Liisa Erkintytär, myös Elisabeth Erkintytär, Liisa Erikintytär, Liisa Eerontytär (s. 15. lokakuuta 1733 – kuolinaika tuntematon) oli kalantilainen paimentyttö ja Länsi-Suomen rukoilevaisuuden käynnistäjä.
Elämä Liisa Erkintyttären elämästä on todennettavaa tietoa ainoastaan kirkonkirjoissa. Tiedetään, että hän syntyi 15. lokakuuta 1733 Turun läänin Uudellakirkolla (Kalanti) talollisen Erik Antinpojan ja Liisa Jaakontyttären lapsena, kävi ripillä, muutti Kytämäen Antintalosta palveluspaikkaansa Santtion Maunuun ja lähti sieltä 9. syyskuuta 1759, mutta muita yksityiskohtia hänen elämästään ei tiedetä, ei myöskään hänen elämänvaiheitaan vuoden 1759 jälkeen.
Uudenkirkon pitäjän kirkkoherran kirjoittaman kertomuksen mukaan Liisa Erkintytär koki uskonnollisen herätyksen 23-vuotiaana, pyhäinpäivänä 1756. Hän oli paimenessa Santtion kylän metsissä ja luki ajankulukseen brittiläisen puritaanipapin Arthur Dentin teosta Totisen käändymisen harjoitus (suom. 1732Tuija Laine, English Puritan Literature in the Swedish Realm in the seventeenth and eighteenth centuries – translation phases . s. 44. PDF.Käännetty ruotsinnoksesta: Arthur Dent, En sann omwändelses öfning, […] beskrifwen af Arthur Dent, och nu effter mångas åstundan och begäran, af tyska språket, på swänskan transfererat och öfwersatt, Götheborg, Zacharias Hagemann, 1702), jossa väkevin sanoin kuvaillaan syntien takia kadotukseen joutuneiden kärsimyksiä. Liisa torkahti kesken lukemisen ja heräsi omaan kauhunhuutoonsa: hän oli unessaan voimakkaasti kokenut Jumalan vihan ja kadotuksen kauhut. Järkyttyneenä hän jätti laumansa metsään ja juoksi kylään kertomaan kokemuksestaan. Se teki kyläläisiinkin niin suuren vaikutuksen, että lähialueilla käynnistyi etenkin naisten keskuudessa levinnyt hurmosnäkyjen leimaama herätysliike. Tästä katsotaan Länsi-Suomen rukoilevaisuuden saaneen alkunsa.
Liisasta itsestään ei jäänyt jäljelle mitään konkreettista dokumenttia, ei esimerkiksi kirjeitä tai muistiin merkittyjä saarnoja. Hänen myöhemmästä elämästään tiedetään vain huhupuheita ja tarinoita: on kerrottu esimerkiksi hänen pitäneen herätyskokouksia, tulleen hulluksi tai että papit olisivat tappaneet hänet. Liisan vaiheita tutkinut historioitsija Irma Sulkunen pitää mahdollisena, että hänen elämänsä päättyi jotenkin traagisesti, kenties itsemurhaan. Tämä sopisi yhteen sen kanssa, että Liisan hautapaikkaa ei tiedetä, sillä itsemurhan tehneitä ei tuohon aikaan haudattu siunattuun maahan.
Muisto Santtion Maunun talon lähistölle pystytettiin punaisesta graniitista veistetty Liisa Erkintyttären muistokivi, ”Liisankivi”, vuonna 1956 Kalannin herännäisjuhlien yhteydessä. Kivi siirrettiin vuonna 1977 Kytämäentien varteen. Siihen on kirjoitettu teksti:”Liisa Erkintytär syntyi Kytämäen Antintalossa ja heräsi ankaraan synnintuntoon 1756 ollessaan paimenessa Santtion Maunulla. Tästä alkoi laajalle levinnyt herännäisliike. Kuluu kallis armon aika, pian poies pakenee.”
Lähteet
Kirjallisuutta Irma Sulkunen: Liisa Eerikintytär ja hurmosliikkeet 1700–1800-luvulla, Gaudeamus, 1999 (Hanki ja jää)
Luokka:Rukoilevaisuusliikkeen vaikuttajat Luokka:Vuonna 1733 syntyneet Luokka:Kuolinvuosi tuntematon