Hollannin kielen fonologia on samantyyppinen kuin muiden germaaniseen kieliryhmään kuuluvien kielten, kuten friisin, englannin ja saksan.
Konsonantit Taulukossa on hollannin kielen konsonanttiäänteet. Labiaalit Alveolaarit Postalveolaarit Dorsaalit Glottaalit Nasaalit m n ŋ Klusiilit p b t d k (g) ʔ Frikatiivit f v s z (ʃ ʒ) x ɣ ɦ Approksimantit ʋ l j Tremulantit r
Obstruentit
Glottaaliklusiili äännetään sanojen sisällä vokaalialkusten tavujen eteen :n ja :n jälkeen ja usein myös sanan alussa. :ää lukuun ottamatta kaikki alveolaarit ovat laminaalisia, ja voivat Belgiassa olla myös dentialveolaarisia. ja ovat täysin soinnillisia. ei ole natiivi foneemi ja esiintyykin ainoastaan lainasanoissa ja :n assimiloituneena allofonina, esimerkiksi zakdoek . Pohjoisessa ja yhdistyvät äänteeksi, jota on kuvailtu Soinnittomaksi postvelaariseksi tremulanttifrikatiiviksi , joka etistyy ennen :tä :ksi; Soinnittomaksi postvelaariseksi tai uvulaariseksi frikatiiviksi. Etelässä ja ovat yleisesti velaarisia tai postpalataalisia . Jotkin puhujat saattavat käyttää molempia ääntämistapoja riippuen edeltävän tai seuraavan takaisuudesta. Velaarista, postvelaarista ja uvulaarista ääntämystä kutsutaan nimellä harde g 'kova g', kun taas postpalataalinen ääntämys tunnetaan nimellä zachte g 'pehmeä g'. On myös ääntämys nimeltä zwakke harde g 'heikko vahva g', jossa ja ääntyvät glottaalifrikatiiveina . Tätä ääntämystä käytetään Zeelandissa ja Länsi-Flanderissa. Alankomaissa voi langeta :n kanssa yhteen. Joissakin murteissa, kuten Amsterdamissa, myös voi langeta yhteen :n kanssa. :n ja :n soinnittomina lausuvat saattavat hyperkorrektoida :n ja :n soinnittomaksi, esimerkiksi concert yleisen ääntämyksen sijaan. Jotkut puhujat ääntävät :n soinnittomana :na. Joissain murteissa, etenkin lounaassa, h-äänne jää kokonaan pois. ja assimiloituvat usein palataalisiksi , alveolopalataalisiksi tai postalveolaarisiksi . ääntyy ennen :tä . Vokaalien välissä ja :n jälkeen ja assimiloituvat :ksi muualla kuin painollisen tavun alussa. Postalveolaariset sibilantit eivät ole natiiveja foneemeja ja esiintyvät lähinnä lainasanoissa. Ne voidaan lausua kuten assimiloidut .
Sonorantit Nasaalit assimiloituvat seuraavan äänteen mukaan: Molemmat ääntyvät ennen bilabiaaleja ja ennen labiodentaaleja . lankeaa :n kanssa yhteen ennen velaareja ; :n ääntämys taas riippuu seuraavan velaarifrikatiivin ääntämyksestä, esimerkiksi uvulaarinen niillä puhujilla, joille ovat uvulaarisia. ääntyy ennen :tä. Foneemin ääntämys vaihtelee alueellisesti: Pohjoisessa on ”kirkas” ennen vokaaleja ja ”tumma” ennen konsonantteja ja taukoja. Vokaalien välinen on yleensä kirkas paitsi vokaalien jälkeen. Jotkut puhujat käyttävät kuitenkin tummaa l:ää aina vokaalien välissä. Joissain murteissa, kuten Amsterdamissa ja Rotterdamissa, on aina tumma. Toisaalta taas joissakin itäisissä ja belgialaisissa murteissa se on aina kirkas. Tumman :n ääntämys vaihtelee: pohjoisessa se on faryngalisoitu , mutta sanan lopussa monet puhujat ääntävät vahvasti faryngalisoidun vokoidin ilman lateraalikontaktia. Belgiassa se on velarisoitu tai postpalataalinen . Foneemin ääntämys vaihtelee suuresti murteittain ja jopa murteiden sisällä. Historiallisesti alkuperäinen ääntämys on alveolaarinen tremulantti tai yleisenä allofonina napausäänne . Keskisissä ja eteläisissä murteissa yleinen ääntämys on uvulaarinen tremulantti . Kaakossa se voi tavun lopussa ääntyä saksan tapaan. Etelä-Hollannin rannikkomurteissa ääntämys on . Jotkin puhujat Alankomaissa, muttei Belgiassa, ääntävät foneemin tavun lopussa retrofleksinä . Myös foneemin ä ääntämys vaihtelee alueittain: Yleisin ääntämys on , joka esiintyy Keski- ja Pohjois-Alankomaissa. Etelä-Alankomaissa ja Belgiassa ääntämys on bilabiaalinen approksimantti . Surinamessa ja maahanmuuttajien puheessa yleinen ääntämys on . Likvidan ja sananloppuisen konsonantin välissä saatetaan ääntää švaa .
Vokaalit Hollannilla on laaja vokaalivarasto 13 tavallisella vokaalillaan ja ainakin kolmella diftongillaan. Monoftongit thumb|Pohjoishollannin monoftongit. thumb|Belgianhollannin monoftongit. + Natiivit etu keski taka lavea pyöreä höllä tiukka höllä tiukka höllä tiukka suppea ɪ i ʏ y (ʊ) u välinen ɛ e øː ə ɔ oː väljä ɑ aː+ Vierasperäiset etu taka lavea pyöreä oraalinen nasaalinen oraalinen nasaalinen oraalinen nasaalinen suppea iː yː uː välinen ɛː ɛ̃ː (œː) (œ̃ː) ɔː ɔ̃ː väljä (ɑː) ɑ̃ː
Hollannin vokaalit voidaan luokitella hölliin ja tiukkoihin, pidäkkeisiin ja vapaisiin tai lyhyisiin ja pitkiin. Fonologisesti vokaalit voivat olla suppeita tai puolisuppeita.. Foneemia on merkitty symboleilla ⟨ʏ⟩, ⟨ʉ⟩, ⟨ɵ⟩ ja ⟨œ⟩. :n foneeminen asema on epäselvä. Foneettisesti :n kaltainen vokaali esiintyy ennen nasaaleja :n allofonina (esim. jong ) ja myös joissain muissakin sanoissa, kuten op , joka muodostaa miltei miniparin sanan mop kanssa. Tämä kaikki kuitenkin riippuu puhujasta ja maantieteellisestä vaihtelusta. Monille puhujille ja ovat sama foneemi, jonka painoton allofoni on. Tiukat vokaalit ovat pitkiä painollisissa tavuissa ja muulloin lyhyitä . Standardihollannissa on keskinen tai etinen . Vierasperäiset vokaalit /iː yː uː ɛː œː ɔː ɑː/ esiintyvät ainoastaan painollisissa tavuissa, ja ne korvataan painottomissa tavuissa lähimmällä natiivilla vastineella.
Diftongit thumb|Pohjoishollannin diftongit. thumb|Belgianhollannin diftongit. Hollannissa on useita diftongeja, mutta kiistatta foneemiset niistä ovat .
Päätepiste etu taka lavea pyöreä ɛi œy ɔu
Diftongien alkupisteet ovat Belgiassa suppeampia kuin pohjoisen . Lisäksi ääntyy Belgiassa yleensä pyöreänä toisin kuin pohjoisessa. Diftongien alkupisteitä on Belgiassa kuvailtu myös melko väljiksi . Konservatiivisessa pohjoismurteessa diftongien alkupisteet ovat puoliväljiä ja ainoastaan kaksi jälkimmäistä pyöreitä, . Polderinhollannissa diftongien alkupisteet ovat väljempiä: . Tämän myötä myös foneemit ääntyvät . Pohjoishollannin :n alkupisteen pyöreyttä on kuvailtu heikoksi :ksi tai olemattomaksi :ksi. Laveaa varianttia esiintyy myös Leidenissa, Rotterdamissa ja paikoitellen Belgiassa. Foneettisesti diftongien päätepisteet ovat kardinaalivokaaleja väljempiä ja keskisempiä, eli tai jopa . Belgiassa päätepisteet ovat lyhyempiä kuin pohjoisessa.
Mainittujen kolmen diftongin lisäksi kaikissa murteissa esiintyvät foneettiset diftongit , jotka ovat foneemisesti konsonantti-vokaaliyhdistelmiä tai monosyllabisia vokaalisekvenssejä .
Pohjoisessa diftongien jälkimmäinen elementti voi olla labiodentaalinen, , erityisesti vokaalien välissä.
Pohjoisessa diftongien puolisuppeat elementit voivat diftongisoitua (:ssa voi esiintyä labiodentaali, ). Rotterdamissa voi ääntyä .
Lähteet
fonologia Luokka:Fonologia kielittäin