Keisari Gao (256 tai 247 – 1. heinäkuuta 195 eaa.), joka yleisemmin tunnetaan temppelinimellään Gaozu (), oli Kiinan Han-dynastian perustaja ja dynastian ensimmäinen keisari. Hänen alkuperäinen nimensä oli Liu Bang () ja kutsumanimensä Ji. Hän hallitsi Kiinaa vuosina 202–195 eaa. Gaozu oli yksi Kiinan historian harvoista talonpoikaistaustaisista dynastian perustajista.
Liu Bang toimi aluksi, Qin-dynastian vielä hallitessa, vartio-osaston upseerina kotikaupungissaan nykyisessä Xuzhoussa, Pein (nyk. Jiangsun) maakunnassa. Joskus vuosien 210 eaa. aikoihin hän ryhtyi kapinaan Qin-hallitusta vastaan vapauttamalla joukon vankeja, jotka hänen johdollaan rakensivat Li-vuorelle Qin Shi Huangdin mausoleumia, minkä jälkeen hän seuraajineen julistettiin lainsuojattomiksi, ja he pakenivat Mount Mandangille. Vuonna 208 eaa., kun kaikkialla Kiinassa puhkesi kapinoita Qin-dynastian kukistamiseksi, Li Bang muodosti oman armeijan ja osallistui sisällissotaan. Hän nimitti itseään ”Pein kreiviksi” ja nousi yhdeksi huomattavimmista kapinajohtajista otettuaan valvontaansa Pein ja muutamat sitä lähellä olevat maakunnat. Kun Qin kukistui vuonna 206 eaa., Xiang Yu, kapinoitsijoiden tosiasiallinen johtaja, jakoi valtakunnan kahdeksaantoista kuningaskuntaan. Hän julistautui läntisen Chun kuninkaaksi ja nimitti 17 muuta kapinajohtajaa, myös Liu Bangin, muiden kuningaskuntien kuninkaiksi. Liu Bangista tuli ”Hanin kuningas”, ja hänen hallittavakseen annettiin syrjäinen alue Bashun seudulla, osa nykyistä Sichuania. Myöhemmin samana vuonna Liu Bang johti joukkonsa pois Bashusta ja valloitti kolme Qiniä, kolme hänen aluettaan lähimpänä sijainnutta kahdeksastatoista kuningaskunnasta.
Vuosina 206–202 eaa. Liu Bang kävi Xiang Yua vastaan ylivallasta Kiinassa valtataistelua, joka tunnetaan nimellä Chun ja Hanin sota. Sota päättyi Liu Bangin voittoon, ja hän sai suurimman osan Kiinaa hallintaansa. Liu Bang perusti Han-dynastian ja julistautui keisariksi vuonna 202 eaa. Valtakaudellaan Liu Bang alensi veroja, vähensi pakollista työpalvelusta, suosi kungfutselaisuutta ja kukisti kapinat joidenkin vasallivaltioiden hallitsijoiden tuella. Hän pani myös alulle heqin-politiikan säilyttääkseen rauhan Han-keisarikunnan ja Xiongnun välillä sen jälkeen, kun hän vuonna 200 eaa. oli hävinnyt Baidengin taistelun Xiongnua vastaan. Liu Bang kuoli vuonna 195 eaa., ja häntä seurasi hänen poikansa Liu Ying, keisari Han Hui.
Syntymä ja varhaisvaiheet Liu Bang syntyi talonpoikaisperheeseen Zhongyangin kylässä silloisessa Pein maakunnassa, joka nykyisin kuuluu Fengin piirikuntaan Jiangsussa. Hänen vanhempiensa nimiä ei tiedetä, mutta heihin viitataan yleensä nimillä "Liu Taigong" (劉太公; sananmukaisesti "Vanha herra Liu") ja "Liu Ao" (劉媼; "Vanha rouva Liu"). Legendan mukaan ennen Liu Bangin syntymää rankkasade oli yllättänyt hänen äitinsä, ja hän oli suojautunut sillan alle. Juuri silloin leimahtivat salamat, ukkonen jyrisi ja taivas pimeni. Liu Bangin isä haki vaimonsa kotiin ja näki tämän yllä lohikäärmeen leijailevan. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti myöhemmin Liu Bangin.
Liu Bangin väitettiin olevan myyttisen keisari Yaon ja hänen kauttaan Keltaisen keisarin jälkeläinen. Myös monet kiinalaiset aatelissuvut väittivät polveutuvansa Keltaisesta keisarista.
Liu Bangilla oli korkea nenä, poskiparta ja parta, niin että hän muistutti ulkonäöltään lohikäärmettä. Hänellä oli 72 tummaa pilkkua vasemmassa sääressään. Nuorena Liu Bang oli suorasukainen, karismattinen, hyvin pitkämielinen ja suvaitsevainen. Hän kuitenkin kuljeskeli mielellään, ei pitänyt lukemisesta eikä ollut lainkaan kiinnostunut maanviljelyksestä, minkä vuoksi hänen isänsä nimitti häntä "pikku lurjukseksi". Liu Bang piti kiinni toimettomasta elämäntavastaan ja tuli ruoan ja asunnon osalta riippuvaiseksi veljensä perheestä. Vanhempana hänet nimitettiin alempaa vartioupseerin virkaan, jossa hän tutustui paikallisiin piirikuntatason virkamiehiin ja saavutti tiettyä kuuluisuutta kotikaupungissaan. Kun hän kävi ystäviensä kanssa paikallisissa tavernoissa, nämä huomasivat hänessä lohikäärmeen piirteen aina, jos hän oli juopunut. Tavernan omistajat pitivät Liu Bangia erikoisena henkilönä ja tarjosivat hänelle juomia maksutta.
Eräänä päivänä kaupungin johtomiehet kävivät vierailulla kaupunkiin äskettäin muuttaneen tunnetun miehen, Lü Wenin (呂文; myös nimellä Lü Gong 呂公) luona. Xiao He, joka oli saanut tehtäväkseen auttaa Lü Weniä ottamaan vastaan vierailijoiden antamat lahjat, sanoi: "Ne, jotka eivät anna enemmän kuin 1000 kolikon arvoisia lahjoja, saavat istuutua hallin ulkopuolelle." Liu Bang meni sinne kuljettamatta lainkaan rahaa ja sanoi: "annan 10 000 kolikkoa." Lü Wen näki Liu Bangin, joka teki häneen ensi silmäykseltä niin suuren vaikutuksen, että hän nousi heti pystyyn ja pyysi Liuta istumaan halliin viereensä. Xiao He sanoi Lü Wenille, että Liu Bangia ei voinut ottaa vakavasti, mutta Liu ei tästä välittänyt vaan keskusteli Lün kanssa. Lü Wen sanoi: "Olen ennustanut monien henkilöiden kohtaloita, mutta en ole koskaan nähnyt yhtä poikkeuksellista henkilöä kuin sinä olet." Tämän jälkeen hän luovutti tyttärensä Lü Zhin Liulle puolisoksi, ja he menivät pian naimisiin. Lü Zhi synnytti Liu Bangille pojan, Liu Yingin (myöhemmän keisari Han Huin) ja tyttären, Lun prinsessa Yuanin.
Kansannousu Qin-dynastiaa vastaan
Kerran Liu Bang sai tehtäväkseen johdattaa ryhmän vankeja Li-vuorelle rakentamaan Qin Shi Huangdin mausoleumia. Kun jotkut vangit karkasivat matkalla, Liu Bang pelkäsi henkensä puolesta, koska Qin-dynastian aikaisen lain mukaan vangin karkaaminen oli kuolemalla rangaistava rikos. Hän kuitenkin päätti vapauttaa loputkin vangit ja pakeni. Jotkut hänen vapauttamansa vangit liittyivät hänen seuraansa. Tarinan mukaan he kohtasivat jättiläismäisen valkoisen käärmeen, joka tappoi joitakuita ihmisiä myrkyllisellä puremallaan. Liu Bang iski käärmeen samana yönä kuoliaaksi, ja seuraavana aamuna hän kohtasi tiellä vanhan naisen, joka itki. Kun Liu Bangin miehet kysyivät, miksi hän itki, hän vastasi: "Punainen keisari on lyönyt kuoliaaksi lapseni, Valkoisen keisarin pojan." Tämän jälkeen nainen katosi selittämättömällä tavalla. Kuultuaan naisen merkilliset sanat Liu Bangin seuraajat uskoivat, että Liusta oli määrä tulla hallitsija, ja tämä teki heihin entistä suuremman vaikutuksen. Tätä tapausta kutsutaan "valkoisen käärmeen kuoliaaksi lyömisen kansannousuksi." ().
Liu Bang seuraajineen pakeni Mangdangin vuorelle nykyisessä Yongchengissä, Henanissa, ja eli siellä lainsuojattomana eräässä linnoituksessa. Hän piti yhä salaa yhteyttä vanhoihin Pein maakunnassa asuneisiin ystäviinsä kuten Xiao Heen ja Cao Sheniin. Vuonna 209 eaa. Chen Sneng ja Wu Guang aloittivat Dazexiangin kansannousun Qin-dynastian kukistamiseksi. Pein maakunnan silloinen rauhantuomarikin liittyi kapinaan, ja Xiao Hen ja Cao Shenin antamien ohjeiden mukaisesti hän lähetti Fan Kuain, Liu Bangin sukulaisen kutsumaan Liun seuraajineen takaisin Peihin tuekseen. Myöhemmin hän kuitenkin muutti mieltään eikä päästänyt Liu Bangia maakuntaan. Häntä huolestutti se, että Xiao He ja Cao Shen saattaisivat avata portit Liu Bangille, ja niinpä hän aikoi tappaa heidät, mutta Xiao ja Cao pakenivat ja liittyivät Liun seuraan. Xiao Hen ehdotuksesta Liu Bang käski seuraajiensa kirjoittaa kirjeitä, kääriä ne nuolten ympärille ja ampua nuolet eri puolille maakuntaa. Kirjeissään hän pyysi kaupungin asukkailta apua. Tähän he vastasivat surmaamalla rauhantuomarin ja toivottamalla hänet tervetulleeksi takaisin Pein maakuntaan. Liu Bang alkoi nimittää itseään "Pein herttuaksi" (沛公) ja tuli muille tunnetuksi tällä arvonimellään.
Vuonna 208 eaa., Qin Er Shin hallitessa Yanin, Zhaon, Qin ja Wun entisten kuningassukujen jälkeläiset kapinoivat Qin-valtakuntaa vastaan palauttaakseen omat valtakuntansa, jotka Qin Shi Huangdi oli valloittanut Kiinan yhdistämissodissa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Wussa, nykyisessä Jiangsussa, myös Xiang Liang aloitti oman kapinansa ja asetti Xiong Xinin entisen Chun kuninkaaksi nimellä Huai III. Liu Bang liittoutui Xiang Liangin kanssa ja palveli Chua jonkin aikaan. Kun Xiang Liang sai surmansa Dingtaon taistelussa, kuningas Huai II lähetti Xiang Liangin veljenpojan Xiang Yunn ja Song Yin johtamaan Xhaon armeijaa Zhaon valtion vahvistamiseksi, joka oli joutunut Qinin joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Kuningas myönsi Liu Bangille "Wu’anin markiisin” arvon ja antoi hänelle tehtäväksi kohtaa armeijaa hyökkäykseen Qiniä vastaan. Kuningas lupasi, että se, joka ensimmäisenä saapuu Guanzhongiin, Qinin ydinmaalle, saisi "Guanzhongin kuninkaan" arvonimen. Vuonna 206 eaa. saapui Liu Bang ehti Guanzhongiin ennen kilpailijaansa Xiang Yua, ja hän saapui Xianyangiin, Qinin pääkaupunkiin. Ziying, viimeinen Qin-keisari, antautui Liu Bangille, mihin Qin-dynastian valtakausi päättyi. Liu Bang antoi miehilleen tarkkoja määräyksiä, kielsi heitä surmaamasta viattomia siviilihenkilöitä ja ryöstämästä valloittamiaan kaupunkeja. Rauha ja vakaat olot palasivat joksikin ajaksi Xianyangiin, kun Liu Bangin joukot pysyivät siellä.
Chun ja Hanin riita Juhla Hongin portilla Xiang Yu oli harmissaan siitä, että Liu Bang oli voittanut hänet kilpajuoksussa Guanzhongiin, ja niinpä hän viritti ansan surmatakseen Liun, mihin häntä yllyttivät hänen neuvonantajansa Fan Zeng ja Cao Wushang (曹無傷), joista jälkimmäinen oli aiemmin ollut Liun puolella. Vuonna 206 eaa. hän kutsui Liu Bangin juhlaillalliselle, mutta suunnitteli samalla salaa surmaavansa hänet juhlan aikana. Xiang Yun setä Xiang Bo, joka oli Liu Bangin strategi Zhang Liangin läheinen ystävä, yritti taivutella veljenpoikansa säästämään Liun hengen. Fan Zeng antoi Xiang Yun serkkulle Xiang Zhuangille käskyn, että hänen oli luvattava esittää miekkatanssi ja käytettävä tällöin tilaisuutta hyväkseen surmatakseen Liu Bangin, mutta Ziang Bo oli liittyvinään mukaan tanssiin ja asettui Xiang Zhuangin tielle joka kerta, kun hän yritti kääntää miekkansa kohti Liuta. Liu Bang sanoi menevänsä käymälään, mutta tällöin hän pakeni. Hän ja hänen kannattajansa evakuoitiin Xianyangista, ja he vetäytyivät länteen. Xian Yi johti joukkonza Xianyangiin, jossa he tekivät ryöstöjä ja polttivat Epangin palatsin maan tasalle. Kolmen Qinin valloitus Miehitettyään Xianyangin Xiang Yi julistautui "Länsi-Chun hegemoniseksi kuninkaaksi” ja jakoi entisen Qin-keisarikunnan kahdeksaantoista kuningaskuntaan. Guanzhongin alueen, joka kuningas Huai II:n lupauksen mukaisesti oli Liu Bangin hallinnassa, hän antoi sen sijaan kolmelle entiselle kenraalille. Liu Bang siirrettiin Hanzhongiin kaukaiselle Bashun alueelle nykyisessä Sichuanissa, ja hän sai arvonimen "Hanin kuningas”. (漢王). Kun Qin kuningaskunnassa vuoden 206 eaa. lopulla puhkesi kapina, Xiang Yu jätti Länsi-Chun osallistuakseen kapinan kukistamiseen. Liu Bang käytti tilaisuutta hyväkseen, pakeni, valloitti Guanzhongin ja hyökkäsi sitten eräille Chin alueille, muun muassa sen pääkaupunkiin Pengchengiin (彭城; nykyiien Xuzhou, Jiangsussa).
Gaixian taistelu Vuosina 206–202 eaa. Liu Bang kävi Xiang Yua vastaan valtataistelun ylivallasta Kiinassa, samaan aikaan kun hän hyökkäsi muihinkin kuningaskuntiin ja alisti ne valtaansa. Vuonna 203 eaa. Xiang Yi ja Liu Bang tekivät aseleposopimuksen, joka tunnetaan Hongin kanavan sopimuksena ja joka jakoi Kiinan Hongin kanavan kohdalta itä- ja länsiosaan, joista edellinen kuului Chulle, jälkimmäinen Hanille. Muutamaa kuukautta myöhemmin Liu Bang rikkoi sopimuksen ja hyökkäsi jälleen Xian Yua vastaan. Vuonna 202 eaa. Xiang Yu hävisi Liu Bangille Gaixian taistelussa ja teki itsemurhan, minkä jälkeen Chu antautui Hanille. Liu Bang oli näin yhdistänyt suuren osan Kiinaa valtansa alle.
Han-dynastian perustaminen