Suomen presidentinvaalin 1982 voitti SDP:n ehdokas, pääministeri Mauno Koivisto. Vaali jouduttiin järjestämään ennenaikaisesti, koska edellinen presidentti Urho Kekkonen erosi terveyssyistä kesken kauden syksyllä 1981. Koivisto sai valitsijamiesvaaleissa suuren etumatkan muihin ehdokkaisiin, ja valitsijamiesten suorittamassa presidentinvaalissa hänet valittiin jo ensimmäisellä kierroksella, jossa häntä äänestivät SDP, SKDL:n enemmistö sekä SMP.
Vuoden 1982 valitsijamiesvaalien äänestysprosentti oli Suomen kaikkien valtiollisten vaalien historian korkein, 86,8 %.Mikko Paakkanen: Nuoret lupaavat lähteä sankoin joukoin uurnille kuntavaaleissa, kertoo kysely – jos lupaus toteutuu, vihreät hyötyvät ja demarit kärsivät (tilaajille) Helsingin Sanomat 28.3.2017. Viitattu 6.4.2024.TAULUKKO: Tasavallan presidentin vaalit 1925-2006 Vaalit.fi (Internet Archive). Viitattu 6.4.2024. Tämä oli Suomen viimeinen presidentinvaali, jossa valitsijamiehillä oli oikeus äänestää muitakin kuin etukäteen asetettuja ehdokkaita, mutta spekulaatioista huolimatta vaaliin ei lopulta ilmaantunut ”mustaa hevosta”.
Mukana oli myös Suomen presidentinvaalien ensimmäinen naisehdokas, LKP:n Helvi Sipilä, joka sai vain yhden valitsijamiehen.
Tausta ”Presidenttipeliä” eli keskustelua Urho Kekkosen seuraajasta oli käyty jo Suomessa 1970-luvulta lähtien, jolloin oli alkanut liikkua huhuja Kekkosen niin fyysisen kuin psyykkisenkin kunnon heikkenemisestä. Sääntömääräinen presidentinvaalien ajankohta olisi ollut vasta vuonna 1984, mutta Kekkosen kuntoa läheltä seuranneet olivat pitäneet jo pian vuoden 1978 vaalin jälkeen ennenaikaisia vaaleja mahdollisina ja 1980-luvulle tultaessa vähitellen jopa todennäköisinä. Myös Urho Kekkonen itse oli ollut varma, että maaliskuussa 1978 alkanut virkakausi tulisi jäämään hänen viimeisekseen. Keväällä 1981 hän oli vakavasti harkinnut virkakautensa keskeyttämistä.Blåfield & Vuoristo 1982, s. 48.
Ensimmäisen kerran Kekkosen terveys petti näkyvästi Islantiin suuntautuneen kalastusmatkan aikana elokuussa 1981. Hän jäi sairauslomalle 11. syyskuuta ja hän erosi presidentin virasta 26. lokakuuta, vaikka muodollisesti hän oli presidenttinä vaaleihin saakka.
Valitsijamiesten lukumäärä oli nyt nostettu aiemmasta 300:sta 301:een, jotta ratkaisevassa kolmannessa äänestyksessä ei voisi syntyä tasatulosta 150–150. Valitsijamiehet saattoivat kuitenkin äänestää tyhjää, joten tasatulos olisi ollut itse asiassa yhä mahdollinen myös ratkaisevassa äänestyksessä.
Ehdokasasettelu Kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta nimesivät omat presidenttiehdokkaansa marraskuun aikana. Liberaalisen Kansanpuolueen ehdokas, varatuomari Helvi Sipilä oli Suomen presidentinvaalien historian ensimmäinen naisehdokas. Kaksi puoluetta asetti valitsijamiesehdokkaita tukemaan toisen puolueen asettamaa presidenttiehdokasta.
Vaalien edellä Keskustapuolueen johto kannatti puolueen presidenttiehdokkaaksi Suomen Pankin vt. pääjohtajaa Ahti Karjalaista, jolla oli takanaan myös puolueen niin sanotun K-linjan ja useimpien merkittävien yritysjohtajien, niin sanottujen idänkaupan vuorineuvosten näkyvä ja voimakas tuki. Puoluekokouksessa ehdokkaaksi valittiin kuitenkin selvin luvuin eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Silti vielä tämän jälkeen julkisuudessa esiintyi epäilyksiä, että Keskustapuolueen ja ehkä muidenkin puolueiden valitsijamiehet aikoisivat toisessa äänestyksessä valita Karjalaisen niin sanottuna mustana hevosena presidentiksi. Valitsijamiesehdokkaat kiistivät aikovansa äänestää Karjalaista, eikä hän saanutkaan ääniä presidentinvaaleissa.
Julkisuudessa spekuloitiin myös sillä, että Neuvostoliitto ottaisi julkisesti kantaa Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuuden puolesta. Ministerineuvos Viktor Vladimirov, jonka on yleisesti katsottu työskennelleen vaaleihin valmistauduttaessa Karjalaisen ehdokkuuden hyväksi, ilmoitti kuitenkin Moskovasta saamiensa ohjeiden mukaan marras-joulukuun vaihteessa 1981, ettei Neuvostoliitto aio puuttua vaaliin millään tavoin, vaan luottaa Suomen ulkopoliittisen linjan säilymiseen muuttumattomana vaalin tuloksesta riippumatta. Johannes Virolaisen mukaan Neuvostoliiton johtohenkilöillä oli syksyllä 1981 varsin selvä kuva Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta. Moskovassa tunnustettiin Koiviston ylivoimainen kansansuosio, eikä Karjalaisen mahdollisuuksiin menestyä presidentinvaalissa enää uskottu.Johannes Virolainen: Viimeinen vaalikausi, s. 296. Helsinki: Otava, 1991. . Myös Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön lähetystösihteerinä toiminut Albert Akulov kertoi myöhemmin muistelmissaan, ettei neuvostoliittolaisten tukea Karjalaiselle lainkaan harkittu.Albert Akulov: Vuodet Tehtaankadulla, s. 221. Suomentanut Esa Adrian. Helsinki: Otava, 1996. Silloinen suurlähettiläs Vladimir Sobolev ja lähetystöneuvos Juri Derjabin eivät uskoneet Karjalaisen pääsevän edes oman puolueensa ehdokkaaksi.Juri Derjabin: Omalla nimellä: reunamerkintöjä Juri Komissarovin kirjoihin ja omaan elämään, s. 97–98. Suomentanut Esa Adrian. Helsinki: Otava, 1997.
Ministeri Max Jakobson on myöhemmin kirjoittanut, että ne suomalaiset poliitikot, jotka vuonna 1981 pelkäsivät tai toivoivat Neuvostoliiton puuttuvan Suomen presidentinvaaliin, arvioivat silloisen ”maan tavan” mukaan maiden suhteita ikään kuin Suomi ja Neuvostoliitto olisivat olleet kahden kesken maailmassa. Neuvostoliiton johdon käsissä oli loppuvuonna 1981 kuitenkin paljon suurempia sisä- ja ulkopoliittisia ongelmia. Neuvostojoukkojen hyökkäys Afganistaniin oli kohdannut odottamattomia vastoinkäymisiä ja synnyttänyt neuvostokansalaisissa oppositiohenkeä. Yhdysvaltain presidentiksi oli tammikuussa 1981 tullut konservatiivinen Ronald Reagan, mistä oli seurannut suurvaltasuhteiden kiristyminen. Tässä tilanteessa Neuvostoliitto halusi saada läntisen Euroopan maat vakuuttuneiksi siitä, että se oli rauhantahtoinen ja luotettava kumppani, eikä tähän linjaan olisi sopinut sekaantuminen pienen naapurimaan sisäisiin asioihin.Max Jakobson: Tilinpäätös, s. 167–168. Helsinki: Otava, 2003. .
Kampanjatunnukset
Kokoomus: Harri Holkeri − Turvaa kansakunnan linjan Ruotsalainen Kansanpuolue: Jan-Magnus Jansson − Sovun takuumieheksi / Finland i trygga händer Suomen Kansan Demokraattinen Liitto: Kalevi Kivistö − Rauhan ratkaisu Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa − Äänestä Mauno Koivisto presidentiksi Liberaalinen Kansanpuolue: Helvi Sipilä − Nainen maailman huipulta Suomen Maaseudun Puolue: Veikko Vennamo − Paras mies presidentiksi Keskustapuolue: Johannes Virolainen − Kokoava voima Kristillinen liitto: Perusarvoissa tulevaisuus − Raino Westerholm presidentiksi Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983, s. 159. Helsinki: Otava, 1982.
Tulokset Valitsijamiesten vaalit
Valitsijamiesten vaalit käytiin 17.–18. tammikuuta 1982.Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö) Vaaleissa oli yhteensä 2 382 ehdokasta. Kristilliset ja SKYP solmivat vaaliliiton 11 vaalipiirissä. RKP ja keskusta liittoutuivat neljässä sekä RKP ja LKP kahdessa vaalipiirissä.
Valitsijamiehistä saavutti kaikkien aikojen ääniennätyksen Mauno Koiviston valitsijamieheksi valittu hänen puolisonsa Tellervo Koivisto, joka keräsi Helsingin kaupungin vaalipiiristä 50 649 ääntä. Yksi ääniharavista oli myös Tellervo ja Mauno Koiviston tytär Assi Koivisto, joka sai Uudenmaan läänin vaalipiiristä 22 585 ääntä.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983, s. 106−107. Helsinki: Otava, 1982. Mikkelin läänin vaalipiiristä valittu Erkki Liikanen sai 24 532 ääntä ja 17,9 prosenttia kaikista omassa vaalipiirissään annetuista äänistä, mikä lienee ollut alallaan kaikkien aikojen ennätys.<ref>Hannu Savola (toim.): Näin saatiin presidentti, s. 144.</ref> Kaikkiaan 38 valitsijamiestä sai yli 10 000 ääntä, näistä 33 Koiviston vaaliliitosta. Koiviston vaaliliitossa oli mukana useita tunnettuja puolueisiin sitoutumattomia valitsijamiehiä, kuten professorit Matti Klinge ja Kirsti Lagerspetz, Pirkko Liinamaa, toimittaja Mirja Pyykkö, näyttelijä Sylvi Salonen, kenraali Ensio Siilasvuo ja kirkkoherra Voitto Viro. Muista kuin Koiviston vaaliliiton valitsijamiehistä eniten ääniä saivat kokoomuslaiset kansanedustaja Pertti Salolainen ja ylipormestari Raimo Ilaskivi, molemmat Helsingin vaalipiiristä. Ainoa liberaalien valitsijamies Terhi Nieminen-Mäkynen valittiin Uudenmaan ja ainoa SMP:n valitsijamies Pekka Vennamo Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä.Näin saatiin presidentti, s. 141−147.
Valitsijamiesten vaaleissa annetuista äänistä tyhjiä ja hylättyjä oli 10 531, mikä oli enemmän kuin perustuslaillisten ja SKYP:n äänimäärä yhteensä.Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983, s. 157. Helsinki: Otava, 1982. Koiviston vaaliliiton osuus annetuista äänistä oli suurin sosialidemokraattien perinteisesti hallitsemassa Kymen läänin vaalipiirissä, 52,1 prosenttia.Näin saatiin presidentti, s. 144.
Äänioikeutetut3 921 005+76 726 Äänestysaktiivisuus(Suomessa asuvat) 86,8 % +16,9 Valtakunnallinen äänestysaktiivisuus oli presidentinvaalien historian korkein.Tasavallan presidentin vaalit 1919-1994 Tilastokeskus. Viitattu 6.4.2024.Näin saatiin presidentti, s. 149. Yksittäisistä vaalipiireistä äänestysvilkkaus valitsijamiesten vaalissa oli suurinta Lapin läänin vaalipiirissä, jossa 89,2 prosenttia äänioikeutetuista kävi vaaliuurnilla.Näin saatiin presidentti, s. 147. Vastaavasti manner-Suomen vaalipiireistä alhaisin äänestysprosentti oli Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä, jossa äänioikeuttaan käytti 81,7 prosenttia.Näin saatiin presidentti, s. 143. EhdokasPuolueValitsija-miehetÄänetLukumääräOsuusMauno KoivistoSuomen Sosialidemokraattinen Puolue1441 370 31443,1 %Harri HolkeriKansallinen Kokoomus58593 27118,7 %Johannes VirolainenKeskustapuolue53534 51516,8 %Kalevi KivistöSuomen Kansan Demokraattinen Liitto32348 35911,0 %Jan-Magnus JanssonRuotsalainen kansanpuolue11121 5193,8 %Veikko VennamoSuomen Maaseudun Puolue171 9472,3 %Raino WesterholmSuomen Kristillinen Liitto59 8851,9 %Helvi SipiläLiberaalinen Kansanpuolue156 0701,8 %ei asetettua ehdokastaÅländsk Samling111 1190,3 %ei asetettua ehdokasta, mutta ”liputtivat” Mauno Koiviston puolestaPerustuslaillinen oikeistopuolue9 5320,2 %Raino WesterholmSuomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue9940,0 %Yhteensä301 3 177 525 100 %Lähde: Suomen virallinen tilastoSuomen virallinen tilasto 29 A 36, s. 8–9, 81.
Valitsijamiehistä 83 oli naisia.
Luettelo valitsijamiehistä
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet
SijaEhdokasPuolueÄänetVaalipiiri1Tellervo KoivistoSDP50 642Helsingin kaupungin vaalipiiri2Matti AhdeSDP30 798Oulun läänin vaalipiiri3Pirkko TyöläjärviSDP25 527 Turun läänin pohjoinen vaalipiiri4Erkki LiikanenSDP24 999Mikkelin läänin vaalipiiri5Assi KoivistoSDP22 585Uudenmaan läänin vaalipiiri6Lasse LehtinenSDP20 456Kuopion läänin vaalipiiri7Seppo TikkaSDP17 397Kymen läänin vaalipiiri8Pertti SalolainenKok.17 165Helsingin kaupungin vaalipiiri9Lea SavolainenSDP17 146Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri10Veikko HelleSDP16 862Uudenmaan läänin vaalipiiriLähde:
Valitsijamiesten suorittama vaali
EhdokasPuolue1.kierrosPresidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)Mauno KoivistoSDP167Harri HolkeriKok.58Johannes VirolainenKesk.53Kalevi KivistöSKDL11Jan-Magnus JanssonRKP11Helvi SipiläLKP1
Vaalitoimitus