pienoiskuva|Ayrton Senna voitti kauden 1988 kuljettajien maailmanmestaruuden. Hän voitti kahdeksan kilpailua, saavutti 13 paalupaikkaa ja 11 palkintosijaa. Kuva on vuodelta 1989. Formula 1 -kausi 1988 oli historian 39. Formula 1 -kausi. Se alkoi 3. huhtikuuta 1988 ja päättyi yhteensä 16 ajetun osakilpailun jälkeen 13. marraskuuta.
Kuljettajien mestaruuden voitti McLaren-Hondalla ajanut brasilialainen Ayrton Senna, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen. McLaren-Honda voitti myös valmistajien mestaruuden ylivoimaisesti. Kauden 16 kilpailusta McLaren -kuljettajat voittivat yhtä lukuun ottamatta kaikki (Senna kahdeksan, Prost seitsemän). Talli keräsi enemmän pisteitä (199) kuin MM-taulukon seitsemän seuraavaa tallia yhteensä.
Kauden aikana kilpaili yhteensä 18 valmistajaa ja 36 kuljettajaa esiintyi vähintään yhdessä kilpailussa. Pisteitä saavutti 17 kuljettajaa ja kymmenen valmistajaa. Kaikilla talleilla oli käytössään Goodyearin renkaat.
Kyseessä oli ennen kautta 2025 viimeinen kausi, jolloin kauden aikana ei nähty yhtään suomalaista kuljettajaa. Alain Prost saavutti ensimmäisenä kuljettajana 100 MM-pisteen rajan (105) kauden aikana, mutta vain 87 pistettä laskettiin mukaan.
Kauden yhteenveto Ennakkotunnelmat Edelliskaudella Williams oli ollut ylitse muiden, mutta nyt se oli joutunut vaihtamaan Hondan tehokkaat turbomoottorit Juddin vapaasti hengittäviin. McLaren ja Lotus saivat käyttöönsä Hondan moottorit. Hallitseva maailmanmestari Nelson Piquet siirtyi Hondan mukana Williamsilta Ayrton Sennan tyhjäksi jättämälle paikalle Lotukselle, kun taas Senna siirtyi Alain Prostin rinnalle McLarenille.
Ferrarin odotettiin olevan vahvoilla kautta edeltäneiden testien perusteella. McLaren toi autonsa testeihin vain kymmenen päivää ennen kauden alkua, mutta myös sen nopeus huomattiin heti.
Kaudesta odotettiin tasaisempaa taistelua turbo- ja vapaasti hengittävien moottoreiden välillä, kun polttoaineen kulutussääntö otettiin käyttöön. Useat tallit valmistautuvat jo kauteen , jolloin käytössä oli vain vapaasti hengittävät moottorit.
Kilpailukalenteri
Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Voittajatalli Raportti 1 Brasilian Grand Prix 3. huhtikuuta Jacarepaguá Alain Prost McLaren-Honda Raportti 2 San Marinon Grand Prix 1. toukokuuta Imola Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 3 Monacon Grand Prix 15. toukokuuta Monaco Alain Prost McLaren-Honda Raportti 4 Meksikon Grand Prix 29. toukokuuta Hermanos Rodríguez Alain Prost McLaren-Honda Raportti 5 Kanadan Grand Prix 12. kesäkuuta Circuit Gilles Villeneuve Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 6 Yhdysvaltain Grand Prix 19. kesäkuuta Detroit Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 7 Ranskan Grand Prix 3. heinäkuuta Paul Ricard Alain Prost McLaren-Honda Raportti 8 Britannian Grand Prix 10. heinäkuuta Silverstone Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 9 Saksan Grand Prix 24. heinäkuuta Hockenheimring Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 10 Unkarin Grand Prix 7. elokuuta Hungaroring Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 11 Belgian Grand Prix 28. elokuuta Spa-Francorchamps Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 12 Italian Grand Prix 11. syyskuuta Monza Gerhard Berger Ferrari Raportti 13 Portugalin Grand Prix 25. syyskuuta Estoril Alain Prost McLaren-Honda Raportti 14 Espanjan Grand Prix 2. lokakuuta Jerez Alain Prost McLaren-Honda Raportti 15 Japanin Grand Prix 30. lokakuuta Suzuka Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti 16 Australian Grand Prix 13. marraskuuta Adelaide Alain Prost McLaren-Honda Raportti
Alkukausi: Senna ylivoimainen aika-ajoissa Kausi alkoi huhtikuun kolmantena päivänä perinteiseen tapaan Brasilian GP:lla. Avauskilpailu oli Formula 1 -sarjan historian 453. osakilpailu. Aika-ajojen nopein kuljettaja oli kotiradallaan ajanut Ayrton Senna, mutta hänen McLaren-autonsa vaihdelaatikko hajosi juuri ennen lähtöä. Tämän seurauksena hän joutui lähtemään kilpailuun varikolta vara-autolla.
Lähtökiihdytyksessä Prost siirtyi kärkeen onnistuttuaan ohittamaan paalupaikalle nousseen Williams-kuljettaja Nigel Mansellin. Joukon takaa varikolta lähtenyt Senna onnistui nousemaan kilpailussa aina toiselle sijalle asti, kunnes hänellä näytettiin mustaa lippua hylkäyksen merkiksi 31. kierroksen jälkeen. Syy hylkäämiselle oli liian myöhäinen auton vaihto lähtötilanteessa. Maalilinjan ylitti ensimmäisenä Prost, joka oli ajanut johdossa koko kilpailun. Toiseksi sijoittui Ferrarilla ajanut Gerhard Berger, joka ajoi myös kilpailun nopeimman kierroksen ja alimmalle palkintokorokkeelle nousi hallitseva maailmanmestari Nelson Piquet. Maaliin kilpailussa selviytyi yhteensä yhdeksän kuljettajaa.
Prost siirtyi voiton myötä MM-sarjan kärkeen. Hänen voittonsa riitti nostamaan myös McLarenin valmistajien MM-sarjan kärkipaikalle yhdeksällä pisteellä. Toisena oli Ferrari kahdeksan pisteen turvin ja Lotus oli kolmas viidellä pisteellä.
thumb|300px|Ayrton Senna Kanadan GP:ssa. Kauden toinen osakilpailu, San Marinon GP, ajettiin vappuna Imolan radalla Italiassa. Aika-ajoissa Senna oli selvästi nopein, tallikaveri Prostin jäädessä yli 0,7 sekunnin päähän. McLarenien ylivoimaa kuvasti se, että kolmanneksi nopein Piquet jäi Sennasta yli kolme sekuntia.
Kilpailun aikana vallitsi pilvinen, mutta kuiva sää. Ferrari-kuljettaja Michele Alboreto starttasi viimeisestä lähtöruudusta, koska hänen autonsa jäi paikalleen lämmittelykierrokselle lähdettäessä. Lähtövalojen sammuttua Senna piti kärkipaikkansa, mutta hänen rinnaltaan lähtenyt Prost sai huonon lähdön ja putosi useita sijoituksia. Kolareita ei ensimmäisissä mutkissa nähty. Nopeasti Prost kuitenkin onnistui nousemaan takaisin toiseksi, kun hän ohitti Nanninin, Bergerin, Patresen ja Piquet'n. Kolmannesta sijasta käytiin tiukkaa taistelua Piquet'n, Nanninin, Mansellin ja Boutsenin välillä. Nanninin mahdollisuudet katosivat pyörähtämisen myötä ja Mansellin auton Judd-moottori hajosi. Ruutulipulle ensimmäisenä ajoi Senna, joka otti ensimmäisen voittonsa McLarenilla, ja toiseksi sijoittui Prost. Kolmanneksi tuli Piquet, joka jäi McLaren kaksikolle yli kierroksen.
Tilanne kuljettajien MM-sarjassa muuttui, kun Senna (9) nousi Prostin (15) jälkeen toiseksi. Berger ja Piquet olivat kahdeksan pisteensä turvin sijoilla kolme ja neljä. Valmistajien MM-sarjassa McLaren nousi 24 pisteeseen ja toisena olleella Ferrarilla oli kymmenen pistettä. Lotus piti kolmatta sijaa yhdeksällä pisteellä.
Kaksi viikkoa edellisen kilpailun jälkeen ajettiin Monacon Grand Prix 15. toukokuuta ahtaalla katuradalla. Aika-ajoissa Senna otti paalupaikan, Prostin jäädessä hänelle 1,4 sekuntia. Seuraavat lähtöruudut menivät Ferrari-kuljettajille.
Senna nousi paalupaikaltaan kärkeen. Prost sai puolestaan heikon lähdön ja putosi kolmanneksi, kun Berger nousi Ferrarillaan hänen ohitseen. 11. ruudusta lähtenyt Piquet rikkoi autonsa keulan osuttuaan Derek Warwickin takapyörään ensimmäisessä mutkassa. Varikolla mekaanikot eivät kyenneet vaihtamaan Piquet'lle uutta etusiipeä, joten hän joutui keskeyttämään. Toisesta sijasta käytiin tiukkaa kamppailua Bergerin ja hänen takanaan olleen selvästi nopeamman Prostin välillä. Kapealla radalla ohittaminen oli kuitenkin vaikeaa ja samalla Senna kasvatti johtoaan kärjessä. Neljättä sijaa pitänyt Mansell joutui keskeyttämään, kun Alboreto lähti ohittamaan häntä ja autot osuivat toisiinsa mutkaan tultaessa. Mansell pyörähti, mutta Alboreto jatkoi matkaansa vahingoitta. Myöhemmin Prost onnistui ohittamaan Bergerin ja siirtyi kilpailussa toiseksi. Talli käski reilussa johdossa ollutta Sennaa hiljentämään, mutta keskittymisen herpaannuttua Senna ajoi radan reunakaiteeseen ja keskeytti. Prost nousi voittajaksi, Berger oli toinen ja hänen tallikaverinsa Alboreto kolmas.
Uransa 30. voitolla Prost kasvatti johtonsa kuljettajien MM-sarjassa kymmeneen pisteeseen. Berger nousi 14 pisteellä toiseksi ohi Sennan. Valmistajien MM-sarjassa McLarenilla oli 33 pistettä, toisena olleella Ferrarilla oli 20 pistettä ja Lotus jatkoi yhdeksällä pisteellä kolmantena.
Historian 11. Meksikon Grand Prix ajettiin 29. toukokuuta Autódromo Hermanos Rodríguez -nimisellä radalla. Aika-ajoissa Philippe Alliot törmäsi betoniseinään, kun hän menetti Lola-autonsa hallinnan radan pääsuoralle taittuvassa nopeasti ajettavassa mutkassa. Alliot kuitenkin selvisi tapahtumasta ilman vammoja. Paalupaikan aika-ajoissa otti jälleen Senna, tällä kertaa 0,6 sekunnin erolla Prostiin.
Lähdössä Senna sai huonon lähdön ensimmäisestä ruudustaan ja Prost taittoi kärkipaikalla ensimmäiseen mutkaan perässään neljännestä ruudusta hyvin lähtenyt Piquet, jonka taakse Senna putosi. Myös Piquet'n tallikaveri Satoru Nakajima sai hyvän lähdön, kun hän nousi kuudennelta paikaltaan neljänneksi. Senna onnistui ohittamaan Piquet'n vielä ensimmäisen kierroksen aikana ja näin McLarenit siirtyivät kaksoisjohtoon. Hyvin aloittanut Nakajima joutui luovuttamaan neljännen sijansa hänet ohittaneelle Bergerille. Berger saavutti nopeasti myös Piquet'n Lotuksen, jonka hän ohitti pääsuoran jälkeisessä ensimmäisessä mutkassa. Myöhemmin molemmat Lotus kuljettajat keskeyttivät moottoririkkoihin. Ruutulipulle ensimmäisenä ennätti koko kilpailun ajan johdossa ajanut Prost ja Senna joutui tyytymään toiseen sijaan. Berger oli kolmas. Turbot toimivat Meksikon korkeassa ilmastossa paremmin ja kuusi ensimmäistä sijaa menivät turbomoottoreita käyttäville autoille.
Prost nousi voittonsa myötä kuljettajien MM-sarjassa 33 pisteeseen. Berger onnistui vielä säilyttämään toisen sijansa 18 pisteen turvin, mutta Senna nousi hänen takanaan 15 pisteeseen. Valmistajien MM-sarjassa McLarenin pistesaldo kasvoi 48 pisteeseen, kun toisena olleella Ferrarilla oli 27 pistettä. Lotus onnistui vieläkin pitämään kolmannen sijansa, vaikka Arrows nousi jo tasapisteisiin.
Pohjois-Amerikan kiertue ja paluu Eurooppaan thumb|300px|Nelson Piquet ja Nigel Mansell Kanadan GP:ssa. Kauden viides kilpailu oli historian 20. Kanadan Grand Prix, joka ajettiin nyt 12. kesäkuuta kymmenettä kertaa Circuit Gilles-Villeneuve -radalla. Aika-ajoissa sattui jälleen vakavan näköinen ulosajo, kun Dereck Warwickin Arrows-auto syöksyi radan reunakaiteeseen takapää edellä. Tapahtumasta onneksi selvittiin jälleen vammoitta. Paalupaikan otti totutusti Senna, mutta ero taas toiseksi tulleeseen Prostiin oli vain 0,18 sekuntia.
Kilpailun lähdössä Prost otti johtopaikan Sennalta, joka jäi toiseksi. Seuraavilla sijoilla ajoivat Berger ja Alboreto. Lähtötilanteessa sattui yksi kolari, kun Julian Bailey osui Luis Perez-Salan auton perään. Prost ja Senna kärjessä kasvattivat eroaan muihin, Sennan yrittäessä etsiä ohituspaikkaa Prostista. Benettonin kuljettajat Boutsen ja Nannini onnistuivat ohittamaan molemmat Ferrarit helpon näköisesti, mutta Nannini joutui hetkeä myöhemmin keskeyttämään neljänneltä sijalta auton teknisten ongelmien takia. 18 kierroksen kamppailun jälkeen Senna viimein onnistui ohituksessaan Prostista ja siirtyi kilpailun kärkeen. Molemmat Ferrarit keskeyttivät kilpailun neljänneltä sijalta. Voittajana maaliin ajoi toista kertaa kauden aikana Senna, joka päihitti Prostin lopulta 5,9 sekunnilla. Kolmas oli Boutsen Benettonilla, joka ajoi ensimmäistä kertaa kaudella vapaasti hengittävällä moottorilla varustetulla autolla palkintosijalle.
Kuljettajien MM-sarjassa Prost säilytti johtopaikkansa 39 pisteellä, mutta Senna nousi takaisin toiselle sijalle 24 pisteen turvin. Kolmas oli kilpailun keskeyttänyt Berger 18 pisteellä. Valmistajien MM-sarjassa McLaren nousi jo selvään johtoon 63 pisteellä, kun toisena olleella Ferrarilla oli 27 pistettä. Lotus oli kolmantena 12 pisteellä.