Centrospermae on vanha nimitys kohokkikasvien (Caryophyllaceae) ja niiden sukulaisten kasvilahkolle (Caryophyllales). Nimi on tullut ajankohtaiseksi molekyylitaksonomian tuloksena syntyneessä luokittelussa, jossa Caryophyllales on laajentunut käsittämään suuren joukon heimoja, joita aiemmin ei pidetty kohokkikasvien lahkon sukulaisina. Nyt nimitystä voidaan käyttää ns. varsinaisista Caryophyllales-lahkon heimoista, lahkon ydinryhmästä (engl. Core Caryophyllales).Stevens 2001–, Viitattu 30.11.2014
Tuntomerkit Kladin kasvit ovat ruohovartisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukissa on mesiäinen hetiön tai maljamaisen pohjuksen (hypanthium) sisäpuolella. Emilehdet sijaitsevat kohdakkain kehälehtien kanssa. Luotit ovat hieman laajenneet. Siemenaiheet ovat luokkimaisesti taipuneita (kampylotrooppisia) ja kiinnittyvät tavallisesti pohja- tai keski-istukkaan, mistä ryhmänimi Centrospermae ('keskussiemeniset') johtuu. Hedelmä sisältää useita tai paljon mustia siemeniä, joissa on käyrä alkio. Lisäksi ryhmässä on useita kemiallisia, anatomisia ja geeneihin liittyviä tuntomerkkejä.
Vanhastaan ryhmän tärkeimpänä tuntomerkkinä pidettiin betasyaania kukkien väripigmenttinä, kun se muilla koppisiemenisillä on antosyaania.Kasvien maailma, osa 2, s. 448
Luokittelu Caryophyllales-lahkon ydinryhmä (Centrospermae) on varsin runsaslajinen ja moniheimoinen: noin 5,3 % varsinaiskaksisirkkais- eli eudikotyledonilajeista kuuluu siihen. Ryhmään kuuluvat heimot ovat: Microteaceae: sukuja 1, lajeja 9 Caryophyllaceae – kohokkikasvit: sukuja 86, lajeja 2200 Achatocarpaceae: sukuja 3, lajeja 7 Amaranthaceae – revonhäntäkasvit (ja savikkakasvit): sukuja 174, lajeja 2050–2500 Stegnospermataceae: sukuja 1, lajeja 3 Limeaceae: sukuja 1, lajeja 21 Lophiocarpaceae: sukuja 2, lajeja 6 Barbeuiaceae: ainoa laji Barbeuia madagascariensis Aizoaceae – päivikkikasvit eli jääruohokasvit: sukuja 123, lajeja 2035 Gisekiaceae: sukuja 1, lajeja 1–7 Sarcobataceae: sukuja 1, lajeja 2 Phytolaccaceae – kermesmarjakasvit: sukuja 5, lajeja 32 Rivinaceae: sukuja 9, lajeja 13 Nyctaginaceae – ihmekukkakasvit: sukuja 30, lajeja 395 Molluginaceae: sukuja 9, lajeja 87 Montiaceae – hetekaalikasvit: sukuja 14, lajeja 225 Halophytaceae: ainoa laji Halophytum ameghinoi Didiereaceae – kaktiokasvit: sukuja 7, lajeja 16 Basellaceae – basellakasvit: sukuja 4, lajeja 19 Talinaceae: sukuja 2, lajeja 27 Anacampserotaceae: sukuja 3, lajeja 32 Portulacaceae – portulakkakasvit: sukuja 1, lajeja 40–100 Cactaceae – kaktuskasvit: aukuja 131, lajeja 1866
Lisäksi on kaksi sukua (Macarthuria ja Hypertelis), jotka ilmeisesti ansaitsisivat omat heimonsa, mutta ne ovat vielä tieteellisesti nimeämättä.
Lähteet Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 2. - Otava, Helsinki, 1980. Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/. Viitteet
Aiheesta muualla Koppisiemenisten pigmenteistä englanniksi: http://www.webexhibits.org/causesofcolor/7H.html
Luokka:Caryophyllales