thumb|300px|Suomessa vuonna 2006 rakennettu loistoristeilijä M/S Freedom of the Seas. Risteilyalus (puhekielessä myös risteilijä) on suuri matkustajalaiva, jota käytetään pääasiassa virkistysmatkailua varten. Toisin kuin linjalaivat joita käytetään matkustamiseen merten yli, risteilyalukset tyypillisesti tekevät meno-paluu matkan pysähtyen välillä satamissa, joissa matkustajat voivat käydä maissa retkillä tai opastetuilla kierroksilla. Vaihtoehtona on myös matkat ilman määränpäätä, jolloin laiva viettää muutaman päivän merellä käymättä satamissa.
Nykypäivän risteilyalukset ovat kömpelömpiä ja hitaampia kuin entisajan linjalaivat. Risteilyalusten rungot eivät ole yhtä jäykkiä, eivätkä ne kestä yhtä hyvin kovaa merenkäyntiä kuin merten ylitykseen suunnitellut linjalaivat. Lisätyt mukavuudet tekevät risteilyaluksista käytännössä kelluvia hotelleja, jotka on suunnattu merimatkailusta kiinnostuinelle turisteille.
Vuoteen 2021 mennessä maailmanlaajuisesti käytössä on 324 risteilyalusta, joihin mahtuu yhteensä 581 200 matkustajaa. Risteilymatkailusta on vuosien saatossa muodostunut suuri turismikohde. Alan arvioitu arvo on noin 23,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja matkustajia on noin 13,9 miljoonaa vuonna 2021
Vuoteen 2023 asti maailman suurin risteilyalus oli Royal Caribbean -varustamon M/S Wonder of the Seas, kunnes M/S Icon of the Seas ohitti sen. Icon-luokan risteilijöitä on vuoteen 2026 mennessä valmistunut neljä kappaletta.
Historia
Syntyperä pienois|pysty|RMS Strathaird, P&O:n risteilyalus 1900-luvun alussa. Yhtiö aloitti luksusristeilyjen tarjoamisen vuonna 1844. Italiassa, perinteisessä Grand Tourin kohdemaassa, tarjottiin ensimmäinen risteilykokemus Francesco I -laivan kyydissä, joka seilasi Molempain Sisiliain kuningaskunnan lipun alla. Laiva valmistui vuonna 1831, ja teki ensimmäisen matkansa Napolista vuonna 1833 suuren mainoskampanjan jälkeen. Laivalla oli kyydissä ylintä luokkaa kaikkialta Euroopasta, kun laiva vietti merellä hieman yli kolme kuukautta käyden Taorminassa, Cataniassa, Syrakusassa, Maltalla, Korfussa, Patrassa, Delfoissa, Zákynthosissa, Ateenassa, Smyrnassa ja Konstantinopolissa, viihdyttäen matkustajia tarjoamalla mm. satamissa retkiä ja ohjattuja kierroksia, tanssia, korttipelejä ulkokansilla sekä juhlia. Laiva oli kuitenkin vain Euroopan aristokratian käytössä, eikä sitä käytetty kaupallisesti.
P&O esitteli ensimmäisen kerran matkustajaristeilypalveluita vuonna 1844, mainostaessaan merimatkoja mm. Gibraltarille, Maltalle ja Ateenaan. Nykyisten risteilylomien edeltäjänä, nämä matkat olivat ensimmäisiä laatuaan. P&O Cruises on maailman vanhin risteily-yhtiö. Myöhemmin yhtiö ryhtyi tarjoamaan matkoja myös mm. Aleksandriaan ja Konstantinopoliin. 1800-luvun loppupuolella yhtiö koki voimakasta kasvua, jonka aikana yhtiö otti käyttöön jatkuvasti suurempia ja ylellisempiä laivoja, jotka palvelivat paremmin kasvavia markkinoita. Aikakauden huomionarvoisia laivoja olivat esimerkiksi vuonna 1880 rakennettu SS Ravenna, joka oli ensimmäinen laiva, jossa oli täysin teräksinen kansirakenne, ja vuonna 1889 rakennettu SS Valetta, joka oli ensimmäinen sähkövalaistuksella varustettu laiva.
pienois|pysty|vasen|Prinzessin Victoria Luise, oli ensimmäinen tarkoitukseen rakennettu risteilyalus. Prinzessin Victoria Luise oli ensimmäinen yksinomaan risteilytarkoitukseen rakennettu laiva. Laivan suunnitteli Albet Ballin, joka oli Hampurin-Amerikan linjan pääjohtaja. Laiva valmistui vuonna 1900.
Luksusristeilyjen harjoittaminen tunkeutui vähitellen mukaan jo vakiintuneeseen Atlantin ylittävään linjaliikenteeseen. Eri yhtiöiden kilpaillessa matkustajista, myös linjalaivoihin, tunnetuimpana RMS Titanic, ruvettiin lisäämään ylellisyyksiä, kuten fine dining -ravintoloita, ylellisiä palveluita ja korkean luokan hyttejä. 1800-luvun lopussa Albert Ballin, Hampuri–Amerikka-linjan johtaja, oli ensimmäinen, joka siirsi linjalaivansa risteilemään etelän lämpöön pahimpien Atlantin talvien ajaksi. Muut yhtiöt olivat nopeita seuraamaan perässä. Jotkin yhtiöt jopa rakensivat laivoja, jotka oli suunniteltu helposti siirrettäväksi kesän linjaliikenteestä talven risteilytoimintaan. Vuonna 1897 kolme laivaa liikennöi matkoja Euroopan ja Pohjois Amerikan välillä. Vuoteen 1906 mennessä laivojen määrä oli kasvanut jo seitsemään.
Brittiläiset Inman Line liikennöi City of Paris -laivaa ja Cunard Line liikennöi Campania- ja Lucania-laivoja. White Star Line liikennöi Majestic- ja Teutonic-laivoja. La Lorraine- ja La Savoie -laivoja liikennöi ranskalainen Compagnie Générale Transatlantique.
Ylellisistä linjalaivoista ”megalaivoihin” Suihkulentokoneen kehittymisen myötä 1960-luvulla, mannertenväliset matkustajat vaihtoivat laivoista lentokoneisiin, laittaen linjalaivaliikenteen jyrkkään laskuun. Monet linjalaivojen ominaisuudet tekivät niistä huonoja risteilyaluksia kuten esimerkiksi; korkea polttoaineen kulutus, syvä syväys rajoitti moneen satamaan pääsyä ja hytit (usein ikkunattomat) oli suunniteltu matkustajamäärän maksimoimiseen, ei niinkään mukavuuteen.
pienoiskuva|upright|Queen Elizabeth 2 lanseerattiin uudestaan ylellisenä risteilylinjalaivana matkustajalentokoneen kehittymisen myötä.
Matkustajille tarkoitettu linjalaivaliikenne lakkasi vuonna 1986, lukuun ottamatta Brittiläisen varustamon Cunard Linen liikennöimää Atlantin ylitystä, joka oli suunnattu pienelle kohderyhmälle, jossa arvostetaan muutaman päivän avomerimatkaa. Yrityksessään siirtää markkinoiden painopistettä matkustajaliikenteestä risteilyyn, jossa on viihdearvoa, Cunard Line oli edelläkävijänä luksusristeilyssä Atlantin yli Queen Elizabeth 2 aluksellaan. Maailmankuuluja julkisuuden henkilöitä palkattiin matkoille tekemään kabaree esityksiä ja ylitystä markkinoitiin lomana itsessään.
Queen Elizabeth 2 oli myös ensimmäinen matkustajalaiva, jossa otettiin käyttöön ”yhden luokan risteily”, eli kaikki matkustajat saivat tasavertaista palvelua. Tämä elvytti markkinoita kun kiinnostus ylellisiä risteilyitä kohtaan oli kasvanut Atlantin molemmilla puolilla. 1970-luvun televisiosarja Love Boat auttoi popularisoimaan konseptia pariskunnille eräänlaisena romanttisena kokemuksena. Toinen laiva, joka teki saman muutoksen oli SS Norway, alun perin SS France, muunnettiin risteilykäyttöön Karibialle. pienoiskuva|pysty|Sovereign of the Seas oli ensimmäinen nykyaikainen loistoristeilijä.
1980 loppupuolella rakennetut nykyaikaiset risteilyalukset, esimerkiksi Sovereign-luokan alukset, jotka rikkoivat SS Norwayn vuosikymmeniä pitämän kokoennätyksen, näyttivät perinteisesti aikoinaan linjalaivoille tyypillisiä ominaisuuksia alusten koossa ja vahvuudessa. Jotkin alukset ovat tehneet säännöllisiä aikataulutettuja matkoja Atlantin yli. Sovereign luokan alukset olivat ensimmäisiä "megalaivoja", jotka rakennettiin massamarkkinoille ja ne olivat myös ensimmäiset alukset joissa oli monikerroksinen valopiha lasihisseillä. Näillä aluksilla oli myös ensimmäisenä kokonainen kansi varattu hyteille, joissa oli oma yksityinen parveke. Muutkin laivayhtiöt rakennuttivat pian samankaltaisia laivoja kuten esimerkiksi Carnival Cruise Linesin Fantasy-luokka, joka johti Panamax-tyyppiseen Vista-luokkaan, joka on suunniteltu siten, että kahdella-kolmasosalla ykkösluokan merinäköalahyteistä on oma veranta. Koska oma veranta, ominaisuus joka puuttui vanhoista linjalaivoista, oli erityisen tuottoisa laivayhtiöille, on nykyaikaiset risteilyalukset suunniteltu maksimoimaan tällaiset mukavuudet.
pienoiskuva|pysty|M/S Oasis of the Seas
Vuoteen 1975–1980 saakka risteilyt tarjosivat shuffelboardia, kansituoleja ja "juomia aurinkovarjoilla, ja vähän muuta muutamalle sadalle matkustajalle". 1980-luvun jälkeen laivat tarjosivat hieman enemmän mukavuuksia. Tultaessa 2010-luvulle suuret laivat tarjoavat mukavuuksia tuhansille matkustajille.
Vuodesta 2001 lähtien on risteilyalusten määrä kasvanut noin yhdeksällä vuosittain, kaikki vetoisuudeltaan yli 100 000 bruttotonnia. Ainoa linjalaivaan verrattava laiva, joka on rakennettu viime vuosina on Cunard Linen Queen Mary 2, vuonna 2004. Queen Elizabeth 2:n käytöstä poiston jälkeen vuonna 2008, Queen Mary 2 on ainoa Atlantin ylitystä liikennöivä linjalaiva, vaikkakin laivaa käytetään paljon myös risteilylaivana.
Queen Mary 2 oli aikanaan maailman suurin matkustajalaiva, kunnes Royal Caribbeanin Freedom-luokan alukset ohittivat sen vuonna 2006. Vuosina 2009 ja 2010 käyttöön otetut Royal Caribbeanin omat Oasis-luokan alukset ohittivat Freedom-luokan.Oasis-luokan erottuva ominaisuus on erityisen leveän rungon mahdollistama ”avoin valopiha” -rakenne, jossa on kuuden kannen korkuinen ”keskuspuisto” ja ”Broadwalk”, jonka kulkee aluksen keskellä ja verannat kaikilla kansilla.
Vain kahdessa vuosikymmenessä (1988–2009) on matkusta-alusten koko kasvanut kolmanneksen pituutta (268 m → 360 m), lähes kaksinkertaistunut leveydessä (32,2 m → 60,5 m), tuplaantunut matkustajamäärissä (2 744 → 5 400) ja triplaantunut vetoisuudessa (73 000 GT → 225 000 GT).
Laivayhtiöt thumb|upright|left|Celebrity Solstice Melbournessa, Australiassa.
Matkustaja-aluksen omistaa ja sitä liikennöi yleensä laivayhtiö, joka myy risteilymatkoja kuluttajille. Laivayhtiöt toimivat kahdella alalla; ne ovat liikenneyhtiöitä ja viihdeyhtiöitä samanaikaisesti, mikä näkyy laivalla miehistönä, jota johtaa kapteeni sekä vieraanvaraisuushenkilökuntana, jota johtaa "hotellinjohtajaan" verrattava henkilö. Jotkin laivayhtiöt ovat suoria linjalaivayhtiöiden jälkeläisiä kuten esimerkiksi Cunard Line, mutta monet yhtiöt on perustettu 1960-luvulla puhtaasti risteilytoimintaa varten.
Risteilyalustoiminta on historiallisesti ollut epävakaata. Laivat ovat kalliita sijoituksia, joissa on korkeat ylläpitokulut, jonka seurauksena varausten määrän lasku voi asettaa laivayhtiön nopeasti taloudelliseen ahdinkoon. Laivayhtiöt ovat myyneet, remontoineet ja uudelleennimenneet laivoja pysyäkseen jatkuvasti muuttuvien matkailutrendien perässä. Laivat ovat ympärivuorokautisessa käytössä, joten yllättävästä huoltotoimenpiteestä saattaa seurata tuhansia pettyneitä asiakkaita.
Epäonnistumisien ja yhdistymisien aalto 1990-luvulla johti siihen, että suuret holdingyhtiöt ostivat monia pienempiä laivayhtiöitä, jotka nykyään toimivat tytäryhtiöinä ja brändeinä suurille yhtiöille. Vanhoja brändejä pidetään yllä osittain brändiuskollisuuden vuoksi, mutta näin myös pystytään tarjoamaan eri tasoisia risteilyjä eri brändien alla. Esimerkiksi Carnival Corporation & plc omistaa molemmat Carnival Cruise Linen, joka nähdään enemmän nuoremmille suunnattuina bilelaivoina, sekä Holland America Linen, jonka laivat viljelevät enemmän klassista eleganssia. Vuonna 2004 Carnival yhdisti Cunard Linen pääkonttorin Princess Linen pääkonttoriin Santa Claritaan Californiaan, jotta yhtiöiden hallinto-, rahoitus- ja teknologiapalvelut voitaisiin yhdistää, päättäen Cunardin historian omana (tytär)yhtiönään emoyhtiöstä riippumatta. Cunard kuitenkin sai hieman itsenäisyyttä takaisin vuonna 2009, kun yhtiön pääkonttori siirrettiin Carnival Houseen Southamptoniin. Yleinen käytäntö risteilyalalla on luetteloida siirtojen, kauppojen ja uusien tilausten toteuttajaksi pienempi tytäryhtiö eikä suurta holdingyhtiötä. Eli toisin sanoen esimerkiksi Carnival Cruises ja Holland America Line nähdään laivayhtiöinä, kun taas esimerkiksi Carnival Corporation & plc, joka omistaa edellä mainitut, nähdään vain laivayhtiöt omistavana holdingyhtiönä. Jotkin laivayhtiöt ovat erikoistuneet vain tietynlaisiin risteilyihin, esimerkiksi Saga Cruisesin risteilyille pääsevät vain yli 50 vuotta täyttäneet. Useat yhtiöt tarjoavat ”tutkimusmatkoja” esimerkiksi Antarktikselle tai Galápagossaarille. Tällä hetkellä kolme suurinta laivaholdingyhtiötä ovat Carnival Corporation & plc, Royal Caribbean Cruises Ltd. ja Norwegian Cruise Line Holdings.
Kaikkien maailman risteilyalusten hyttien määrä on alle 2 % maailman hotellihuoneista.
Organisointi
pienois|pysty|Disney Magic