Magdalena Rudenschöld (3. tammikuuta 1766, Tukholma – 5. maaliskuuta 1823 Tukholma) oli ruotsalainenkreivitär, hovineito,Birger Thölix, Gamla grejer, Taloussanomat.fi poliittinen vehkeilijä ja G. M. Armfeltin rakastettu. Rudenschöld oli yksi Armfeltin salaliiton jäsenistä, ja siksi hänet vangittiin vuonna 1793. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi, josta hän vapautui vuonna 1796. Hän muutti ulkomaille ja asui vuosina 1801–1813 muun muassa madame de Staëlin luona.Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 97
Lapsuus Magdalena Rudenschöldin isä oli Suomessa lapsuutensa viettänyt diplomaatti Carl Rudenschöld Tommy Hansson, Slottsfrun och Gustafs vänner, Slottsfrun.se (1698–1783) ja hänen äitinsä oli Christina Sophia Bielke (1727–1803). Hänen äidinisänsä oli valtaneuvos, kreivi Thure Gabriel Bielke ja äidinäitinsä kreivitär Charlotta Christina Piper, joka oli kreivi Carl Piperin ja kreivitär Christina Törnflycktin tytär. Perheellä oli isän yhteiskunnallisen aseman ja äidin sukulaissuhteiden kautta läheiset yhteydet Ruotsin hoviin. Magdalena sai hyvän kasvatuksen, jossa painotettiin erityisesti ranskan kieltä.
Elämä hovissa Vuonna 1783 Rudenschöldistä tuli Kustaa III:n sisaren Sofia Albertinan hovineito. Rudenschöld oli eloisan luonteensa vuoksi pidetty, ja hän osallistui usein hovin iltajuhliin. Hovissa hän sai myös paljon ihailijoita, joista yksi oli Gustaf Mauritz Armfelt. Armfelt oli vaikutusvaltainen mies ja Kustaa III:n läheinen neuvonantaja. Armfelt oli naimisissa, mutta hänen suhteensa Rudenschöldiin oli laajalti tiedossa. Rudenschöld ja Armfelt saivat kaksi lasta, tyttären vuonna 1787 ja pojan noin vuonna 1789, mutta molemmat lapsista kuolivat jo sylilapsina.
Armfeltin salaliitto Rudenschöldin ja Armfeltin yhteistyö jatkui, vaikka heidän romanttinen suhteensa päättyi. Kuningas Kustaa III:n kuoltua vuonna 1792 Rudenschöld toimi yhteyshenkilönä niin kutsutussa Armfeltin salaliitossa. Armfelt oli lähetetty Napoliin, ja Rudenschöld välitti hänen kirjeitään tukholmalaisille salaliittolaisille, kuten Johan Albrecht Ehrenströmille. Rudenschöldin uskotaan osallistuneen salaliittoon lähinnä Armfeltia kohtaan tuntemiensa tunteiden vuoksi. pienoiskuva|Magdalena Rudenschöldin muotokuva. Rudenschöld pidätettiin muiden salaliittolaisten kanssa 18. joulukuuta 1793 hallitusta vastaan juonimisesta. Hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1794 Riddarholmeniin lähemmäksi Svean hovioikeutta, missä kuulustelut pidettiin. Kuulusteluissa hän vannoi olevansa syytön eikä tiennyt vallankumouksellisista suunnitelmista. Kun Rudenschöldiä kuulusteltiin kirjeiden sisällöstä, hänen oli lopulta myönnettävä osallisuutensa salaliittoon. Tuomio annettiin 22. heinäkuuta 1794, jossa Rudenschöld tuomittiin kuolemaan. Syyskuussa 1794 Rudenschöldin tuomio muutettiin elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi kehruuhuoneessa. Hänet kuitenkin armahdettiin jo vuonna 1796, ja korvaukseksi hän sai talon Gotlannista.
Viimeiset vuodet Gotlannista Magdalena Rudenschöld ei saanut poistua ilman kuninkaan lupaa. Kun Kustaa III:n poika Kustaa IV Aadolf tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1797, hän purki tuomion, ja Rudenschöld saattoi palata myös Manner-Ruotsiin.
Kesäkuussa 1798 Rudenschöld sai poikalapsen, Eric Carlsson Ekmansdorffin, jonka isästä ei ollut varmuutta. Lapsen syntymän jälkeen Rudenschöld muutti Tukholmaan äitinsä luokse. Äitinsä luota hän joutui kuitenkin muuttamaan pois tammikuussa 1801 aloitettuaan epäsopivan suhteen palvelijan kanssa. Hän muutti Sveitsiin, mistä palasi takaisin Ruotsiin kymmenen vuotta myöhemmin. Viimeiset vuotensa Rudenschöld vietti hiljaiseloa Tukholmassa ja menehtyi 57-vuotiaana rinta/keuhkotulehdukseen 5. maaliskuuta 1823.
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Vuonna 1766 syntyneet Luokka:Vuonna 1823 kuolleet Luokka:Salaliittojen jäsenet