Kaakkuri (Gavia stellata) on kuikkien sukuun kuuluva karujen sisävesien lintulaji. Sen kanta on Suomessa vähentynyt, joten se kuuluu alueellisesti silmälläpidettäviin lajeihin. Murteellisesti kaakkuriksi voidaan nimittää myös kuikkaa tai kuovia.
Koko ja ulkonäkö Kaakkuri on pienin kuikkalinnuista. Sen pituus on 55–67 ja siipien kärkiväli 91–110 senttimetriä. Paino on noin 1 600 grammaa.
Lisääntyvillä aikuisilla on harmaa pää, punainen kurkku, valkoinen vatsa ja tumma selkä. Kaakkurin nokka on harmaa tai valkeahko ja se kaartuu hieman ylöspäin, mikä on ainutlaatuista sukeltajilla.
Vanhin suomalainen rengastettu kaakkuri on ollut vähintään 14 vuotta 4 kuukautta 1 päivää vanha. Euroopan vanhin kaakkuri on ollut ruotsalainen, iältään vähintään 23 vuotta 7 kuukautta.
Ääni Pesimäpaikoillaan kaakkuri päästelee helposti tunnistettavia, pitkälle kantavia yksisävyisiä voihkaisuja. Lentoääni on luonteenomainen ka-ka-ka-ka-ka-ka. Ennen parkuvaa kuorohuutelua KARR-gorlii KARR-gorrlii..., kuuluvat ooh -äänet.
Levinneisyys Kaakkuri on levinnyt melko laajalle alueelle, sillä se pesii pohjoisessa Euraasiassa ja arktisessa Kanadassa. Laji talvehtii Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoilla . Suomen kaakkurikanta taantui 1900-luvulla, mutta on nykyisin vakaa. Vuonna 2024 pesivien parien määräksi arvioitiin 680–1 100.
Muutto thumb|Talvipukuinen kaakkuri Yhdysvaltain itärannikolla. Kevätmuutto alkaa keskimäärin 10. huhtikuuta, on suurimmillaan 1. toukokuuta ja päättyy 15. toukokuuta. Syysmuutto alkaa 1. syyskuuta, on suurimmillaan 1. lokakuuta ja päättyy 30. marraskuuta. Syysmuutto voi pesinnän epäonnistuessa alkaa jo heinäkuun lopulla. Suomen yli muuttaa pääasiassa Suomenlahden ja Kaakkois-Suomen yli toukokuussa ja syys–lokakuussa Luoteis-Venäjällä pesiviä yksilöitä 50 000 – 70 000. Suomessa pesivät talvehtivat lähinnä Tanskan salmista Englannin kanaaliin yltävällä alueella. Suomessa voi talvehtia 20–100 yksilöä.
Vuonna 2014 uusimaalainen naaraskaakkuri varustettiin lähettimellä, josta saatiin vuoden mittaan tietoa sen talvenaikaisista liikkeistä. Sen pesintä onnistui vasta toisella yrittämällä, ja se lähti muuttomatkalla 11. syyskuuta. Kolmen päivän kuluttua se oli Tanskan salmissa. Se viipyi Tanskan luona Pohjanmerellä, mutta siirtyi vuoden viime päivinä Englannin kanaaliin, jossa se oli tammi-helmikuun. Kevätmuuton naaras aloitti maaliskuun alussa ja oli Suomessa 23. maaliskuuta 2015.
Lukurenkaiden avulla on havaittu, että Suomesta lähtenyt kaakkuri on talvehtinut Biskajanlahdella.
Elinympäristö thumb|left|300px|Kaakkuri pesii pienillä ja syrjäisillä lammilla. Pienet runsaskasvustoiset ja -kalaiset metsälammet sekä suolampareet ovat kaakkurin pesimäpaikkoja, joista se käy isommilla vesillä kalastamassa.
Lisääntyminen thumb|Kaakkuri vastikään kuoriutuneen poikasensa kanssa. Kaakkuri munii touko–kesäkuussa 1–2 munaa, jotka ovat tummanruskeita ja mustatäpläisiä. Naaras hautoo noin neljä viikkoa. Poikaset lentävät 40–45 vuorokauden ikäisinä.
thumb|Kaakkurin munia Ravinto Kaakkuri käyttää ravinnokseen kalaa, joita se pyydystää jopa yli 750 metrin sukelluksillaan. Laji syö myös äyriäisiä ja hyönteisiä.
Ohjeellinen arvo Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 824/2001 (27.9.2001) määritellään riistalinnuille ohjeellinen arvo. Kaakkurin ohjeellinen arvo on 1 682 euroa.
Lähteet BirdLife Suomi: Perustietoa kaakkurista Halkka, Antti et al. Kotimaan luonto-opas. Porvoo: WSOY 1984.
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
LuontoPortti: Kaakkuri (Gavia stellata) BirdLife Suomen kuikka- ja kaakkurityöryhmät ITIS: Gavia stellata
Luokka:Kuikkalinnut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit