Krishna-liike eli International Society for Krishna Consciousness (ISKCON) on osa suurempaa gaudiya-vaishnavismina tunnettua perinnettä, joka keskittyy Krishnan palvonnan ympärille. Liikkeen toi länteen intialainen munkki A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada vuonna 1965. Saapumisensa jälkeen liike levisi nopeasti kaikkiin maanosiin. Tuttavallisen nimensä liike on saanut keskeisimmästä henkisestä harjoituksestaan, joka on Hare Krishna -mantran toistaminen.

Historia thumb|right|300px|Sri Caitanya Toisin kuin yleensä ajatellaan, Krishna-liike ei ole uusi uskonto. Liikkeen edustama perinne, gaudiya-vaishnavismi sai alkunsa 1500-luvun Bengalissa ja sen perustaja on Sri Caitanya (1486-1533). Sri Caitanya korosti Krishnan antaumuksellisen ja rakastavan palvonnan eli bhaktin tietä. Hän myös popularisoi liikkeelle tunnusomaisen tavan laulaa julkisilla paikoilla Krishnan pyhää nimeä maha-mantran muodossa (Hare Krishna Hare Krishna Krishna Krishna Hare Hare / Hare Rama Hare Rama Rama Rama Hare Hare).Ketola: "Uskonnot Suomessa", sivu 269. Kirkon tutkimuskeskus, 2008

Caitanya ja muut bhakti-koulukunnan pyhimykset hylkäsivät syntymän mukaan määräytyvän kastijärjestelmän ja siihen liittyvän rituaalisen uskonnollisuuden. He painottivat moraalisuutta, sydämen puhtautta ja pyyteettömän palveluksen mielialaa. He ilmaisivat tunteitaan laulujen, runouden ja musiikin välityksellä ja viehättivät tuhansia seuraajia.Rasamandala Das: "The Heart of Hinduism", sivu 139. ISKCON Educational Services, 2002 Perinteen käsitys jumalasta perustuu Caitanyan mystisiin näkyihin ja hurmiollisiin kokemuksiin, joita hänen läheisimmät seuralaisensa todistivat.Bryant & Ekstrand: "The Hare Krishna Movement", sivu 15. Columbia University Press, 2004

Palvonnallisuudestaan huolimatta Caitanyan liikkeeseen liittyi myös päteviä teologeja ja filosofeja, jotka vahvistivat liikkeen opin Veda-kirjoitusten pohjalta. Gaudiya-vaishnavat painottavat tänäkin päivänä monia bhakti-liikkeitä enemmän Vedojen auktoriteettia.Ketola, sivu 255.

Caitanyan jälkeen Caitanya oli gaudiya-vaishnavien inspiraation lähde ja jumalainen esimerkki. Hän ei silti koskaan esiintynyt liikkeen johtajana, vaan käytännön johtamisen hän jätti muille. Caitanya ei nimittänyt ketään suoraksi jatkajakseen. On myös huomionarvoista, että hän jätti hyvin vähän kirjallisia opetuksia.Bryant & Ekstrand, sivu 76

Caitanyan seuraajat Vrindavanan kuusi goswamia, joita johtivat Rupa ja Sanatana Goswami, systematisoivat Sri Caitanyan opetukset. Heidän työnsä johdosta Caitanyan liikettä ei enää pidetty pelkkänä kansanomaisena uskontona, vaan osana koko Intian laajuista vaishnava-perinnettä, jolla oli innovatiivinen ja syvällinen teologia.Ibid., sivu 77.

Goswamien ajan jälkeen Sri Caitanyan liike kohtasi monenlaisia haasteita. Osa liikkeestä omaksui taas jäykän hindulaisen kastijärjestelmän ja osa sekoittui Bengalissa vallitseviin tantra-perinteisiin, ja muodosti erilaisia poikkeavia lahkoja.Ibid., sivu 79 Nämä apasampradayat saattoivat gaudiya-vaishnavismin huonoon valoon.Satsvarupa Dasa Goswami: "Srila Prabhupada Lilamrta", sivu 43. Bhaktivedanta Book Trust, 1993

1800- ja 1900-luku 1800-luvulla koulutetut yläluokan intialaiset näkivät maailman englantilaisten hallitsijoiden silmin ja kokivat syvästi tarpeen uudistaa vallitsevaa henkistä ilmapiiriä. Vuosisadan lopulla sai alkunsa Ramakrishna Mission, joka merkitsi monille hindulaisen kulttuurin uutta nousua.

thumb|right|200px|Bhaktivinoda Thakura Bhaktivinoda Thakura (1838-1914) ja hänen poikansa Bhaktisiddhanta Sarasvati (1874-1937) olivat mukana tässä henkisen muutoksen liikkeessä. He ajattelivat, että vaishnavismi ei ole vain muiden uskonnonjärjestelmien alapuolella, vaan, että se on niiden yläpuolella.Bryant & Ekstrand, sivu 83.

Bhaktivinoda Thakura toimi hyvin korkea-arvoisessa asemassa brittiläisen hallituksen palveluksessa 1800-luvun Bengalissa ja Orissassa. Hän arvosteli eritoten vaishnavismin silloista moraalista rappiota. Hän myös esitti, että kenenkään kastin ei pitäisi määräytyä yksinomaan syntymän pohjalta, vaan luonteen ja ominaisuuksien pohjalta. Ibid. Ensimmäisten joukossa hän esitti Caitanyan filosofian englannin kielellä pienessä kirjassaan Sri Caitanya: His Life and Precepts.Ibid., sivu 64. Bhaktivinoda Thakura lähetti tämän kirjansa joihinkin länsimaailman yliopistoihin.

thumb|left|200px|Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakura Bhaktisiddhanta Sarasvati ei ollut Sri Caitanyan kaltainen hurmiollinen hengellinen johtaja, vaan hän esittäytyi askeettina ja intellektuellina. Hän näki itsensä isänsä työn jatkajana, ja ponnisteli esittääkseen Sri Caitanyan opetukset nykyaikaiselle maailmalle. Tätä tarkoitusta varten Bhaktisiddhanta Sarasvati perusti Gaudiya Mathan, joka oli ensimmäinen gaudiya-vaishnavismin saarnaamista varten perustettu organisaatio.Ibid., sivu 82

Gaudiya Matha levisi kaikkialle Intiaan ja siihen kuului 64 mathaa (luostaria). Yksi Bhaktisiddhanta Sarasvatin uudistuksista oli, että hän hyväksyi oppilaita kaikista kasteista ja myönsi heille henkisen vihkimyksen, pyhän nauhan ja gayatri-mantran. Näin ollen hän nimitti heidät bramiineiksi, ja toivoi heistä tulevan esimerkillisiä ihmiskunnan henkisiä johtajia. Tämä herätti suurta vastustusta perinteisen kastijärjestelmän kannattajien keskuudessa.Ibid.

Vuonna 1933 Bhaktisiddhanta Sarasvati lähetti kaksi johtavaa oppilastaan Eurooppaan saarnaamaan gaudiya-vaishnavismia. Toinen heistä oli Bhakti Hrday Bon Maharaja -niminen sannyasi (kieltäymyksellinen munkki). He kuitenkin palasivat takaisin Intiaan käytännöllisesti katsoen tyhjin käsin.Goswami, sivu 146

Pian Bhaktisiddhanta Sarasvatin kuoleman jälkeen Gaudiya Matha hajosi sisäisten ristiriitojen vuoksi.

Bhaktivedanta Swami (Srila Prabhupada) thumb|right|300px|A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada Henkisen opettajansa Bhaktisiddhanta Sarasvatin käskystä A. C. Bhaktivedanta Swami (1896-1977) saapui vuonna 1965 New Yorkiin gaudiya-vaishnavismin sanansaattajana. Ilman seuraajia ja varattomana hän istuutui Tompkins Square Parkiin ja lauloi Hare Krishna -mantraa. Pian hänestä tuli osa silloista vastakulttuuria New Yorkin East Villagessa.

Vaikka ensimmäiset kuukaudet olivat hyvin vaikeita 70-vuotiaalle swamille, hän nopeasti herätti pienen seuraajajoukon kiinnostuksen. Näin sai alkunsa Hare Krishna -liike.Bryant & Ekstrand, sivu 3.

Ensimmäinen temppeli perustettiin liikehuoneistoon New Yorkissa. ISKCON levisi hyvin nopeasti muihin USA:n tärkeimpiin kaupunkeihin, ja myöhemmin Eurooppaan ja muille mantereille. Ensimmäisten viiden vuoden aikana liikkeeseen kuului 60 keskusta Amerikassa ja Euroopassa.Dwyer & Cole: "The Hare Krishna Movement", sivu 33. I. B. Tauris, London, 2007.

Liikettä johtamaan Srila Prabhupada perusti GBC:nä tunnetun hallintoelimen (Governing Body Commission), joka koostui hänen kokeneimmista oppilaistaan.

Bhaktivedanta Swami kuoli 14. marraskuuta 1977. Siihen mennessä hänen saavutuksiaan olivat: hän kiersi maailman 12 kertaa Krishna-tietoisuutta saarnatessaan, ja hän antoi henkisen vihkimyksen yli 5000 seuraajalleen.

ISKCON:illa oli 108 keskusta, joihin kuului maatiloja, ravintoloita ja kouluja. Erityisesti Intiassa liikkeen temppelit tulivat tunnetuksi loisteliaasta ja oikeaoppisesta palvontamuodostaan.

Srila Prabhupada aloitti perinteisen Ratha-yatra vaunujuhlan viettämisen länsimaiden suurkaupungeissa. Hän oli tuottelias kirjailija. Hän käänsi ja julkaisi suurimman osan sanskritinkielisen Bhagavata Puranan kirjoista, jossa kerrotaan Krishnan elämästä ja teoista ja jossa kuvaillaan muita Vishnun inkarnaatioista. Hän käänsi myös koko bengalinkielisen Sri Caitanya-caritamrtan, jossa kuvaillaan Sri Caitanyan elämää. Lisäksi hän kirjoitti kymmeniä muita kirjoja, joissa kerrotaan Krishna-tietoisuudesta ja Veda-filosofiasta. Hän kehotti seuraajiaan levittämään niitä runsain mitoin. Tähän päivään mennessä on levitetty jo satoja miljoonia Bhaktivedanta Swamin kirjoja ympäri maailman.Ibid., sivu 4

Vuoden 1977 jälkeen ISKCON:in suurimmat haasteet ilmenivät Srila Prabhupadan poismenon jälkeen. Ei ollut selvyyttä siitä, kuinka gurun asema liikkeessä pitäisi ymmärtää. Hänen 11 johtavaa oppilastaan omaksuivat gurun aseman. Maailmanlaajuinen liike jaettiin 11 alueeseen, ja kukin heistä toimi yhden alueen itsevaltaisena guruna. Ajan kuluessa monet näistä 11 gurusta sekaantuivat erilaisiin skandaaleihin.Ibid., sivu 5

Nykytilanne Vuonna 1987 luovuttiin vanhasta guru-järjestelmästä ja hyväksyttiin uusi järjestelmä, jonka mukaan kaikki Bhaktivedanta Swamin hyvin sijoittuneet oppilaat voisivat toimia liikkeen henkisinä opettajina.

Liikkeen nykyinen kanta on, että Srila Prabhupada on liikkeen perustaja-acarya (oppimestari) ja kaikki nykyiset gurut ovat hänen alaisuudessaan ja hänen edustajiaan. Tällä hetkellä liikkeessä toimii yli 80 vihkimyksen antavaa henkistä opettajaa.Ibid., sivu 201.

Vaikeuksista huolimatta Krishna-liike on jatkanut toimintaansa ja kasvuaan. Tätä nykyä liikkeeseen kuuluu yli 400 temppeliä, 50 maatilaa, 99 ravintolaa ja 50 koulua Temppeliyhteisöissä asuvia jäseniä on noin 10 000 ja seurakuntalaisia noin 250 000.Ketola, sivu 270.

Teologia Gaudiya-vaishnavismi on monoteistinen perinne, jonka juuret ulottuvat 1200-luvulla eläneen Madhvacaryan ja 1100-luvulla eläneen Ramanujan teistisiin vedanta-oppilasketjuihin. Vedanta tarkoittaa sananmukaisesti tiedon johtopäätöstä. Vedanta-sutra on filosofinen teos, joka perustuu upanisadeihin, Intian vanhimpiin filosofisiin kirjoituksiin.Bryant & Ekstrand, sivu 2.

Vaishnavismi Useissa hindulaisuuden suuntauksissa palvotaan jumalan henkilökohtaista muotoa. Tätä palvontaa nimitetään bhaktiksi.

Kun rakastavaa suhdetta, bhaktia, ei pidetä vain menetelmänä jonkun toisen päämäärän saavuttamiseksi, vaan koko uskonnon päämääränä, silloin uskonto ilmentää täysimittaista teismiä. Niitä hindulaisuuden suuntauksia, joissa bhakti on sekä menetelmä että päämäärä, kutsutaan vaishnavismiksi. Muissa suuntauksissa bhakti eli antaumus on sekoittunut ajatuksiin persoonattomuudesta tai monismista.Ibid., sivu 15.

Kaikissa vaishnavismin suuntauksissa Vishnua pidetään korkeimpana jumaluutena. Vishnu on Brahmanin (jumalan) persoonallinen muoto, jota pidetään persoonatonta Brahmania korkeampana. Kosmoksessa hänet nähdään osana jumalaista kolminaisuutta, jossa Brahma on luoja, Vishnu ylläpitäjä ja Shiva tuhoaja. Vaishnavismin teologiassa Brahma ja Shiva eivät ole Vishnun tasolla, vaikka he ovatkin voimallisia alisteisia jumalia.Ibid., sivu 16.

Vaishnavismi on teistinen perinne, jota voidaan kutsua polymorfiseksi monoteismiksi, eli teologiaksi, joka tunnustaa yhden ja jakamattoman jumaluuden, joka ilmenee eri muodoissa.Ibid., sivu 18. Puranoiksi kutsutuissa Veda-kirjoissa kuvaillaan Vishnun eri avataroja. Kuuluisimmat näistä ovat Rama ja Krishna.Ibid. sivu 16.

Gaudiya-vaishnavismi Yleinen käsitys hindulaisuudessa on, että Krishna on yksi kosmisen Vishnun avataroista. Gaudiya-vaishnavismissa hyväksytään, että kun Krishna tulee tähän maailmaan, hän ilmestyy Vishnun avatarana. Caitanyan filosofia jatkaa edelleen, että Krishna on lopullinen yliaistillinen herra, josta majesteettinen ja voimallinen kosminen Vishnu virtaa.Ibid., sivu 17.

Gaudiya-vaishnavismin erityisenä piirteenä suhteessa muihin vaishnavismin koulukuntiin on, että Sri Caitanyan uskotaan olevan Krishnan inkarnaatio, joka laskeutui tällä aikakaudella opettamaan bhakti-joogan menetelmää, Jumalan rakastavaa palvelemista.Ibid., sivu 2.

Krishna - läheinen jumala thumb|right|300px|Radha ja Krishna Krishna-uskontoa voidaan luonnehtia intiimiksi teismiksi. Tällä tarkoitetaan käsitystä jumalasta, joka sallii hyvin läheiset ja rakastavat suhteet palvojiinsa. Intiimin teismin perinteissä sielun ja jumalan rakkaus ilmenee erilaisissa suhteissa, jotka muistuttavat tässä maailmassa ilmeneviä suhteita, kuten vanhempien rakkaus lapseensa tai ystävien välinen rakkaus.Ibid., sivu 15