Singapore on alava saarivaltio Kaakkois-Aasiassa Malakan niemimaan eteläkärjen edustalla, noin 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen. Valtio koostuu vinoneliön muotoisesta pääsaaresta ja noin 60 pienemmästä saaresta, joista suurimmat ovat Jurongsaari, Pulau Tekong, Pulau Ubin ja Sentosa. Pohjoisessa kapea Johorensalmi erottaa Singaporen Malesiasta, johon pääsaari on yhdistetty tie- ja ratapenkereellä, ja etelässä Singaporensalmi Indonesiaan kuuluvista Riausaarista. Pinta-alaltaan Singapore on yksi maailman pienimmistä valtioista: kesäkuussa 2026 pinta-ala oli 745,1 neliökilometriä.

Noin kaksi kolmasosaa pääsaaresta on alle 15 metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren keskiosassa on graniittikukkuloita, joista korkein on 164 metriä korkea Bukit Timah. Länsi- ja lounaisosassa on jyrkkärinteisiä selänteitä, itäosassa melko tasaista alluviaalimaata. Joet ovat lyhyitä, ja suurimmat niistä on padottu tekojärviksi. Sadevettä kerätään talteen kahdelta kolmasosalta maan pinta-alasta, ja vettä myös kierrätetään ja tuotetaan merivedestä. Runsaista sateista huolimatta osa vedestä on kuitenkin tuotava Malesiasta.

Ilmasto on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan trooppinen ilman selviä vuodenaikoja. Kuukausien keskilämpötilat vaihtelevat 25 ja 27 asteen välillä, ilmankosteus on korkea ja sadetta tulee keskimäärin 2 370 millimetriä vuodessa, runsaimmin koillismonsuunin aikaan. Päiväntasaajan läheisyyden vuoksi Singapore ei ole trooppisten hirmumyrskyjen reitillä.

Ennen ihmisasutusta saarta peitti tiheä trooppinen sademetsä, mutta kaupungistuminen on tuhonnut suuren osan alkuperäisestä luonnosta, ja metsää on enää viisi prosenttia maan alasta. Alkuperäisestä lajistosta yli puolet esiintyy pelkästään suojelualueilla, ja monet lajit, kuten tiikeri, ovat hävinneet. Noin puolet pinta-alasta on nykyään viheralueita, ja luonnonsuojelualueita on neljä, muun muassa Bukit Timahin suojelualue ja laaja Central Catchment Nature Reserve.

Fyysinen maantiede thumb|225px|left|Upper Seletar Reservoir -tekojärvi Bukit Timahin suojelualueella. Singapore on pinta-alaltaan yksi maailman pienimmistä valtioista. Pääsaarella on leveyttä idästä länteen 42 kilometriä ja etelästä pohjoiseen 23 kilometriä. Singaporen saari yhdistyy Malesian puolelle mantereeseen noin kilometrin pituisella tie- ja ratapenkereellä.{ Singapore koostuu vinoneliön muotoisesta pääsaaresta ja sen ympärillä olevista noin 60 saaresta. Koko valtion pinta-ala oli kesäkuun 2026 tietojen mukaan 745,1 neliökilometriä. Pienemmistä saarista Jurongsaari, Pulau Tekong, Pulau Ubin ja Sentosa ovat suurimpia.

Singaporen erottaa pohjoisessa Malesiasta ja Malakan niemimaasta kapea Johorensalmi. Salmen toisella puolella on Johorin osavaltio. Singaporen eteläpuolella on puolestaan Singaporensalmi, jonka toisella puolella on Indonesiaan kuuluvat Riausaaret.

Singapore on alavaa maata, ja pääsaaresta noin kaksi kolmasosaa on alle 15 metriä merenpinnan yläpuolella. Keskiosassa saarta on graniittikukkuloita. Korkein huipuista on 164 metriä korkea Bukit Timah. Muita huippuja ovat Bukit Panjang ja Bukit Mandai. Saaren länsi- ja lounaisoassa on useita luoteesta kaakkoon kulkevia selänteitä, joiden rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Siellä on muun muassa Mount Faber.

Pääsaaren itäosassa on melko tasainen alluviaalialue, johon purot ovat halkoneet jyrkkäreunaisia laaksoja. Maaperä siellä on tiivistymätöntä hiekkaa ja soraa.

Singaporessa on monia lyhyitä jokia, joista jotkut laskevat laguuneihin, mangrovevyöhykkeille tai laajoihin estuaareihin. Suurimmat joet on padottu tekojärviksi. Pisin joki on 15 km pitkä Sungei Seletar. Kaupunkikuvaa hallitsee näkyvimmin Singaporejoki.

Vuonna 2011 avattiin kaksi uutta tekojärveä, minkä jälkeen sadevesi kerätään kahdelta kolmasosalta Singaporen pinta-alasta talteen. Sadevesi tyydyttää puolet Singaporen vedentarpeesta, loput toimitetaan Malesiasta. Lisäksi vesivaroja kierrätetään. Merivettä käyttävät suolanpoistolaitteistot tuottavat 10 % vedentarpeesta. Huolimatta runsaista sateista, Singaporen pieni koko ja tiheä asutus tekevät veden tuonnin Malesiasta välttämättömäksi. Vettä tuodaan Singaporeen mantereelta, Johor Bahrun ja Singaporen yhdistävän pengertien alla kulkevaa vesijohtoa pitkin. Veden alkuperä on Johorin ylängön tekoaltaissa. Vettä toimitetaan myös Singaporesta Johor Bahruun. Singapore on vastannut veden tuontiriippuvuuteen kasvattamalla tekoaltaiden kapasiteettia ja kehottamalla kotitalouksia säästämään vettä.

Singaporen maantäyttöohjelma lisää saaren pinta-alaa jatkuvasti, mikä on aiheuttanut närkästystä muissa Kaakkois-Aasian maissa ja luonnonsuojelujärjestöissä. Vietnam, Indonesia ja Kambodža ovat asettaneet Singaporen hiekanvientikieltoon, mutta salakuljettajat ovat vieneet Singaporeen laittomasti muista maista varastettua hiekkaa. Maantäytöstä johtuvien toimien pelätään aiheuttavan peruuttamatonta vahinkoa merenpohjan eliöstölle ja alueille mistä hiekka on alun perin peräisin.

Ilmasto Singaporen ilmasto on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan trooppinen ilman selviä vuodenaikoja. Sen ilmastolle on ominaista yhtenäinen lämpötila ja ilmanpaine, korkea ilman suhteellinen kosteus ja runsaat sateet. Keskimääräinen kuukausilämpötila vaihtelee kesäkuun noin 27 °C:sta tammikuun 25 °C:seen. Päivittäinen lämpötilan vaihtelu on noin 7 celsiusastetta. Merellinen sijainti ja ilmankosteus pitävät maksimilämpötilat maltillisina, korkein Singaporessa mitattu lämpötila on vain 36 °C. Suhteellinen kosteus on ympäri vuoden yli 80%.

Sateisin aika on marraskuusta maaliskuuhun, jolloin vallitsee koillismonsuuni. Kuivin kuukausi on heinäkuu, jolloin vallitsee kaakkoismonsuuni. Monsuunien välisinä kuukausina huhtikuussa ja lokakuussa ilman liike on hidasta, ja tällöin saadaan usein ukkosmyrskyjä. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 237 senttimetriä, ja suuri osa sateesta sataa äkillisinä sadekuuroina.

Singapore on niin lähellä päiväntasaaja, ettei se ole trooppisten hirmumyrskyjen reitillä. Sykloni Senyar kehittyi kuitenkin vuonna 2025 poikkeuksellisesti Malakansalmen yllä. Se kulki 500 kilometriä Singaporen pohjoispuolelta. Vamei puolestaan kehittyi vuonna 2001 vain 150 kilometrin päästä Singaporesta.

Luonto Singaporen kaupungistuminen on tuhonnut maan alkuperäistä luontoa. Sademetsiä on kaadettu ja soita on kuivattu. Maan alasta on viisi prosenttia metsää ja neljä prosenttia on viljelykelpoista maata. Ennen ihmisasutuksen tuloa maa oli tiheää trooppista sademetsää. 1840-luvulla alkoi järjestelmällinen maanviljely. Britit alkoivat viljellä muun muassa muskottipähkinää, neilikka, pippuria ja kaakaota. Myöhemmin 1870-luvulla aloitettiin kumipuiden kasvatus.

Saarelle on tuotu ulkomailta monia kasveja pääasiassa koristekäyttöön. Nisäkäslajeista saaren suurimpia ovat jaavanmakaki, hidaslori ja malaijanmuurahaiskäpy. Singaporen alueella kasvaa lähes neljätuhatta putkilokasvilajia. Siellä on tavattu 364 lintulajia, 295 erilaista päiväperhosta, 98 matelijalajia, 52 nisäkäslajia, 28 sammakkoeläinlajia ja 255 erilaista kivikorallia. Alueen alkuperäisestä lajistosta yli puolet esiintyy pelkästään suojelualueilla, ja monia lajeja on kuollut sukupuuttoon. Kotoperäiset kasvilajeista on kadonnut yli 50 lajia mangrovemetsissä eläviä orkideoita. Suuret nisäkkäät, kuten tiikeri, villisika ja musanki ovat myös hävinneet.

Noin puolet Singaporen pinta-alasta on viheralueita, ja viisi prosenttia on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Singaporen puisto-osasto hallinnoi noin 300 puistoa ja luonnonsuojelualuetta. Yksi suosituimmista puistoista on East Coast Park, jossa käy vuosittain noin seitsemän miljoonaa kävijää. Suojelukohteita ovat Bukit Timahin suojelualue, Labradorin suojelualue ja Sungei Bulohin kosteikonsuojelualue sekä laaja Central Catchment Nature Reserve (CCNR).

Lähteet

*