pienoiskuva|Puutarhan toimistorakennus pienoiskuva|Näkymä ulkoalueelta pienoiskuva|Näkymä kasvihuoneesta
Göteborgin kasvitieteellinen puutarha on Ruotsin Göteborgissa sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. Puutarha sijaitsee Änggårdenin kaupunginosassa, entisen Stora Änggårdenin alueella. Kasvitieteellinen puutarha vihittiin käyttöön 8. heinäkuuta 1923 Göteborgin kaupungin 300-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä, mutta puutarhaa pidettiin täysin valmiina vasta vuonna 1948. Puutarhan tunnuskasvi on valkovuokko. Göteborgin kasvitieteelliselle puutarhalle on annettu kaksi tähteä Michelin-matkaoppaassa. Lisäksi puutarha on valittu Ruotsin kauneimmaksi puistoksi vuonna 2003.Odla.nu: Göteborgs Botaniska Trädgård Viitattu 27.1.2015.
Kasvitieteellisen puutarhan alue kattoi alun perin vain 37 hehtaarin alueen, mutta nykyään pinta-ala on 175 hehtaaria. Pinta-alaan on laskettu myös osia Änggårdsbergenin luonnonsuojelualueesta, jossa sijaitsee muun muassa kasvitieteellisen puutarhan arboretum eli puu- ja pensaskokoelma. Puutarha hallinnoi luonnonsuojelualuetta yhdessä Mölndalin kunnan kanssa.Länsstyrelsen Västra Götalands län: Änggårdsbergen Viitattu 27.1.2015. Varsinainen puutarha on kooltaan 40 hehtaaria, josta noin puolet koostuu yhtenäisistä istutuksista. Puutarhan luonnonpuisto ja ulkoalue ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1975 lähtien. Vuonna 1998 vastuu puutarhasta siirrettiin Göteborgin kunnalta Länsi-Götanmaan aluehallinnolle. Puutarhan ylipuutarhuriksi valittiin kesällä 2014 Anders Stålhand.Skövde Nyheter: Han tar över känd park i Göteborg Viitattu 27.1.2015.
Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa kasvatetaan noin 16 000 erilaista lajia. Lajeista noin 4 000 kasvaa puutarhan kasvihuoneessa, josta löytyy Ruotsin suurin, 1 500 lajikkeen orkideakokoelma sekä luonnosta jo sukupuuttoon kuollut toromirohelmipalko (Sophora toromiro). Osaksi Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan ansiosta kasvi on kuitenkin pystytty säilyttämään viljeltävänä.
Historia
Stora ja Lilla Änggårdenin puutarhat ennen kasvitieteellistä puutarhaa Kasvitieteellinen puutarha on perustettu Änggårdenin alueelle, joka on tunnettu jo 1600-luvulta lähtien. Alue jaettiin 1700-luvun lopulla Stora ja Lilla Ängårdeniin. Vuonna 1807 tukkukauppias Gabriel Gréen osti Stora Änggårdenin. Stora Änggårdenin päärakennus korvattiin nykyisellä prefektintalolla, joka valmistui vuonna 1812. Gabrielin poika Arvid Gren osti Lilla Änggårdenin vuonna 1840 ja äitinsä kuoleman jälkeen hän otti hoitaakseen myös Stora Änggårdenin.
Siitä lähtien Arvid Grenin pyrkimyksenä oli yhdistää alueet jälleen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Hän oli erittäin kiinnostunut puutarhanhoidosta. Gren palkkasi Anders Jonssonin puutarhuriksi vuonna 1840 ja he istuttivat yhdessä tiluksille tuhansittain erilaisia puita. Ajatuksena oli perustaa maisemapuutarha aluetta ympäröiville paljaille kallioille. Suurin osa puista istutettiin 1860- ja 1870-luvuilla. Esimerkiksi vuonna 1866 istutettiin 1 857 taimea, vuonna 1867 1 000 taimea, vuonna 1868 1 844 taimea ja vuonna 1869 1 605 taimea. Gren halusi istuttaa monenlaisia puulajeja korostaakseen lehtipuiden lehtien värinvaihdosta eri vuodenaikoina. Suurin osa kasveista istutettiin Lilla Änggårdeniin, jonka laitamat kuuluvat nykyisin kasvitieteelliselle puutarhalle.
Alustavat keskustelut kasvitieteellisen puutarhan rakentamisesta Vuonna 1892 Göteborgin kaupunki osti alueen, joka myöhemmin muodostaisi Änggårdenin kaupunginosan. Alue liitettiin Göteborgin kaupunkiin kahdessa vaiheessa vuosina 1904 ja 1918. Ensimmäinen kaupunkisuunnitelma laadittiin 1907–1908 alueelle, joka sijoittui "maantietä" pitkin etelään (Frölundagatan, nykyinen Dag Hammarskjöldsleden). Koko alue varattiin tuolloin asuinalueiden rakentamiseen, mutta suunnitelmaa muutettiin vuonna 1915, jotta myös kasvitieteelliselle puutarhalle jäisi tilaa.
Helmikuussa 1912 Göteborgin kouluyhdistys ehdotti Slottsskogen-kaupunkipuiston johtokunnalle koulupuutarhan perustamista Slottsskogenin alueelle ja pyysi rahoitusta Charles Felix Lindbergin lahjoitusrahastolta. Perusteluna oli tarve kasvitieteelliselle opetukselle. Samana vuonna 12. syyskuuta journalisti Sigurd Hansson toimitti Göteborgin kaupunginvaltuustolle aloitteen kasvitieteellisen puutarhan perustamisesta Göteborgiin. Lindbergin rahaston komitea oli vakuuttunut siitä, että kasvitieteellisen puutarhan perustaminen olisi arvokas tapa kunnioittaa C.F. Lindbergin muistoa. Komitea painotti 10. joulukuuta 1912 antamassaan mietinnössä, että aikaisempi ehdotus koulujen kasvitieteellisestä näyttelyalueesta tulisi nähdä osana suurempaa kasvitieteellistä puutarhaa, minkä vuoksi komitea ryhtyisi toimeen asian selvittämiseksi. Suunnitellun selvitystyön aloittamisesta päätettiin kaupunginvaltuustossa 9. tammikuuta 1913.
Huhtikuun 4. päivänä 1914 Charles Felix Lindbergin lahjoitusrahasto antoi valmistelevalle työryhmälle tehtäväksi tehdä aloite kasvitieteellisen puutarhan rakentamisesta. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin Hjalmar Wijk ja professori Rutger Sernanderille Uppsalasta sai asiantuntevana eksperttinä tehtäväkseen valita sopivan paikan puutarhalle. Muita työryhmän jäseniä: ensimmäinen kaupungininsinööri Albert Lilienberg, professori Leonard Jägerskiöld ja taidemuseon intendentti, professori Axel Romdahl. Sihteerinä toimi Henning Beyer.
Sernander oli harkinnut sekä Trädgårdsföreningenin että Slottsskogenin kaupunkipuistoja, mutta päätti kuitenkin, että rakentaminen tapahtuisi uudella alueella. Hän harkitsi Lilla Torpin ja Änggårdenin välillä. Luonnonpuiston, Göteborgin yliopiston läheisyyden ja alueen sijainnin vuoksi valinta osui Änggårdeniin. Alue rajattiin kesällä 1914 yhteistyössä työryhmän kanssa.
Synty ja perustaminen Aloitteen mukaan puutarhaan sisältyisi "kokeellinen alue, biologinen esittelyalue ja luonnonpuisto". Kaupunginvaltuusto kuitenkin peruutti 10. kesäkuuta 1915 aikaisemman päätöksensä kasvitieteellisestä näyttelyalueesta ja osoitti kaupunginviraston ehdottaman alueen Änggårdenissa kasvitieteelliselle puutarhalle. Samanaikaisesti päätettiin myös antaa rakennusvaliokunnan tehtäväksi tehdä aloite Änggårdenin kaupunkisuunnitelman ja rakennusmääräysten muuttamiseksi (kaupunginvaltuuston asiakirjat 1915, nro 183).
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1916. Luonnonpuisto avattiin yleisölle 2. toukokuuta 1919 ja viljelyalueet 8. heinäkuuta 1923 Göteborgin 300-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Puutarhan nimeä ehdotettiin vuonna 1912 ja nimestä päätettiin vuonna 1915. Kaupunginvaltuusto hyväksyi puutarhan hallintoa koskevat säännöt 14. marraskuuta 1918. Prefektin ohjeistukset hyväksyttiin 23. huhtikuuta 1919 ja puutarhanjohtajan 17. syyskuuta 1920.
Puutarha rakennettiin Carl Skottsbergin johdolla. Hän oli mukana projektissa jo syksyllä 1915. Skottsbergistä tuli myös puutarhan ensimmäinen johtaja ja prefekti 1. heinäkuuta 1919 ja hän toimi asemassaan aina vuoteen 1948 asti. Rakennuksen kustannukset maksettiin pääasiassa Charles Felix Lindbergin lahjoitusrahaston avustuksella erityisenä muistona lahjoittajasta. Avustuksen suuruus oli yhteensä noin 677 000 kruunua (1915: 52 000 kruunua, 1918: 189 000 kruunua, 1921: 130 000 kruunua, 1924: 59 000 kruunua, 1927: 81 000 kruunua 1930: 62 000 kruunua, 1933: 111 000 kruunua ja 1936: 27 000 kruunua). Lindberg mainitsi testamentissaan lahjoituksensa käyttötarkoitusten joukossa nimenomaisesti "kasvi- ja eläintieteelliset puutarhat sekä kaikki tilat ja laitokset, joiden yhteydessä tällaiset puutarhat voivat olla". Göteborgin kaupunki on antanut käyttöön puutarhan tontin ja joitakin vanhempia rakennuksia. Merkittäviä alueita on myöhemmin lisätty yksityishenkilöiden lahjoitusten avulla.
Puutarha koostuu vanhan Stora Änggårdenin maatilan avoimesta maa-alasta sekä raivatusta maaperästä, jolla sen talousrakennukset sijaitsivat. Vuonna 1948 alue kattoi yhdessä toisaalla sijaitsevan kivikkoryhmän kanssa yhteenlaskettuna noin 11 hehtaarin alueen, mikä riitti juuri ja juuri tarkoitukseensa. Alue on jaettu sisä- ja ulko-osaan niin kutsuttua Håberget-kalliota jatkavan, pohjoisesta etelän suuntaan kulkevan harjun mukaisesti. Harjun huipulla puut muodostavat tuulensuojan, joka päättyy koristeellisiin, myrskynmuovaamiin vuoristolampiin.
Puutarhan alkuperäinen tehtävä on kuvailtu kaupungin julkaisemassa kunnalliskalenterissa vuonna 1938: "Puutarhan tehtävänä yhteiskunnassa on herättää ja pitää yllä kiinnostusta kasvimaailmaan sekä kasvitieteelliseen tutkimukseen ja puutarhanhoitoon. Tätä tehtävää varten puutarhassa tulee harjoittaa tieteellistä toimintaa sekä tuoda tämän kasvitieteellisen tutkimuksen tulokset ja toiminta mahdollisimman laajasti suuren yleisön ja opiskelevien nuorten saataville, erityisesti kaupungin oppilaitoksissa."
Lilla Änggården -puisto lahjoitettiin kasvitieteelliselle puutarhalle vuonna 1963.
Puutarhan tilat ja profiilin kehittäminen Puutarhuri ja myöhemmin puutarhanhoidon intendentti Henrik Zetterlund on vaikuttanut suuresti puutarhan ja sen rakennusten kehittämiseen 1970-luvun puolivälistä lähtien.
Zetterlund on myös ollut vastuussa kasvihuonekompleksin niin kutsutun Bergshusenin suunnittelusta sekä sen monimuotoisista viljelmistä. Hän johti sipulipuutarhan (ruots. Lökträdgården) rakentamista sekä sen peruskorjausta ja uudistamista vuonna 2006. Korjaustyö oli omistettu Per Wendelbon muistolle. Per oli entinen prefekti, joka toi mukanaan puutarhaan suuren kiinnostuksen sipulikasveja kohtaan.
Rigmor Celander toimi puutarhavastaavana vuosina 2001–2013. Hän oli erikoistunut viljelykasveihin ja niiden istutusten suunnitteluun. Hän on suunnitellut esimerkiksi perennapuutarhan (ruots. Perennträdgården), yrttitarhan (ruots. Örtagården) ja "Gramina et flores" -puutarhan. Celander suunnitteli puutarhan kesäkukkaohjelman 1980-luvun puolivälistä vuoden 2013 eläköitymiseensä asti. 1990-luvulla Celander ja hänen silloinen kollegansa Mona Holmberg esittelivät uuden tavan sommitella kesäkukkia. Celander ajoi myös puutarhan sisäänkäynnin uudelleenrakentamista, jotta se vastaisi paremmin 2000-luvun vaatimuksia ja puutarhan kävijämääriä. Toimeksiannon sai maisema-arkkitehti Ulf Nordfjell, joka loi sisäänkäynnille uuden ilmeen. Uusi sisäänkäynti vihittiin käyttöön vuonna 2007.
Rakennusten rakentaminen puutarhaan Laitosrakennuksen rakentaminen rahoitettiin yksityishenkilöiden lahjoituksilla. Herbaario-siipi maksettiin sekä Charles Felix Lindbergin lahjoitusrahastosta että valtion avustuksella, ja siipi valmistui vuonna 1936.
Puutarhan uuden sisäänkäynnin rakentaminen aloitettiin vuonna 1961. Sisäänkäynnin akselista, joka muodostaisi sisäänkäynnin jatkeen, oli aiemmin toteutettu vain 30 metriä pitkä Spegeldammen, jota koristi Carl Millesin "Najad". Lisäksi harjulle oli rakennettu rakennuksen perustus, joka oli edelleen tyhjänä. Sisäänkäynnin väliosa koostui muun muassa sivukivestä, joka oli peitetty ohuella maakerroksella, joka soveltui vain maksaruoholajien ja muiden yksinkertaisempien kasvien viljelyyn. Kallioperän räjäytyksiin käytettiin 5 000 kruunua, minkä vuoksi suurempia maaperäkerroksia voitiin täyttää. Sen jälkeen koivusta tehtyjen rappusten molemmin puolin istutettiin alppiruusuja, atsaleoja, kanervakasveja ja pensasangervoja. Carl von Linnén patsas siirrettiin uuden rakennuksen perustuksille toisaalta puutarhasta. Alapuolelle istutettiin pyramiditammea, japanilaisia kirsikkapuita, okakuusia sekä kaksi suurta pyramidikatajaryhmää.