thumb|Péter Hajdú (n. 1970) Péter Hajdú (27. joulukuuta 1923 Budapest, Unkari - 19. syyskuuta 2002 Budapest) oli unkarilainen kielitieteilijä, uralilaisen kielihistorian ja erityisesti samojedikielten tutkija.
Elämä ja ura Péter Hajdú kiinnostui kielitieteestä jo koulupoikana, aloitti 1941 Budapestin yliopistossa unkarilaisen ja saksalaisen filologian opinnot ja valmistui suomalais-ugrilaisen ja yleisen kielitieteen alalta vuonna 1945 työllä, joka käsitteli mansin sananloppuisia vokaaleja. Tuonaikaisen järjestelmän mukaisen kielitieteen kandidaatin arvon hän sai 1952, ”suuren” eli akatemiatohtorin arvon vuonna 1967. Vuosina 1945–1951 hän työskenteli Unkarin kansalliskirjastossa, mistä hän joutui vähäksi aikaa vetäytymään Keszthelyn kirjastoon arvosteltuaan Rákosin järjestelmää ja erottuaan kommunistipuolueesta. Vuosina 1951–1959 hän toimi Unkarin tiedeakatemian kielitieteen instituutin suomalais-ugrilaisen osaston johtajana.
Vuosina 1959–1974 Hajdú toimi Szegedin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina. Hänen johdollaan aiemmin ”ural-altailaiseksi laitokseksi” nimetty laitos kehittyi vahvasti uralilaisen kieli- ja esihistorian tutkimuksen sekä samojedologian suuntaan. Hajdú laati samojedikielten ja -kansojen tutkimuksen käsikirjoja (Chrestomathia Samoiedica 1966, The Samoyed Peoples and Languages 1963) sekä pitkään käytetyn käsikirjan Bevezetés az uráli nyelvtudományba (’Johdatus uralilaiseen kielitieteeseen’, 1966). Vuosina 1967–1985 hän päätoimitti Unkarin vanhinta kielitieteellistä aikakausjulkaisua Nyelvtudományi Közlemények. Viimeisinä Szegedin-vuosinaan hänestä tuli Szegedin yliopiston filosofisen tiedekunnan dekaani.
Vuonna 1974 Hajdú palasi Budapestiin, missä hän vuoteen 1982 saakka johti Unkarin tiedeakatemian kielitieteen instituuttia. Tämän jälkeen hän toimi viimeiset aktiiviset vuotensa Budapestin yliopiston fennougristiikan laitoksen professorina.
Hajdú oli myös Suomen ystävä ja suomalais-unkarilaisten kulttuurisuhteiden rakentaja. Hän on kertonut kiinnostuneensa suomen kielestä jo koulupoikana, vietettyään 14-vuotiaana, vuonna 1938, kuukauden Suomessa vaihto-oppilaana. Itseopiskelun ja suomalaisen ystäväpiirinsä avulla hän hankki sujuvan suomen kielen taidon ja unkarinsi F. E. Sillanpään romaanin Elämä ja aurinko (Napsugaras élet, 1942).
Hajdú sai Suomessa akateemikon arvonimen vuonna 1980. Vuonna 1969 hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan ritariristi, vuonna 1988 hän sai Uppsalan yliopiston kunniatohtorin ja vuonna 2002 Szegedin yliopiston kunniatohtorin arvon. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Széchényi-palkinto (Unkarin korkein tieteellisistä ansioista myönnettävä valtionpalkinto).
Lähteet
Luokka:Akateemikot (Suomi) Luokka:Unkarilaiset kielitieteilijät Luokka:Unkarilaiset professorit Luokka:Vuonna 1923 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet Luokka:Fennougristit