Länsiturkkilainen kaanikunta () oli 500-600-luvuilla valtakunta, joka sijaitsi Asovanmereltä ja Donilta Tienšanin itäosiin ja Intian koillisosiin asti. Valtakunnan sydänaluetta oli Džungaria, jossa asui dulati-heimoja sekä Länsi-Tienšan, jossa asui nušibi-heimoja. Niitä hallitsi Ašinan dynastian kaani.
Vuonna 657 kaanikunnan valloitti Kiinan keisari Tang. Kiinan keisari jakoi kaanikunnan kahteen osaan. Vuonna 704 Itäturkkilainen kaanikunta hyökkäsi kaanikuntaan, minkä seuraukseni Länsiturkkilainen kaanikunta romahti. Se alueelle syntyi sen jälkeen Turgešin kaanikunta.
Historia
Kaanikunnan syntyminen Vuonna 603 Turkkilaisesta kaanikunnasta irtaantui sen itäinen osa. Tämän seurauksena syntyivät Länsi- ja Itäturkkilainen kaanikunta. Länsiturkkilaiseen kaanikuntaan kuuluivat Kazakstan, Keski-Aasia, Pohjois-Kaukasus, Krim, Ural ja Volga-joen varsi. Kaanikunnan etnisen ytimen muodostivat 10 heimoa, jotka asuivat vanhoilla usunien mailla Tienšan-vuoriston Karatau-vuorista Džungariaan asti.
Kaanikunnan pääkaupungiksi tuli Suyab (lähellä Tokmakin kaupunkia Kirgisiassa) ja kesäkaupungiksi tuli Ming-Bulag (lähellä Turkestanin kaupunkia. Valtakunnan keskus sijaitsi Semirechessä.
Kaanikunnan kukoistus Kaanikunta saavutti kukoistuksensa Dzhegui-kaanin (hallitsi vuosina 610—618) sekä hänen nuoremman veljensä Ton-jabgu-kaanin (618—630) hallitusaikana. Uudet sotaretket Toahristaniin ja Afganistaniin laajensivat valtakuntaa aina Intian luoteisosiin saakka. Ton-jabgu-kaani suoritti hallintouudistuksen ja nimitti omat edustajansa, tudunit, valvomaan eri alueita ja keräämään veroja niistä. Joidenkin oletusten mukaan hän olisi painattanut rahoja omalla tunnuksellaan (tästä ei ole vielä löytynyt todisteita). Kaani Sheguen (610—618) ja Ton-jabgun (618—630) hallitusvuosina kaanikunnan rajat laajenivat Altaille, Tarim-joelle ja Amudarja-joelle. Länsiturkkilaiset ottivat pääkaupungikseen Suyabin. Bysantin keisarin liittolaisena Ton-jabgu aloitti vuonna 626 sodan Sassanidien Persiaa vastaan. Vuonna 626 turkkilaiset sotajoukot valloittivat rynnäköllä Tbilisin.
Bysantti ja Persia solmivat rauhansopimuksen, jolloin myös Ton-jabgu joutui lopettamaan sotatoimet. Salaliittolaiset surmasivat vuonna 630 kaani Ton-jabgun. Surmatyön oli suunnitellut hänen setänsä Sibir-kaani. Vähän myöhemmin surmattiin myös setä. Vuonna 630 alkanut valtataistelu muuttui jatkuviksi sodiksi.
Kaanikunnassa harjoitettiin pääasiassa paimentolaisuutta ja puolipaimentolaisuutta. Turkkilaiset ja sogdilaiset heimot harjoittivat kauppaa, käsitöitä, laiduntamista ja kotieläinten kasvatusta. Orjien hankkiminen oli yksi tärkeimmistä syistä siihen miksi turkkilaiset hyökkäsivät naapuriheimojen ja –kansojen kimppuun.
Sosiaalinen, taloudellinen ja hallinnollinen rakenne säilyvät valloitetuilla alueilla, mutta kaanien sijaishallitsijat tudunit valvoivat verojen keruuta ja niiden lähettämistä kaanille. Länsiturkkilaisessa kaanikunnassa syntyi myös eri yhteiskuntaluokkia sekä esifeodaalisia yhteiskuntasuhteita. Kaanikunnan keskushallinnon sotilaalliset ja poliittiset voimavarat eivät kuitenkaan riittäneet pitämään eri kansoja ja heimoja kurissa ja nuhteessa. Sen vuoksi kaanikunnassa oli jatkuvia heimojen välisiä kahakoita ja hallitsijoiden vaihdoksia, mitkä väistämättä heikensivät kaanikuntaa koossa pitäviä tekijöitä.
Länsiturkkilaisen kaanikunnan tuho 350px|thumb|Tang-dynastian Kiina (keltainen alue). Tummemmalla ovat ne alueet jotka olivat joko Tang-dynastian Kiinan alaisuudessa, sen liittolaisia tai konfliktissa sen kanssa. Vasemmalla Western Goktürks eli Länsiturkkilainen kaanikunta.
16 vuotta kestänyt heimojen välinen sota ja dynastioiden kinastelut (vuosina 640—657) helpottivat Tang-dynastian kiinalaisten sotajoukkojen tunkeutumisessa Semirecheen. Tangin kuvernöörit yrittivät hallita länsiturkkilaisia heimoja liittolaisten avulla, jotka olivat kaanin suvusta. Turkkilaisten jatkuvat taistelut kiinalaisia ja heidän liittolaisia vastaan auttoi tjurgesheja pääsemään valtaan Semirechessä vuonna 704. Itäturkkilainen kaanikunta hyökkäsi suurella sotajoukolla Länsiturkkilaiseen kaanikuntaan ja varsin nopeasti sai liitettyä sen itseensä. Feodaalien välisten kahakoiden seurauksena Länsiturkkilainen kaanikunta hajosi 600-luvun puolivälissä.
Tämän sodan osapuolina olivat Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaksi tärkeintä heimoliittoa: Dulu ja Nušibi. Ei edes kaanin tekemä hallinnollinen uudistus auttanut sodan lopettamiseksi. Yšbara Hilaš-kaani, joka hallitsi vuosina 634—639, yritti uudistaa hallintoaan jakamalla maan kymmeneen ”nuoleen” eli heimoalueisiin. Vuonna 658—659 Länsiturkkilaisen kaanikunnan valloitti Tang-dynastia. Vuonna 704 Länsiturkkilainen kaanikunta vapautui kiinalaisten alaisuudesta, mutta sisäiset kiistat ja pohjoisten kansojen hyökkäykset ajoivat valtakunnan kohti tuhoa ja samana vuonna kiinalaiset sotajoukot tuhosivat sen. Länsiturkkilainen valtakunta hajosi eikä sitä enää koskaan perustettu uudelleen.
Länsiturkkilaisen kaanikunnan maat jaettiin eri piireihin ja pitäjiin, joista muodostettiin kaksi kiinalaista kuvernementtia. Toinen oli dulu-heimojen alue, jonka johtoon pantiin Ašina Mishe ja toinen oli nušibi-heimojen alue, jonka johtajaksi tuli Ašina Buchzen. Molemmat kaanit olivat kiinalaisten vasalleja.
Vastahankkimien ”Länsiprovinssin” alueiden sijaishallitsijan asuinpaikka siirrettiin Turfanista, jossa se oli ollut vuodesta 640, Kuchuun lähemmäksi laidunalueita. Länsiturkkilaisesta kaanikunnasta tuli samanlainen kansojen sulatusuuni kuin Zhuzhanin kaanikunta, jotka olivat huomattavassa roolissa Euraasian turkin- ja mongolinkielisen väestön sekoittumisessa toisiinsa sekä myös turkin- ja mongolinkielisten kansojen muodostumisessa.
Valtakunnan hallinto Kaani oli kaanikunnan ylin henkilö. Kaani valittiin aina turkkilaisesta aatelisesta Ašina-suvusta.
Kaanin valta: a) ylin toimeenpanija; b) hallitsija; c) sotapäällikkö; d) maa-alueiden omistaja; e) ylin tuomari. Teginit olivat kaanin sijaishallitsijoita. Jabgu, shat, elteber olivat ylimpien virkamiesten nimityksiä. Heidät valittiin kaanin suvusta. (käännettyinä: Jabgu = Läheinen; elteber hallitsi kansaa tai heimoa, joka oli kaanin alainen). Buirukit, tarhanit olivat tuomarinviroissa. Tudunit olivat kaanin sijaishallitsijoita valloitetuissa maissa. He valvoivat verojenkeruuta (luonnontuotteet) ja niiden toimituksia kaanille. Elchebogit olivat reviisoreita ja kaanien verojenkerääjiä (talousministeri). Bekit olivat sukujen ja heimojen päälliköitä. Karu-budun oli kaanikunnan pääväestö. Tatit olivat orjia.
Etninen koostumus Länsiturkkilaisen kaanikunnan ydin oli 10 heimoa: Chu-joesta itään oli 5 dulu-heimoa ja siitä länteen oli 5 nušibi-heimoa. Historiallisissa lähteissä sitä on nimitetty myös nimellä ”On ok budun” eli kymmenen nuolen turkkilaiset (10 heimoa): Uisunit, kanglit asuivat Semirechessä, Syrdarja-joen alueella Tjurgeshit asuivat Balhash-järven luona Karlukit asuivat Itä-Kazakstanissa Chigilit asuivat Issyk Kul-järven rannoilla Jagmat asuivat Itä-Turkestanissa
Hallitsijat ja kaanit
katso artikkeli: Ašina
Turkkilaisen kaanikunnan läntisen osan hallitsijat Nimi Hallitusaika Turkkilainen nimiKiinalainen nimiMuut nimetGumiljov: Muinaiset turkkilaiset.Huomio Istemi-kaani 554-576 İstemi Yabgu Kağanperint.: 室点密 pinyin: shidianmi — ShidjanmiMuinaiskreikka : Silzivul tai DizavulMenandr: Pienet myöhäishistorioitsijat (Менанадр. Малые поздние историки, 1860 vuosi, s. 313) Stembi-kaani Persian kieli: ایستمی خان (Hakan-i-chin)Bagadur-jabgu oli voimamies-jabgu. Kara-Curin-Turk576-599 Tardu Kağan Kara-Curin-Turk Boke-kaani perint.: 达头可汗 pinyin: datoukehan — Datoukehan perint.: 阿史那玷厥 pinyin: Ašinadianjue — Ashina Djantszjue Persian kieli: Kara-Curin-Turk, BijaguMuhammad Narshahi: Buharan historia (Мухаммад Наршахи. Истори Бухары (Тарих’и-Бухара) Muinaiskreikka: TardMenandr: historia. Kirja 8 (Менандр. История. Kirja 8).. tai turkkilaisten kaani”'Theofilus SamokattaKara-Curin-Turk oli kunnioitettu turkkilainen. Turdu-kaani oli läntisen siiven kaani. Boke-kaani tarkoitti mahtavaa.Nili-kaani599-603Il-tegin Bujurukperint.: 泥利可汗 pinyin: nilikehan — Nilike-kaaniPersian kieli: ParmudaBujuruk oli perijän upseeriarvo
Aimak Abo Nimi Hallitusaika Turkkilainen nimiKiinalainen nimiMuut nimetHuomioToremen Apa-kaani581-587Apa-kaaniperint.:阿波可汗 pinyin: abokehan Abo Ke-kaani Alkuperäinen nimi: perint.: 阿史那大逻便 pinyin: Ašinadaluobian Muinaiskreikka TurumTheofilus Samokatta. Historia. Kirja 7, VIII : 8, Persian kieli AbruiToremen tarkoittaa minä olen laki, Apa-kaani tarkoittaa vanhinta kaania. Nili-kaani oli Turkkilaisen kaanikunnan läntisen osan dzabgu (hallitsija) 599—603
Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaanit Nimi Hallitusaika Turkkilainen nimiKiinalainen nimiMuut nimetHuomio Nili-kaani 603-604 Il-tegin Bujurukperint.: 泥利可汗 pinyin: nilikehan|(Persian kieli: Parmuda)Persialaisen Tabarin mukaan., Ili-teginPersialaisen Dinaverin mukaan. |Il-tegin tarkoittaa perijää, Bujuruk tarkoittaa upseeria |- align="center" |Basyl-tegin |604
|vanha muoto: Poshi-Dele| - |Basyl-tegin tarkoittaa uhriprinssiä |- align="center" |Taman-kaani |604-612 |Çulo Kağan|perint.:泥厥處羅可汗pinyin: nijuechuluokehan Nitsjueculo ke-kaani , Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那达曼 pinyin: Ašinataman Ašina Taman|Arslan |Lempinimi ”Leijona”. |- align="center" |Shgui-kaani |612-618 |Şikoey Kağan|perint.: 射匮可汗 pinyin: sheguikehan Sheguike-kaani| - | Snjabilainen nimi |- align="center" |Tun-Jabgu-kaani |618-630 |Tong Yabgu Kağan|perint.: 统叶护 pinyin: tongyehu Tuhjehu|Basion oli Xiyu-valloittaja, kiinalainen lempinimi |Tan-Jabgu (=Jabgu) — suuri jabgu |- align="center" |Kjuljug-Sibir -kaani |630-631 |Bağatur Sepi Kağan|perint.: 莫賀咄可汗 pinyin: moheduokehan Mohedo ke-kaani|Muinaiskreikka Organa (?) |Urag (?) — myrskytuuli, Kjuljug-Sibir-kaani — maineikas siperialainen kaani |- align="center" |Se-Jabgu-kaani |631-633 |Se-Yabgu Kağan|perint.:肆葉護可汗pinyin: siyehukehan Sijehu ke-kaani , Alkuperäinen nimi perint.:阿史那咥力pinyin: Ašinasili Ašina Sili| - |Tolis-tegin oli itäisen suvun prinssi, Irbis Yshbara — lumileopardi mahtava, Se-Jabgu-kaani oli väkivalloin hankkinut itselleen arvonimin jabgu. |- align="center" |Nishu Dulu -kaani |633-634 |Bağaşa Tulu Kağan|perint.: 阿史那泥孰pinyin: Ašinanishu Ašina Nishu — Alkuperäinen nimi, Hallitsijanimi perint.: 咄陆可汗 pinyin: duolukehan Doluke-kaani|Kana (persiaksi) sai arvonimin perint.: 吞阿娄拔奚利邲咄陆可汗 pinyin: tun'aloubaxilibiduolukehan Tunaloubasilibidoluke-kaani|Tong alip siligbir(?), Dulu-kaani — arvonimi, Gjana-šad — ruhtinaan arvonimi |- align="center" |Yshbara-Tolis-šad -kaani |634—639 |İşbara Teriş Tunga Kağan|perint.: 沙钵罗咥利失可汗pinyin: shaboluoxilishikehanShabolosilishi ke-kaani — Hallitsijanimi, Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那同俄 pinyin: Ašinatonge Ašina Tune ) |Tong-šad — suuri ruhtinas /šad |- align="center" |Halleg Yshbara-Dzhagbu-kaani |653—657 |Uluğ İşbara Kağan|perint.:沙钵罗可汗pinyin: shaboluokehan — Shaboloke-kaani, Alkuperäinen nimi perint.:阿史那贺鲁pinyin: Ašinahelu — Ašinahelu|Persian kieli: Bizhan(?) |Hallig — nouseva, lempinimi . Yshbara-kaani — mahtava-kaani |- align="center" |Ašina Dudzhi -kaani |676-679 |Eçine Türçe Kağan|Hallitsijanimi perint.:走其可汗pinyin: zoujikehan Tsoutszike-kaani, Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那施於北庭 pinyin: Ašinashiyubeiting Ašina Shijuibeitin| -
|- align="center" |Ašina Hushelo-šad |693—704 |Kushrak Buri-šad|Alkuperäinen nimi: perint.: 阿史那斛瑟罗 pinyin: Ašinahuseluo Ašina Huselo, Hallitsijanimi perint.: 竭忠事主可 pinyin: jiezhongshizhukehan Tszezuhshiczeuke-kaani',
|Kushrak''- pikkulintu, Buri-šad — susi-ruhtinas
Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaanit nushibi-heimoista