Alessandro Del Piero (s. 9. marraskuuta 1974 Conegliano, Veneto) on italialainen jalkapallon maailmanmestari, joka edusti suurimman osan urastaan Italian Serie A:ssa pelaavaa Juventusta. Vuonna 2012 hän siirtyi Australian A-Leagueen, jossa hän pelasi Sydneyn joukkueessa. Del Pieron pelipaikka oli hyökkääjä.
Vuonna 2004 Del Piero pääsi FIFA 100 -listalle, johon jalkapalloilija Pelé on valinnut omasta mielestään 125 parasta elävää jalkapalloilijaa. Vuonna 2007 hän voitti Kultainen kenkä -palkinnon.
Del Piero on Juventuksen kaikkien aikojen paras maalintekijä. Uransa hän aloitti Padovassa, josta hän siirtyi 18-vuotiaana nuorukaisena Juventukseen, ja on pysynyt siitä lähtien Juventuksen ikonina ja symbolina. Torinolaisjoukkueessa Del Piero on voittanut Serie A:n mestaruuden kahdeksan kertaa (1995, 1997, 1998, 2002, 2003, 2005, 2006 ja 2012Vuosien 2005 ja 2006 mestaruudet peruttiin Calciopoli-skandaalin takia), Mestarien liigan (1996), ja Intercontinental Cupin (1996). Hän toimi suurimmassa osassa näissä voitoissa keskeisimpänä pelaajana, josta tuli parissa vuodessa yksi Juventus-legendoista, Roberto Baggion, Michel Platinin ja Giampiero Bonipertin vertainen pelaaja. Hänen paras kautensa oli 1997–1998, jolloin hän teki 21 maalia Serie A:ssa, ja oli paras maalintekijä myös Mestarien liigassa kymmenellä maalillaan.
Del Piero pelasi vuosina 1995–2008 Italian maajoukkueessa 91 maaottelua, joista useassa hän toimi Italian kapteenina. Del Piero teki Italialle pelaamissaan otteluissa 27 maalia.
Tausta Del Piero syntyi 9. marraskuuta 1974 Coneglianossa, Venetossa. Lapsena Del Piero pelasi säännöllisesti jalkapalloa takapihallansa kahden kaverinsa, Nelson ja Pierpaolon kanssa. Kaikki kolme haaveilivat jalkapallo-urasta, mutta vain Del Piero lopulta pystyi toteuttamaan haaveensa. Lapsena hän pelasi San Vendemianon joukkueessa 7-vuotiaasta asti. Del Piero pelasi joskus maalivahtina, koska näin hän pääsi olemaan maalissa olon vastapainoksi, kentällä enemmän. Hänen äitinsä mielestä oli parempi, että hän pelaa maalissa, koska siinä mahdollisuudet loukkaantumiseen ovat pienemmät. Del Piero itse halusi kuitenkin koko ajan kenttäpelaajaksi.
Seurajoukkueura
Padova (1991–1993) San Vendemianon joukkueessa Del Piero pelasi vuoteen 1988 asti, jolloin hän lähti pelaamaan Padovan juniorijoukkueessa. Ensimmäisen tilaisuutensa ammattilaisjoukkueessa hän sai vuonna 1991, jolloin hän pääsi pelaamaan Serie B:ssä pelanneen Padovan joukkueessa. Kaudella 1991–1992 hän pelasi joukkueessa neljä ottelua. Seuraavalla kaudella hän pelasi kymmenen ottelua, tehden niissä yhden maalin Ternana Calciota vastaan 5–0 päättyneessä ottelussa.
Juventus (1993–2012)
Ensimmäinen kausi suurseurassa (1993) Vuonna 1993 Del Piero siirtyi Padovasta Juventukseen 2,6 miljoonalla eurolla, ja pelasi joukkueessa vuoteen 2012 asti. Del Piero teki debyyttinsä Serie A:ssa Foggiaa vastaan 12. syyskuuta 1993. Seuraavassa ottelussa Reggianaa vastaan vaihdosta sisään tullut Del Piero teki joukkueessa ensimmäisen maalinsa. 20. maaliskuuta 1994 hän teki Parmaa vastaan ensimmäisen hattutemppunsa, eli kolme maalia yhdessä ottelussa. Ensimmäisen kautensa aikana Del Piero pelasi Juventuksessa yksitoista ottelua tehden niissä viisi maalia.
Nousu tähtipelaajaksi ja Juventuksen kapteeniksi Seuraavalla kaudella (1994–1995) Juventus voitti ensimmäisen Scudettonsa kahdeksaan vuoteen. Del Piero syrjäytti parissa vuodessa Juventuksen silloisen tähtipelaajan Roberto Baggion, joka myytiin lopulta AC Milaniin vuonna 1995. Baggion myynnin jälkeen Del Piero sai pelinumerokseen #10. Jo 1990-luvun toisella puoliskolla Del Piero nousi nopeasti joukkueen ikoniksi ja lopulta hänet nimettiin myös joukkueen kapteeniksi. Vuonna 1996 Juventus voitti Intercontinental Cupin, jonka finaalissa Del Piero teki ainoan maalin Juventuksen voittaessa argentiinalaisen River Platen 1–0.
Gianni Agnelli sanoi erään pelin jälkeen, kun Del Piero oli vielä nuorukainen: ”Jos Baggio on Raffaello kentällä, niin Del Piero olkoon Pinturicchio – hieman tuntemattomampi maalari, mutta kentällä vähintäänkin tunnetumman mestarinsa veroinen.” Del Pierolla on lukuisia lempinimiä, joista Agnellin antama Pinturicchio lienee tunnetuin. Kansainvälisesti hänet tunnetaan nimellä Alex, kun taas Italiassa suositaan lyhennettä Ale.
8. marraskuuta 1998 Del Piero loukkasi vakavasti vasemman polvensa, jonka vuoksi hän joutui olemaan peräti yhdeksän kuukautta poissa pelikentiltä. Kaipaavat fanit ristivät hänet Godot'ksi, Samuel Beckettin näytelmän Huomenna hän tulee () mukaan (joka ei siis koskaan näytelmässä palaa).
Juventuksen Godot kuitenkin palasi ja teki loukkaantumisensakin jälkeen kasan maaleja. Marcello Lippin ollessa Juventuksen valmentajana 1996–1999 ja 2001–2004 Del Piero ja Juventus jatkoivat voittokulkuaan Italiassa ja Euroopassa. Vuosina 2005–2006, Fabio Capellon ollessa valmentaja, Del Pieron ehdoton asema joukkueen avauksessa tuli kyseenalaistetuksi. Zlatan Ibrahimović ja David Trezeguet olivat usein uuden valmentajan ykkösvalintoja ja Capello peluutti Del Pieroa usein vaihtopelaajana.
Del Piero Serie B:ssä kaudella 2006–2007.|thumb|180px|left Kausi Serie B:ssä (2006–2007) Juventus pudotettiin Serie B -sarjatasolle sopupeli-skandaalin myötä kauden 2006 päätteeksi ja siltä vietiin kaksi Italian mestaruutta (2004–2005 ja 2005–2006). Del Piero ilmoitti, että aikoo pysyä joukkueessa rakkaudesta Juventukseen ja Agnellien perheeseen. Samoin tekivät Mauro Camoranesi, David Trezeguet, Pavel Nedved ja Gianluigi Buffon. Nämä pelaajat halusivat nostaa Juventuksen takaisin Serie A:han ja maailman huipulle.
Serie B:ssä valmentajan ja entisen Juventus-pelaajan Didier Deschampsin aikakaudella Del Piero palasi jälleen avauskokoonpanon pelaajaksi. 20. tammikuuta 2007 hän pelasi kaikkien aikojen 500:nnen ottelunsa Juventuksessa. Del Piero voitti Serie B:n maalikuninkuuden 20 maalilla ja johti joukkueen takaisin Serie A:han kaudeksi 2007–2008.
Paluu Serie A:han (2007–2008) Juventuksen palattua takaisin pääsarjatasolle, uudeksi valmentajaksi valittiin Claudio Ranieri. Del Piero johti joukkuettaan mallikkaasti ja voitti nyt puolestaan Serie A:n maalikuninkuuden kaudella 2007–2008 tehtyään 21 maalia. Viimeksi hän oli tehnyt yhtä monta maalia kauden aikana Serie A:n kaudella 1997–1998. Joukkuekaveri David Trezequet sijoittui toiseksi 20:llä maalillaan. Del Pieron Juventus-uran 500:nnen ottelun kunniaksi tehty juhlapaita.|right|thumb|180px Kauden viimeisessä ottelussa Sampdoriaa vastaan Del Piero teki 20:nnen maalinsa. Hänet kaadettiin rangaistusalueella ja hän sai joukkueelleen rangaistuspotkun. Hän ei kuitenkaan ampunut sitä itse, vaan lahjoitti potkun Trezeguet'lle, joka nousi näin myös 20:een maaliin. Myöhemmin ottelussa Del Piero hankki joukkueelleen vielä yhden rangaistuspotkun ja ampui sen tällä kertaa itse, voittaen samalla maalikuninkuuden. Del Piero oli yksi Serie A:n kauden parhaista pelaajista ja Italian uusi päävalmentaja Roberto Donadoni valitsikin hänet kesän EM-turnaukseen.
Kaudet 2008–2010 Kauden 2008–2009 Del Piero ja Juventus aloittivat pirteästi. Del Piero täytti 9. marraskuuta 2008 34 vuotta ja koko edeltävä kuukausi oli ollut hänelle yhtä juhlaa. Hän oli tärkeässä osassa, kun Juventus voitti Real Madridin kahdesti Mestarien liigan lohkovaiheessa. Ensimmäisessä joukkueiden kohtaamisessa Del Piero teki yhden maalin ja toisessa ottelussa kaksi maalia. Hän kertoi sen olleen unelmansa. Serie A:ssa hän teki kauden ensimmäisen maalinsa lokakuun aikana. Alkukauden puheenaiheena oli Del Pieron kyky ampua vapaapotkuja, ja hän voittikin goal.comin järjestämän äänestyksen parhaasta vapaapotkujen antajasta.
17. heinäkuuta 2009 Del Piero teki Juventuksen kanssa jatkosopimuksen, jonka myötä hän jatkoi joukkueessa 30. kesäkuuta 2011 asti. 14. maaliskuuta 2010 Alessandro teki hänen 300:nnen ja 301:nnen maalin urallaan 3–3-tasapelissä Sienaa vastaan.
Viimeiset kaudet Juventuksessa (2010–2012) Kaudella 2010–2011 Del Piero nousi kaikkien aikojen eniten maaleja tehneeksi pelaajaksi Juventuksessa, kun hän teki voittomaalin AC Milania vastaan 30. lokakuuta 2010 pelatussa ottelussa. Del Piero teki uransa 179:nnen Serie A -maalinsa, rikkoen joukkueen legendan, Giampiero Bonipertin maaliennätyksen Juventuksessa. Samalla hän nousi Serie A:n kaikkien aikojen maalipörssissä sijalle kymmenen. Seuraavaksi tavoitteekseen Del Piero ilmoitti 200 maalin rajan saavuttamisen. Del Pieron sopimus olisi päättynyt kauden jälkeen, mutta hän teki yhden kauden jatkosopimuksen seurassa 1. toukokuuta 2011. 18. lokakuuta 2011 Juventus vahvisti, että kausi tulee jäämään Del Pieron viimeiseksi seurassa.
11. huhtikuuta 2012 Del Piero pelasi 700:nnen virallisen ottelunsa Juventuksessa. Hän teki Laziota vastaan pelatussa ottelussa 2–1-voittomaalin. Se oli hänen toinen osumansa kaudella 2011–2012. Kauden päätteeksi Juventus voitti mestaruuden, joka jäi Del Pieron viimeiseksi seurassa, koska hän ei saanut sopimusta seuraavaksi kaudeksi. Kauden viimeisessä ottelussa Atalantaa vastaan Del Piero teki joukkueen 2–0-maalin. Juventus ei hävinnyt kauden aikana yhtään ottelua. Del Pieron viimeiseksi otteluksi Juventuksen paidassa jäi Italian Cupin loppuottelu Napolia vastaan. Napoli voitti ottelun 2–0. Toukokuun lopussa Del Piero kertoi, ettei halua pelata missään toisessa italialaisessa seurassa, vaan aikoo siirtyä pelaamaan ulkomaille. Hän ei ollut kuitenkaan vielä tehnyt päätöstä tulevasta seurasta. 30. kesäkuuta Del Pieron Juventus-sopimuksen päätyttyä hän kirjoitti kannattajilleen avoimen kirjeen, jossa hän kertoi, että vaikka hän ei ole enää Juventuksen pelaaja, on hän ”aina yksi teistä”.
Sydney (2012–) Del Piero siirtyi kaudeksi 2012–2013 Australian pääsarjaan A-Leagueen, jossa hän pelaa Sydneyn riveissä. Hän teki kaksivuotisen sopimuksen 5. syyskuuta 2012. Sopimuksen vahvistuttua Juventus toivotti Del Pierolle hyvää jatkoa uudessa seurassa. Del Piero pelasi ensimmäisen ottelunsa uudessa seurassaan 6. lokakuuta 2012, kun hänen joukkueensa hävisi vieraskentällä Wellington Phoenixille. Ensimmäisen maalinsa uudessa joukkueessa Del Piero teki toisessa ottelussa Newcastle Jetsiä vastaan vapaapotkusta. Sydney kuitenkin hävisi ottelun 2–3. Kauden kolmannessa ottelussa Del Piero teki joukkueensa 1–0-voittomaalin vieraskentällä Western Sydney Wanderersia vastaan.
Maajoukkueura Del Piero pelasi Italian joukkueessa kotimaassaan pidetyissä alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 1991. Turnauksen ainoan maalinsa hän teki ottelussa Kiinaa vastaan. Italia ei selvinnyt kisoissa jatkoon lohkovaiheesta. Vuosina 1994 ja 1996 Del Piero voitti kultaa Italian joukkueessa alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa.
Del Piero debytoi Italian maajoukkueessa 25. maaliskuuta 1995 Viroa vastaan. Arvokisa-debyyttinsä Del Piero teki jalkapallon EM-kisoissa 1996, joissa hän pelasi ottelussa Venäjää vastaan.
Del Piero valittiin myös Italian joukkueeseen vuoden 1998 MM-kisoihin, joissa Italian joukkue selvisi lopulta puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Vuoden 2000 EM-kisoissa Del Piero pelasi suuressa roolissa Italian hopeaa voittaneessa EM-joukkueessa. Del Piero kuului myös vuonna 2000 maajoukkueen päävalmentajaksi nimetyn Giovanni Trapattonin suunnitelmiin, ja vuoden 2002 MM-kisoissa Del Piero muodosti jo aiemmista kisoista tutun hyökkäyskolmikon Francesco Tottin ja Christian Vierin kanssa. Italia kuitenkin putosi MM-kisoissa kyseenalaisesti jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, isäntämaa Etelä-Korealle. Italian pelaajia rikottiin ottelussa jatkuvasti, ja muun muassa Italian joukkueen kapteenia Paolo Maldinia potkaistiin ottelussa tahallaan päähän, mutta erotuomari ei reagoinut tilanteeseen. Ottelu oli tilanteessa 1-1, kun Italian Christian Vieri iski maansa 2-1 johtoon, mutta maali hylättiin virheellisesti paitsiona. Lopulta Etelä-Korea teki jatkoajalla tarvittavan maalin, ja eteni otteluparista jatkoon, ja lopulta aina kisojen neljännelle sijalle asti.