuutta eikä päätösvaltaa. Tällöin edes yleiskeskustelu aiheesta ei ole mahdollinen. Jarruttelua oli Mölsän mukaan ollut Krista Kiurun (sd) johtamassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja Tarja Filatovin (sd) johtamassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Kiuru ei halunnut kommentoida tätä lehdelle mutta oli edellisenä vuonna kiistänyt silloiset jarrutussyytökset.
Sote-uudistus oli valtava projekti, jonka valmisteluun oli varattu satoja miljoonia euroja. Vuoden 2017–2019 valtion budjetissa siihen oli varattu määrärahoja noin 460 miljoonaa euroa. Tätä kaikkea ei käytetty projektin peruuntuessa.
Iltalehden haastatteleman maakuntauudistuksen muutosjohtajan, hallintotieteiden tohtori Kari Hakarin mukaan koko uudistuksen valmisteluun kuluisi yli miljardi euroa. Pirkanmaan maakuntauudistuksen muutosjohtaja Jukka Alasentie arvioi hinnaksi noin kaksi miljardia euroa. Alasentien mukaan uudistuksen parissa työskenteli noin 15 000 henkilöä.
Uudistuksen sisältö Sote- ja maakuntauudistus Sipilän hallituksen maaliskuussa 2017 antaman esityksen mukaan Suomeen muodostetaan 18 maakuntaa, joissa päätäntävaltaa käyttää vaaleilla valittava maakuntavaltuusto. Suunnitellut alueet vastaavat nykyisiä maakuntia yksittäisiä kuntapoikkeamia lukuun ottamatta. Maakunnat hoitavat niille laissa säädettyjä tehtäviä, joista osa siirretään kunnilta. Keskeisiä siirrettävistä tehtävistä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu sekä pelastustoimi. Maakunnat jaetaan viiteen yhteistyöalueeseen, jotka laativat joka neljäs vuosi yhteistyösuunnitelman. Palveluiden järjestäminen ja tuottaminen erotetaan siten, että palvelut tuottaa maakunnissa liikelaitos.Hallituksen esitys sote- ja maakuntauudistuksesta 2.3.2017, s. 1–2.
ELY-keskukset ja TE-toimistot on tarkoitus lakkauttaa. Pääosa ELY-keskusten tehtävistä siirretään maakunnille, mutta alueelliseen näkökulmaan liittymättömät tehtävät valtiolle. TE-palveluiden järjestämisvastuu siirtyisi maakunnille. Maakuntien liittojen lakisääteiset tehtävät siirretään maakunnille, ja jäsenkunnat voivat lakkauttaa liitot.Hallituksen esitys sote- ja maakuntauudistuksesta 2.3.2017, s. 133.
Valtion ohjausta on tarkoitus vahvistaa siten, että sosiaali- ja terveydenhuollolle laaditaan joka neljäs vuosi strategiset tavoitteet, jotka maakuntien tulee ottaa huomioon.
Maakuntien toiminta on tarkoitus rahoittaa valtion rahoituksella ja asiakasmaksuilla. Tämän takia valtion tuloja on ehdotettu kasvatettavaksi ansiotuloveroa kiristämällä. Samalla kaikki kunnat velvoitetaan alentamaan kunnallisveroa 12,47 prosenttiyksiköllä. Uudistuksessa kokonaisveroaste ei kasva. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuottamiseen liittyvä henkilöstö ja irtain omaisuus siirtyy kunnilta maakunnille.
Valinnanvapauslaki Erikseen valmistellaan asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö. Tarkoituksena on, että asiakas voi valita valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa joko maakunnan yhtiön, yksityisen tai järjestön palvelun välillä.
Asiakas voi valita sosiaali- ja terveyskeskuksen lisäksi erikseen hammashoitolan, ja vaihtaa palvelun tuottajaa vuoden välein. Asiakasmaksu on vakio tuottajasta riippumatta.
Valinnanvapauslakiluonnosta on sittemmin muokattu erityisesti kevään 2017 mittaan esitetyn kritiikin johdosta. Sosiaalihuollon asemaa on tarkennettu, korvausmallia sote- ja suunhoidon keskusten osalta on muutettu ja ns. ”kermankuorintaa”, eli asiakkaiden valikointia palveluntuottajien toimesta, on pyritty hillitsemään uusin sopimusehdoin.
Joulukuussa 2017 hallitus tiedotti että aiemmin esitetty erikoissairaanhoidon asiakassetelin velvoittavuus perutaan, eli yksityisen tai kolmannen sektorin erikoissairaanhoidon toimenpiteitä ei ole pakko maksaa julkisista varoista, mutta maakunta voi päättää asiakassetelin myöntämisestä. Potilas pitää lain mukaan jo nyt ohjata yksityiselle puolelle erikoissairaanhoitoon myös kiireettömissä tapauksissa, ellei kuuden kuukauden hoitotakuu muuten toteudu. Julkisella puolella erikoissairaanhoidon valinnanvapaus on jo olemassa. Esimerkiksi helsinkiläinen voi mennä lonkkaleikkaukseen jo nyt vaikkapa Tampereelle TAYS:iin ja päinvastoin.
Asiantuntijoiden mukaan valinnanvapaus lisäisi tasa-arvoa, kun kaikki kansalaiset pääsevät käyttämään myös yksityisiä terveyspalveluja. Muissa Pohjoismaissa valinnanvapaus oli jo käytössä.
Suomalaisilla oli jo entuudestaan vapaus valita terveysasemansa kerran vuodessa ja erikoissairaanhoidon yksikkö lääkärin lähetteellä.
Uudistuksen tavoitteet Uudistuksen tavoitteena on alentaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia siten, että vuoteen 2030 mennessä ne olisivat 3 miljardia euroa alemmat kuin ilman uudistusta. Lisäksi tavoitteena on kaventaa terveyseroja ja parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta.
Historia Paras-hanke 2006–2011 Sote- ja maakuntauudistusta edelsi kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke, jota koskeva laki astui voimaan 2007. Vanhasen ensimmäinen hallitus käynnisti hankkeen vuonna 2006. Laki pakotti pienimmät kunnat järjestämään yhteistyössä perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelut.
Kataisen hallitus 2011–2014 Paras-hanke keskeytettiin vuonna 2011 Kataisen hallituksen toimesta. Hankkeen aikana ei tehty muita sote-ehdotuksia. Huhtikuussa 2011 valmistui Kari Välimäen vetämän työryhmän loppuraportti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseen liittyen. Raporttia seurasi useita muita sote-linjauksia ja -raportteja koko Kataisen hallituksen loppuajaksi, ja hallitusohjelmaan tehtiin kirjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta.
Joulukuussa 2013 Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ensimmäinen versio hylättiin. Se perustui Petteri Orpon (kok.) johtaman koordinaatioryhmän linjauksiin.
Stubbin hallitus 2014–2015 Stubbin hallitus sitoutui Kataisen hallituksen yhdessä oppositiopuolueiden kanssa 23. maaliskuuta 2014 tekemään linjaukseen sote-uudistuksesta. Suomalaisten keskeiset hyvinvointipalvelut turvattaisiin toteuttamalla perusteellinen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus. Kansallisella ja sote-alueiden ohjauksella varmistetaan, että uudistuksella myös supistetaan kestävyysvajetta. Sote-järjestämislain keskeisistä pykälistä ja jatkotoimista päästiin 25. kesäkuuta 2014 ratkaisuun parlamentaarisessa valmisteluryhmässä.
Helmikuussa 2015 perustuslakivaliokunta tyrmäsi sote-esityksen, minkä jälkeen sosiaali- ja terveysvaliokunta poisti esityksestä kaavaillut viisi sote-aluetta. Maaliskuussa 2015 perustuslakivaliokunta totesi eduskunnan käsittelyssä olleen sote-uudistusehdotuksen olevan perustuslain vastainen. Uudistuksen jatkovalmistelu siirtyi eduskuntavaalien jälkeiselle uudelle hallitukselle.
Sipilän hallitus 2015–2019