Sipilän hallitus oli Suomen tasavallan 74. hallitus, joka toimi 29. toukokuuta 2015 – 6. kesäkuuta 2019. Se muodostettiin vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja hajosi kuukautta ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, minkä jälkeen se jatkoi toimitusministeristönä. Pääministerinä toimi keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.
Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallituksen muodostivat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset, joiden yhteenlaskettu paikkamäärä eduskunnassa oli 124. Vuoden 2017 hallituskriisistä lähtien Sipilän hallituksen muodostivat keskusta, kokoomus ja perussuomalaisista irtaantunut sininen tulevaisuus, joiden koalitiohallituksella oli aiempaa niukempi 106-paikkainen enemmistö eduskunnassa. Hallituksen toimikauden lopulla siihen osallistuvien eduskuntaryhmien yhteenlaskettu paikkamäärä eduskunnassa oli huvennut 103:ksi paikaksi.
Kesäkuussa 2017 perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen keskusta ja kokoomus päättivät, että hallitus ei voisi toimia puoluekokouksen muutosten jälkeen silloisella kokoonpanolla. Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi noussut Jussi Halla-aho on maininnut hallitusyhteistyön kariutumisen syyksi maahanmuuttovaatimuksenhttps://www.uusisuomi.fi/uutiset/jussi-halla-aho-paljastaa-maahanmuuttovaatimus-kaatoi-hallituksen/80d805f0-4d58-38c0-b7b5-4800ef58d721. Ennen kuin Sipilä ehti antaa hallituksen eroanomuksen, kaikki perussuomalaiset ministerit ja joukko muita kansanedustajia irtaantuivat perussuomalaisista Uusi vaihtoehto -ryhmäksi (sittemmin Sininen eduskuntaryhmä). Tämän ryhmän kanssa muut hallituspuolueet katsoivat voitavan jatkaa hallitusyhteistyötä, minkä vuoksi sama hallitus jatkoi samalla ohjelmalla ilman uusia hallitusneuvotteluja.
Pääministeri Sipilä pyysi hallituksen eroa tasavallan presidentiltä sote-uudistuksen kariutumisen vuoksi perjantaina 8. maaliskuuta 2019. Presidentti Niinistö myönsi eron, mutta pyysi hallitusta jatkamaan yli vaalien uuden hallituksen muodostamiseen asti toimitusministeristönä. Liki kolme kuukautta toimitusministeristönä istuneesta hallituksesta tuli 1.6.2019 nimellisesti Suomen pitkäikäisin hallitus sen ohitettua kaksi täyttä kautta istuneet Paavo Lipposen hallitukset, jotka istuivat kumpikin 1 464 päivää. Hallituksen iäksi tuli lopulta 1 470 päivää.
Hallitusneuvottelut Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa. Neuvotteluiden aluksi perustettiin työryhmät käsittelemään neljää eri aihekokonaisuutta. Nämä olivat strategiaryhmä, ulko- ja turvallisuuspoliittinen ryhmä, maahanmuuttoryhmä ja EU-politiikan ryhmä. Myöhemmin työnsä aloittivat myös johtoryhmä sekä hyvinvoinnin, työn ja työllisyyden, koulutuksen ja osaamisen, biotalouden, reformien, kestävän julkisen talouden, verotuksen, sisäisen turvallisuuden ja rakenneuudistusten työryhmät. Neuvotteluiden edettyä päätettiin perustaa myös asuntotyöryhmä.
Hallituspuolueet asettivat tavoitteeksi, että hallitusohjelmasta tulee selvästi lyhyempi kuin aikaisempien hallitusten pitkiksi kasvaneista ohjelmista. Tavoitteena oli pituudeltaan noin 5–10 sivun strateginen paperi. Erityisesti Alexander Stubb halusi "näyttää äänestäjille, että jos laajasti Suomessa on oltu yksimielisiä strategisemman hallitusohjelman tarpeesta, niin sellainen pitää pystyä myös laatimaan" ja että "vain oleellisin otetaan mukaan." Hallitusneuvottelujen lopputuloksena syntyi kuitenkin 74-sivuinen hallitusohjelma, jossa listattiin hyvin yksityiskohtaisia päätöksiä. Mediassa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi hevosenlannan polttamisen sallimisen kaltaisen asian mainitsemiseen hallitusohjelmatasolla.
Hallitusneuvottelut etenivät sujuvasti, ja puolueet löysivät nopeasti yhteisen kannan monissa asioissa. Neuvotteluissa muun muassa päätettiin palata Vanhasen toisen hallituksen aikaiseen kirjaukseen Nato-optiosta ja periä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukukausimaksut. Maahanmuuttopolitiikassa päätettiin pitää pakolaiskiintiö ennallaan vastoin perussuomalaisten vaatimuksia. Pakolaisia koskevat muotoilut tehtiin tulkinnanvaraisksi, niin että ne jättävät liukumavaraa hallitukselle. Hallitusohjelman mukaan "kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuosien tasolla ja tällä osallistumme kansainväliseen taakanjakoon", missä sana ainakin antaa mahdollisuuden kasvattaa määriä. EU-politiikasta linjattiin, ettei Suomi ole valmis kasvattamaan vastuitaan eurokriisin hoidossa, mistä kuitenkin luovuttiin vain muutaman viikon päästä kun hallitus päätti myöntää Kreikalle 1,5 miljardia lisää tukea. Verotuksesta puolueet sopivat, ettei kokonaisveroaste nouse vaalikaudella ja että luvassa on sekä kevennyksiä että kiristyksiä verotukseen. Yhteiskuntasopimuksen yhteydessä kuitenkin kasvatettiin palkansaajien pakollisia maksuja: työttömyysvakuutusmaksua siirretään palkansaajalle lisää 0,85 prosenttiyksikköä ja työeläkemaksua 1,2 prosenttiyksikköä. Nämä ovat palkansaajalle veronkaltaisia maksuja, jotka alentavat Aamulehden laskelman mukaan tyypillisen lapsiperheen käteen jääviä tuloja 3000 eurolla. Myös sote-uudistuksesta päästiin sopuun. Hallitusohjelman sote-mallissa olisi ensin tehty julkisen hallinnon sosiaali- ja terveyspalvelujen integroiminen ja rakenneuudistus. Sen jälkeen olisi luotu uusi sote-rahoitusmalli, ja viimeisessä vaiheessa olisi laadittu järjestelmä, jolla olisi voitu tehdä palveluiden kilpailuttamista. Tätä mallia ei kuitenkaan toteutettu, vaan sen sijaan hallitus aikoi toteuttaa sote-mallin, joka olisi pakottanut suoraan yhtiöittämiseen ja kilpailuttamiseen. Muutos olisi ollut välitön, eikä uudistuksia olisi porrastettu. Mallissa oli lisätty uusia päätöksentekotasoja perustettavien sote-yhtiöiden tasolla, uuden maakuntahallinnon tasolla ja viiden uuden sote-alueen tasolla.
Hallituspuolueet sitoutuivat valtiovarainministeriön arvioon kuuden miljardin euron sopeutustarpeesta, jonka myötä valtion menoista olisi tullut leikata neljä ja kuntien menoista kaksi miljardia euroa. Mikäli Sipilän kaavailema yhteiskuntasopimus olisi saatu muodostettua, hallitus olisi ollut valmis miljardin euron tuloveron kevennyksiin. Strateginen hallitusohjelma julkaistiin 27. toukokuuta 2015, ja uusi hallitus nimitettiin tehtäväänsä 29. toukokuuta.
Ulkoministeriksi nousseen perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin vaatimuksesta hallituksen ohjelmaan kirjattiin ns. Lex Vennamon eli vuonna 1972 tehdyn puoluetukea koskevan lain muutoksen kumoaminen. Soini luonnehti asiaa ”suuren historiallisen vääryyden korjaamiseksi” ja kiisti jyrkästi spekulaatiot siitä, että taustalla olisi ollut pelko PS:n eduskuntaryhmän hajoamisesta.
Hallitusohjelman julkistaminen Hallitusohjelma esiteltiin eduskunnalle täysistunnossa 2.6.2015. Päähallituspuolue keskustan ryhmäpuheenvuorossa Matti Vanhanen sanoi hallitusohjelman osoittavan "että maassa on johtajuutta, että on olemassa korkeimmilla valtiollisilla instansseilla käsitys siitä, millä tavalla Suomi selviää. Siihen on nyt ohjelma laadittu." Toiseksi suurimman hallituspuolueen perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa Sampo Terho painotti hallituksen kansalta saamaa tukea: "Suomen kansa on viisas kansa. Hädän hetkellä se nousee yhtenäisenä ja toimintahaluisena, se nousee vastatakseen pahimpaankin tilanteeseen." Kolmannen hallituspuolueen kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Arto Satonen painotti tulevaisuuden merkitystä: "Meidän velvollisuutemme on jättää myös tuleville sukupolville yhtä hieno kotimaa. Sen teemme yhdessä. Meidän jokaisen on luotava uskoa — ja voitava uskoa — tulevaisuuteen."
Opposition ryhmäpuheenvuoroissa sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne näki hallitusohjelman epätasa-arvoistavana: "Tämän porvarihallituksen ohjelma vapauttaa osallistumisen ja korjaamisen vastuusta isotuloiset, varakkaat ihmiset, jotka eivät liiemmin julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja taikka yhteiskunnan tulonsiirtoja tarvitse. Korjaamisesta laitetaan vastuuseen ne, joilla on jo nyt vähemmän tai ei lainkaan mahdollisuuksia ja voimavaroja kyetä tätä taakkaa kantamaan." Vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö luonnehti ryhmäpuheenvuorossaan hallitusohjelmaa poikkeuksellisen oikeistolaiseksi: "Hallitusohjelmaansa esittelevä hallitus on perusoikeistolainen hallitus. Sitä on myös luonnehdittu ohjelmaltaan republikaaniseksi. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa meillä on hallitus, joka tietoisesti haluaa supistaa julkisen vallan vastuuta ihmisistä." Vasemmistoliiton silloinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki painotti ryhmäpuheenvuorossaan hallituksen poikkeamista vaalilupauksistaan: "Valtiovarainministeriön omienkin laskelmien mukaan eläkeläisiin, lapsiperheisiin ja työttömiin kohdistuu eniten leikkauksia hallitusohjelmassa. Jos hallitusohjelmaa käsiteltäisiin käräjäoikeudessa, olisi rikosnimike todennäköisesti törkeä petos."
Ministerit Hallitusneuvottelujen lopputuloksena hallituksessa oli 14 ministeriä, mikä oli kolme vähemmän kuin Stubbin hallituksessa. Keskusta sai hallitukseen kuusi ministeriä ja kokoomus sekä perussuomalaiset kumpikin neljä ministeriä. Kokoomus ja perussuomalaiset nimesivät ministerinsä 27.5. ja keskusta 28.5. Pääministerin sijaiseksi nimettiin ulkoministeri Timo Soini.
Hallituksen ministereistä Jari Lindström oli historian ensimmäinen oikeusministeri, jolla ei ollut korkeakoulututkintoa. Ministerivalinnan julkistamisen yhteydessä uutisvälineet nostivat julkisuuteen Lindströmin aikaisemman kyselyvastauksen, jossa hän oli ilmoittanut kannattavansa kuolemantuomiota. Ylen haastattelussa häneltä kysyttiin, kannattaako hän edelleen kuolemantuomiota, missä yhteydessä ministeri vahvisti myönteisen kantansa pysyneen ennallaan. Muista ministereistä huomiota kiinnittivät sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän rokotuskriittisyys ja ulkoasiain- ja eurooppaministeri Timo Soinin kuuluminen EU-kriittiseen ryhmään ollessaan europarlamentaarikko.
Vaalien jälkeen Ylen tutkivat journalistit saivat selville, että ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka samoin kuin liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner hallinnoivat Benelux-maihin ulottuvia yritysomistusketjuja verojen maksun välttämiseksi Suomeen.
11. kesäkuuta 2016 kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb hävisi puheenjohtajavaalin Petteri Orpolle, minkä myötä myös Stubbin tehtävät valtiovarainministerinä siirtyivät 22. kesäkuuta 2016 Orpollehttps://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10623/petteri-orpo-aloitti-valtiovarainministerina?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_languageId=en_US, jonka entisen sisäministerin paikan sai Paula Risikko. Uudeksi ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi Lenita Toivakan tilalle tuli Kai Mykkänen.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä ilmoitti elokuussa 2016 luopuvansa ministerin tehtävästä perhesyihin vedoten. Hänen tilalleen ministeriksi nousi kansanedustaja Pirkko Mattila.
Elinkeinoministeri Olli Rehn valittiin lokakuussa 2016 Suomen Pankin johtokuntaan, minkä takia hän luopui kansanedustajan ja ministerin tehtävistä. Hänen seuraajakseen ministerinä valittiin kansanedustaja Mika Lintilä.