Keisari Yongzheng (, mantšuksi Hūwaliyasun Tob hūwangdi; 13. joulukuuta 1678 – 8. lokakuuta 1735), alkuperäiseltä nimeltään Yinzhen (), oli mantšulaisen Qing-dynastian viides keisari ja kolmas tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1722–1735.
Vaikka Yongzhengin hallituskausi oli paljon lyhempi kuin sekä hänen isänsä Kangxin että hänen poikansa Qianlongin, hänen äkillinen kuolemansa todennäköisesti aiheutui raskaasta työkuormasta. Yongzhengin hallituskausi oli rauhallinen ja menestyksellinen; hän vastusti tehokkaasti korruptiota ja tuhlausta ja uudisti valtion raha-asioiden hallinnon. Hänen hallituskaudellaan perustettiin Suuri neuvosto, jolla myöhemmin oli suuri vaikutusvalta keisarien hallitsemassa Kiinassa.
Prinssi Yinzhen
Yinzhen oli keisari Kangxin neljäs aikuiseksi saakka elossa pysynyt poika ja keisarinna Xiaogongrenin vanhin poika. Kangxin mielestä olisi ollut virhe kasvattaa lapset yksinomaan palatsissa, minkä vuoksi hän lähetti poikansa, myös Yinzhenin, maailmalle ja antoi heille ankaran kasvatuksen. Yongzheng kävi Kangxin kanssa useilla tarkastusmatkoilla Pekingin seudulla ja kerran myös kauempana etelässä. Hän oli Täysin punaisen lippukunnan kunnioitettu johtaja Kangxin toisessa taistelussa mongolikaani Galdania vastaan. Yinzhen sai beilen arvonimen () vuonna 1689 ja sai toisen luokan prinssin arvon vuonna 1698.
Vuonna 1704 Jangtse ja Keltainenjoki tulvivat ennennäkemättömällä tavalla. Maan talous ja asukkaiden elinolot näillä seuduilla kärsivät vakavia vahinkoja. Yinzhen lähetettiin keisarillisena lähettiläänä 13. keisarillisen prinssi Yinxiangin kanssa johtamaan avustustöitä Etelä-Kiinassa. Keisarikunnan rahasto oli ehtymässä monien virkamiesten ja aatelisten maksamattomien velkojen vuoksi, eikä sieltä ollut saatavissa tarpeeksi varoja tulvasta kärsineiden auttamiseksi. Yinzhen saikin lisätehtäväkseen varmistaa, että Etelä-Kiinan varakkaimmalta väestönosalta saatiin avustamiseen tarvittavat varat. Näin varmistettiin, että varat päätyivät oikeisiin kohteisiin ja ettei väestö joutunut näkemään nälkään. Yinzhen nimitettiin ensimmäisen luokan prinssiksi vuonna 1709, ja tällöin hän sai nimen Yong ().
Riidanalainen vallanperimys
Vuonna 1712 keisari Kangxi riisti toiselta pojaltaan, Yinrengiltä kruununperillisen aseman eikä nimittänyt ketään hänen sijalleen. Tämän vuoksi keisarin muut pojat alkoivat kilpailla kruununprinssin asemasta. Lupaavimmat ehdokkaat olivat Yinzhi eli prinssi Zhi, Yinzhen, Yinsi ja Yinti, keisarin kolmas, neljäs, kahdeksas ja neljästoista poika. Useimmat mandariinit kannattivat Yinsia, Kangxi itse ei kuitenkaan suosinut. Yinzhen oli kannattanut Yinrengiä ennen kuin tämä menetti asemansa, eikä hänellä ollut poliittista vaikutusvaltaa ennen kuin Kangxin hallitsijakauden viimeisinä vuosina. Kun keisari kuoli vuonna 1722, vallantavoittelijoita oli enää kolme, kun Yinsi oli luopunut ehdokkuudestaan ja alkanut itse kannattaa Yintiä.
Kangxin kuolessa Yinti toimi rajojen rauhoitusjoukkojen johtajana ja oli sodassa luoteessa nykyisessä Xinjiangissa. Joidenkuiden historioitsijoiden mielestä tämä osoittaa, että Kangxi suosi Yintiä seuraajakseen ja perehdytti täten seuraavan keisarin sotilasasioihin, toisten mukaan hän taas yritti tällä tavoin pitää Yintin kaukana pääkaupungista varmistaakseen, että valta periytyy rauhanomaisesti Yinzhenille. Juuri Yinzhen oli nimittänyt Yintin tähän virkaan, ei Yinsi, joka oli Yintin läheinen ystävä.
Virallisissa asiakirjoissa, joita Yongzheng on saattanut myöhemmin muuttaa poliittisista syistä, sanotaan, että 20. joulukuuta 1722 sairaalloinen keisari Kangxi kutsui seitsemän poikaansa ja Pekingin santarmin komentajan Longkondon sairasvuoteensa äärelle; tällöin Longkodo luki hänen testamenttinsa ja julisti, että Yinzhen seuraisi häntä keisarina valtaistuimelle. On esitetty tosiseikkoja, jotka viittaavat siihen, että Yinzhen oli tavannut Longkodon kuukausia ennen kuin hän luki testamentin ja valmistautui järjestämään vallanperimyksen itselleen sotilaallisin keinoin. Legendan mukaan Yongzheng muutti Kangxin testamenttia lisäämällä siihen kappaleita ja muuttamalla merkkejä. Yleisimmin tunnetun version mukaan Yongzheng muutti joko sanan "neljätoista" (, shisi) sanaksi "neljä" (, yúsì) tai sanan "neljästoista" sanaksi "neljäs". Vaikka tällaisiin väitteisiin on yleisesti uskottu, niille ei ole voitu esittää todisteita, varsinkaan kun merkkiä 于 ei Qing-dynastian aikana kovinkaan paljon käytetty, vaan se korvattiin virallisissa asiakirjoissa merkillä 於 (yú). Lisäksi Qing-dynastian perimätiedon mukaan testamentti oli kirjoitettu sekä mantšuksi että kiinaksi, mutta mantšun kirjoitusjärjestelmässä ei merkkejä olisi vastaavalla tavalla voitukaan muuttaa toisiksi. Sitä paitsi Qing-dynastian prinsseistä käytetään nimiä "keisarin poika" heidän syntymäjärjestyksessään, esimerkiksi "keisarin neljäs poika" (). Siksi väitettä, että Yinzhen olisi muuttanut testamenttia päästäkseen valtaistuimelle, pidetään hyvin epätodennäköisenä.
thumb|left|Kiinalainen maalaus 1700-luvulta: keisari Yongzheng eurooppalaisessa asussa peruukki päässään valmistautumassa lyömään tiikeriä kolmikärjellä thumb|Keisari Yongzheng toimittaa uhreja maanviljelyksen jumalan, Shennongin alttarilla thumb|left|Keisari Yongzhengin muotokuva 1700-luvulta Yinghen valitsi hallitsija- ja aikakausinimen, joka äänteellisesti muistutti hänen omaa nimeään: vuodesta 1723 tuli Yongzhengin kauden ensimmäinen vuosi. Hänen ensimmäinen virallinen tekonsa hallitsijana oli hänen pitkäaikaisen liittolaisen, 13. prinssi Yinxiangin vapauttaminen, jonka keisari Kangxi oli vanginnut samoihin aikoihin kuin kruununprinssin. Joidenkin lähteiden mukaan Yinxiang, prinsseistä sotilaallisin, kokosi tällöin joukon pekingiläisiä sotilaita vartioimaan Kiellettyä kaupunkia ja sitä ympäröiviä alueita, jotteivät Yinsin kannattajat voisi kaapata valtaa. Oman kertomansa mukaan Yongzhen oli tunne-elämältään epävakaa ja syvästi surullinen isänsä kuoltua ja tiesi, että hänelle olisi "aivan liian raskas taakka", jos hänen olisi seurattava isäänsä hallitsijana. Lisäksi kun testamentti oli luettu, Yinzhen kirjoitti, että virkamiehet (pääministeri Xhang Tingyi, Longkedo ja prinssi Yinzhi) sekä prinssi Cheng johdattivat muut prinssit seremoniallisiin kolmeen polvistumiseen ja yhdeksään tervehdykseen keisarille. Seuraavana päivänä Yongzhen kutsui Yintin takaisin Qinghaita ja myönsi äidilleen "Pyhän äidin" ja leskikeisarinnan arvon sinä päivänä, jolloin Yinti saapui hautajaisiin.
Feng Erkang kirjoitti ensimmäisen laajan keisari Yongzhengin elämäkerran, jossa hän myös asetti Yongzhengin vallanperimyksen yhteyksiinsä Fengin mukaan on olemassa epäilyttäviä seikkoja, jotka viittaavat kadonneisiin testamentteihin ja julkaisupäiviin, mutta valtaosa todisteista viittaa siihen, että Yinzhen peri valtaistuimen laillisesti, vaikkakin se silloisessa tilanteessa edellytti poliittisia ja sotilaallisia toimenpiteitä. Kahdeksas prinssi, Yinsi, oli koko ikänsä lahjonut viranomaisia saadakseen heiltä tukea. Edelleen Feng arvioi, että "vaikka emme voi olla vielä aivan vamoja siitä, mitä vallanperimyksessä tapahtui ja mikä puoli on oikeassa, on uskottavaa, että Yongzhengin poliittiset vihamiehet levittivät epäilyttäviä tietoja testamentin taustasta saadakseen Yongzhengin huonoon valoon ja keisarillisen Kiinan aikaiset perimätiedot ovat saaneet jotkin koulukunnat uskomaan, että Yongzhengin koko hallitsijakausi voitaisiin sivuuttaa laittomana yksinkertaisesti siksi, koska hänen vallanperimyksensä ei ollut hänen isänsä, keisarin ja Kiinan viimekätisen päätöksentekijän tahdon mukainen." Lisäksi hän arvelee, että Kangsi teki vakavan virheen antaessaan poikiensa tulla huomattaviksi poliittisiksi vaikuttajiksi, varsinkin kun kruununprinssin paikka oli avoinna, mistä Kiinan oloissa olisi voinut seurata verinen sisällissota ja mahdollisesti vallankaappaus. Siksi olisi vielä suurempi virhe arvioida hallitsijaa yksinomaan sen perusteella, millä tavalla hän pääsi valtaan. Keisari Yongzhen itse varmisti, että hänen seuraajansa pääsisi aikanaan valtaan ilman mainittavia kiistoja.
Hallitsijakausi Sen jälkeen kun Yinzhen oli joulukuussa 1722 noussut valtaistuimelle, hän valitsi aikakausinimen Yongzhen (), joka merkitsee "sopusointuista oikeutta". On arveltu, että nimen jäkimmäinen osa oli yritys peitellä hänen laiton valtaannousunsa sillä, että hän nimitti itseään "lainmukaiseksi". Heti valtaan päästyään Yongzhen valitsi uuden hallitsevan neuvoston. Sen muodostivat kahdeksas prinssi Yinsi, kolmastoista prinssi Yinziang, Zhang Tingyu, Ma Qi ja Longkodo. Yinsi sai arvonimien Prinssi Lian, Yinziang arvonimen Prinssi Yi; molemmat toimivat korkeissa viroissa.
Jatkuvat taistelut prinssejä vastaan
Tämän vallanperimyksen luonne on hämärän peitossa, ja Yongzhengin haastoivat kaikki hänen elossa olleet veljensä. Heistä vanhin, Yinzhi eli prinssi Zhi, eli edelleen kotiarestissa. Aikaisempi kruununprinssi Yinreng kuoli veljensä oltua vallassa kaksi vuotta. Molemmat oli kuitenkin vanginnut Kanxi, ei Yongzheng. Suurin haaste oli hajottaa Yinsin kannattajajoukko, johon Yinsin itsensä lisäksi kuuluivat yhdeksäs ja kymmenes prinssi suosikkeineen, ja eristää Yinti heidän vaikutusvaltansa vähentämiseksi. Yinsi, joka nimellisesti edelleen oli läänitysasioiden viraston puheenjohtaja, arvonimeltään Prinssi Lian, joutui Yongzhengin tarkan valvonnan alaiseksi. Yintang lähetettiin Qinghaihin, virallisen selityksen mukaan sotapalvelukseen, mutta todellisuudessa Yongzhengin luotetun suojatin Nian Gengyanin hallitsemalle alueelle. Yin'e, kymmenes prinssi, menetti toukokuussa 1724 kaikki arvonimensä ja hänet karkotettiin pohjoiseen Shunyin alueelle. Neljästoista prinssi Yinti, Yongzhengin täysveli, asetettiin kotiarestiin keisarillisille haudoille muka vartioimaan vanhempiensa hautoja. Yongzhengin ensimmäisinä hallitusvuosina syntyi häntä vastustavia poliittisia liikkeitä. Yinsi yritti käyttää asemaansa saadakseen Yongzhengin tekemään vakavia virheitä. Yinsiltä ja Yintangilta, jotka molemmat kannattivat Yintin yrityksiä syrjäyttää Yongzheng vallasta, riistettiin kaikki arvonimet ja heidät vangittiin, ja he kuolivat vuonna 1727.
Nian ja Long Nian Gengyao oli Yongzhengin kannattaja kauan ennen kuin tämä nousi valtaistuimelle. Vuonna 1722, kutsuessaan veljensä Yintin takaisin, Yongzheng nimitti Nianin kenraaliksi. Tilanne Xinjiangissa oli siihen aikaan edelleen vaarallinen, ja alueella tarvittiin voimakasta kenraalia. Muutaman sotilaallisen valloituksen jälkeen Nian Gengyaon vallanhimo kuitenkin kasvoi ja hänen väitettiin haluavan olla Yongzhengin vertainen. Tilanteen kehittyessä uhkaavaksi Yongzheng antoi keisarillisen määräyksen, jolla Nian alennettiin Hangzhoun alueen joukkojen komentajaksi. Kun Nian ei osoittanut mielenmuutosta, hänelle annettiin uhkavaatimus, ja vuonna 1726 hän teki itsemurhan ottamalla myrkkyä.
Yongzhengin noustessa valtaan Pekingissä olleita sotaväenosastoja komensi Longkodo. Hänkin joutui vuonna 1728 epäsuosioon ja kuoli kotiarestissa.