Ellen (Elli) Aleksandra Stenberg (17. maaliskuuta 1903 Tampere – 6. heinäkuuta 1987 Tampere) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1945–1966. Stenberg lähti kommunistien maanalaiseen toimintaan jo 1920-luvulla ja oli myöhemmin poliittisena vankina lähes 12 vuotta. Etsivä keskuspoliisi luonnehti häntä yhdeksi ”Suomen vaarallisimmista kommunisteista”.Hirvikorpi 2025, s. 49–50. Sotavuosien jälkeen Stenberg teki pitkän uran valtakunnanpolitiikassa ja vaikutti myös SKP:n johtoelimissä.

Elämä Nuoruus Elli Stenbergin vanhemmat olivat Mouhijärvellä syntynyt pika-ajuri Frans Oskar Stenberg (1878–1918) ja Suoniemen Sarkolasta kotoisin ollut Hilma Aleksandra Pataniitty (1871–1952). Kansakoulun käytyään Stenberg työskenteli lastenhoitajana.Hirvikorpi 2025, s. 18–19. Hänen isänsä oli Tampereen Ajuriyhdistyksen perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja, joka toimi myös Suomen Ajurien Liiton puheenjohtajana. Stenberg liittyi jo varhain Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton lasten raittiusseuraan ja Ihanneliittoon sekä vielä ennen sisällissotaa Työväen Järjestönuorten Liittoon. Sodan aikana hän toimi Tampereen punakaartin lähettinä.Hirvikorpi 2025, s. 23–24.

Kommunistien järjestötoimintaan

Sisällissodan jälkeen Stenberg sai työpaikan muotiliikkeen myyjänä ja modistina. Työnsä ohessa hän kävi Tampereen kauppaoppilaitoksen iltakoulua ja suoritti Tampereen työväenopiston kursseja. Vuonna 1920 Stenberg liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Nuorisoliittoon, jonka lakkauttamisen jälkeen hän liittyi tilalle perustettuun Suomen Sosialistiseen Nuorisoliittoon. Vuonna 1923 Stenbergistä tuli kommunistien valtaaman järjestönuorten kautta myös kielletyn SKP:n jäsen.

Syksyllä 1924 Stenberg matkusti SKP:n komentamana Neuvostoliittoon saatuaan Suomen viranomaisilta viiden vuoden passin ”sukulaisensa luo”. Stenberg opiskeli Leningradissa toimineessa Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa, josta hän valmistui 1928. Työskenneltyään matematiikan ja suomen kielen opettajana Hatsinassa Stenberg lähetettiin vuodenvaihteessa 1930 takaisin Suomeen maanalaiseen puoluetyöhön.Hirvikorpi 2025, s. 33. Stenberg majaili aluksi Vaasassa, josta käsin hän toimi nuorisopiiriorganisaattorina Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Myöhemmin Stenberg oli naistyön organisaattorina Helsingissä, kunnes hänet vangittiin laajojen kommunistipidätysten yhteydessä heinäkuussa. Stenbergin hallusta löydettiin muun muassa SKP:n salaisia asiakirjoja.Hirvikorpi 2025, s. 62–63. Joulukuussa 1930 Vaasan hovioikeus tuomitsi hänet kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta.

Stenberg suoritti tuomionsa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa hän muodosti salaisesti toimineen SKP:n puoluesolun johdon yhdessä Hertta Kuusisen ja Eva Sassin kanssa.Hirvikorpi 2025, s. 65–66. Stenberg ja Sassi vastasivat poliittisten vankien opiskelusta. Hän päätyi myös kurinpito-osastolle, jonne eristettiin sabotaasin harjoittajat sekä käytökseltään hankalimpina pidetyt kommunistit.Hirvikorpi 2025, s. 72. Kesällä 1933 toistasataa naisvankia liittyi Tammisaaren pakkotyölaitoksessa alkaneeseen nälkälakkoon, minkä seurauksena Stenberg joutui pakkoruokintaan. Hän kertoi painaneensa vankeutensa loppuvaiheessa vain 40 kiloa.

Uusi linnatuomio Päästyään ehdonalaiseen kesäkuussa 1936 Stenberg lähti useiden sosiaalidemokraattisten järjestöjen toimintaan tarkoituksenaan ajaa niiden sisällä SKP:n tavoitteita. Hän liittyi myös porvarillisen Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton Suomen osaston jäseneksi. Stenberg toimi SKP:n keskuskomitean edustajana Tampereella vastaten samalla Porin ja Pietarsaaren piirien organisoinnista. Vuonna 1937 Stenberg asettui Helsinkiin, jossa hän oli yksi SKP:n teknillisen linjan johtohahmoista. Stenberg pidätettiin talvella 1939 Etsivän keskuspoliisin ilmiantajana toimineen Tauno Taivaisen vasikoinnin seurauksena. Kotietsinnässä hänen hallustaan löydettiin erilaista SKP:n materiaalia sekä kiellettyä kirjallisuutta. Turun hovioikeus mätkäisi Stenbergille yli neljä vuotta kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta. Rangaistus päättyi jatkosodan aikana syksyllä 1943, mutta Stenberg siirrettiin sisäasiainministeriön päätöksellä turvasäilöön, kun EK katsoi hänen todennäköisesti jatkavan laitonta puoluetoimintaansa.

Eduskuntaan

Stenberg vapautui viimein jatkosodan loputtua, jonka jälkeen hän lähti käynnistämään SKP:n laillista toimintaa.Hirvikorpi 2025, s. 80–81. Lokakuussa 1944 Stenberg valittiin SKP:n Tampereen piirijärjestön ensimmäiseksi julkiseksi puheenjohtajaksi. Viitattu 14.11.2025. Hän kuului myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perustamista valmistelleeseen toimikuntaan.Hirvikorpi 2025, s. 80–81. Keväällä 1945 hänet valittiin kansanedustajaksi SKP:n asettamana ehdokkaana. Kyseessä olivat ensimmäiset vaalit, joissa kansalaisluottamuksensa menettänyt Stenberg sai itse äänestää. Eduskunnassa hän keskittyi sosiaalisiin kysymyksiin sekä naisten, nuorten ja vähäosaisten aseman parantamiseen. Stenbergin kansansuosio pysyi vankkana, sillä esimerkiksi vaaleissa 1958 hänestä tuli vaalipiirinsä ääniharava 8 547 äänellä.Eduskuntavaalit 1958 Tilastollinen päätoimisto 1959 Stenberg toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1950, 1956 ja 1962.

Stenberg oli pitkäaikainen SKP:n keskuskomitean sekä SNDL:n liittotoimikunnan jäsen. Hän kuului muun muassa Kansan Arkiston hallitukseen, Osuusliike Voiman edustajistoon ja Hämeen Yhteistyön johtokuntaan. Stenberg jätti eduskunnan 1966, jolloin hän ei enää asettunut ehdolle. SKP:n hajaannuksen alkaessa 1960-luvun jälkipuoliskolla Stenberg edusti vähemmistöläisiä. Hänen mukaansa useat puoluetoimitsijat olivat erkaantuneet työläisjoukoista ja työväenluokan etujen ajaminen oli unohdettu. Stenbergin mielestä johtoelimet olivat myös liian toimitsijavaltaisia ja työläisten osuus niissä oli muodostunut liian pieneksi.Vartiainen 2006, s. 27, 42. Päivänpolitiikan jätettyään hän vaikutti vielä kansandemokraattisissa paikallisjärjestöissä ja eläkeläisjärjestöissä.

Stenbergin kirjallinen tuotanto käsittää muun muassa Ville Pessin ja Kalle Puustisen kanssa toimitetun Yrjö Sirolan muistelmateoksen, alun perin Punalippu-lehdessä julkaistun romaanin sekä runoja, joita on mukana antologiassa Vastarintataistelija. Vuonna 1981 Stenberg esiintyi Claes Olssonin dokumenttielokuvassa Ensiaskeleita rauhan tiellä yhdessä Patu Hautojärven ja Lauri Kantolan kanssa. Elli Stenberg kuoli 84-vuotiaana heinäkuussa 1987. Hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.

Perhe Elli Stenberg oli naimaton. Hänen kuudesta sisaruksestaan Frans Olavi (1905–1997) ja Kerttu Kaarina (myöh. Saarinen, 1910–1964) olivat mukana kommunistien maanalaisessa toiminnassa.Aatsinki 2003, s. 83. Sähkömies Olavi Stenberg kuului muun muassa SSTP:n Tampereen nuoriso-osaston johtokuntaan. Vuonna 1930 hän liittyi SKP:n jäseneksi ja vastasi puolueen painotuotteiden levittämisestä Tampereella. Vuonna 1930 Olavi Stenberg tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Vapauduttuaan Stenberg jatkoi puoluetoimintaansa ja pidätettiin 1934 hänen pyrittyään salaa Neuvostoliittoon poliittisille kursseille. Hän sai jälleen kahden ja puolen vuoden tuomion. Aili Tuulikki Stenberg (1912–1992) puolestaan oli välirauhan aikana mukana Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran toiminnassa, minkä johdosta hänet erotettiin SDP:n jäsenyydestä. Sisarparven nuorin Annikki (1914–1941) avioitui jatkosodan vastarintaa Tampereen seudulla johtaneen Pellervo Takatalon kanssa.Selin 2011, s. 178, 206.

Teoksia

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kansanedustajat Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Pirkanmaan vaalipiiri Luokka:Vuonna 1903 syntyneet Luokka:Vuonna 1987 kuolleet