Peloponnesolaissota (, ”(Peloponnesolaissotien) historia”) on antiikin kreikkalaisen historioitsija Thukydideen kirjoittama selonteko peloponnesolaissodan (431–404 eaa.) vaiheista ja sotaan liittyneestä Kreikan kaupunkivaltioiden välisestä politiikasta. Thukydideen tarkoituksena oli kuvata koko sota alusta loppuun, mutta teos päättyy kesken vuoteen 411 eaa. Teos julkaistiin noin vuonna 395 eaa., ja se on yksi historiankirjoituksen varhaisia klassikoita.Thesleff, Holger: ”Thukydideen elämä ja hänen historiateoksensa”. Teoksessa Thukydides 1992, s. xv–xxv.

Historia Teoksen synty

Thukydides eli noin vuosina 460–396 eaa. Hän oli kotoisin Ateenasta ja palveli itse sodassa strategoksena vuonna 424 eaa. Hän joutui kuitenkin Amfipoliissa kärsityn tappion jälkeen maanpakoon 20 vuodeksi, minkä ansiosta hän pystyi seuraamaan sotaa puolueettomasti, pitämään yhteyksiä ja matkustelemaan Spartassa ja muualla Peloponnesoksella sekä kirjoittamaan sotaa käsittelevän historiateoksen. Peloponnesolaissota perustuu Thukydideen kirjoittamiin muistiinpanoihin, jotka hän on vähitellen viimeistellyt teoksensa kirjoiksi.

Thukydides kertoo teoksensa alussa pyrkineensä ottamaan asioista itse selvää niin paljon kuin mahdollista, sen sijaan että olisi vain luottanut ihmisten puheisiin. Hän sanoo myös pyrkineensä kirjoittamaan teoksensa aikaa kestäväksi esitykseksi, sikäli kun se voi kertoa tilanteista, jotka helposti toistuvat ihmiskunnan historiassa mahdollisesti myös tulevaisuudessa.Thukydides: Peloponnesolaissota 1. Teos on uraauurtava historiantutkimuksellisen metodinsa ansiosta sekä aikalaishistoriana. Teoksen – samoin kuin koko sodan – nimi viittaa siihen, että ateenalaisesta näkökulmasta sota käytiin peloponnesoslaisia ja ennen kaikkea spartalaisia vastaan.

pienoiskuva|vasen|upright=0.7|Thukydides. Kopio roomalaisaikaisesta rintakuvasta, n. 100 jaa. Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, missä ja milloin Thukydides tarkkaan ottaen kirjoitti historiateoksensa. Hän sanoo itse keränneensä siihen aineistoa koko sodan ajan.Thukydides: Peloponnesolaissota 1.22. Ei kuitenkaan tiedetä, kirjoittiko hän mitään osaa teoksesta vielä sodan ollessa käynnissä. Usein ajatellaan, että teos olisi syntynyt Thukydideen maanpaon aikana. Ainakin hänellä olisi ollut tuolloin käytettävissään paljon aikaa teoksen alkuosien kirjoittamiseen. Yleensä Thukydideen katsotaan kirjoittaneen teostaan kuolemaansa saakka.

Teoksensa alussa Thukydides mainitsee sodan lopun kohdassa, jonka täytyy olla syntynyt vasta vuoden 404 eaa. jälkeen.Thukydides: Peloponnesolaissota 1.18. Toinen kohta teoksen ensimmäisessä kirjassa osoittaa, että se on kirjoitettu sen jälkeen, kun Pireusta ympäröineet muurit purettiin.Thukydides: Peloponnesolaissota 1.93; Ksenofon: Hellenika 2.2. Teoksen toisessa kirjassa hän puhuu Sisilian sotaretkestä (415–413 eaa.), Kyyroksen tuesta spartalaisille ja ateenalaisten lopullisesta tappiosta, mitkä kohdat on luonnollisesti kirjoitettu mainittujen tapahtumien jälkeen.Thukydides: Peloponnesolaissota 2.65. Sodan loppu mainitaan myös viidennessä kirjassa, samalla kun sodan sanotaan kestäneen 27 vuotta.Thukydides: Peloponnesolaissota 5.26.

Kaikesta tästä voidaan kenties päätellä, että Thukydides keräsi aineistoa läpi sodan, mutta lopullisen muotonsa teos sai vasta sodan jälkeen. Plutarkhos sanoo Thukydideen kirjoittaneen historiateoksensa kokonaan Traakiassa, mikä sopii yhteen sen kanssa, että hän sanoo Thukydideen myös kuolleen siellä. Thukydideen elämäkerran kirjoittanut Marcellinus sanoo hänen lähinnä viimeistelleen teoksen Traakiassa. Peloponnesolaissota jäi kuitenkin selvästi keskeneräiseksi, koska se ei kuvaa koko sotaa eikä sen kirjallinen muoto ole täysin viimeistelty. Keskeneräisyys ja viimeistelemättömyys johtunevat ainakin osittain siitä, että Thukydides kuoli joskus sodan loppumisvuoden 404 eaa. jälkeen mutta ennen vuotta 395 eaa., jolloin teos ilmeisesti julkaistiin.

Erityisen paljon on keskusteltu teoksen viimeisen eli kahdeksannen kirjan alkuperästä. Kirja katkeaa kesken sodan 21. vuotta eli 411 eaa. Kirja poikkeaa kaikista muista siinä, ettei se sisällä yhtään puhetta, ja se vaikuttaa myös kirjallisesti heikompilaatuiselta. Tämän vuoksi monet antiikin aikaiset kriitikot arvelivat, että sen olisi kirjoittanut joku muu kuin Thukydides. Jotkut laittoivat kirjan Thukydideen tyttären nimiin, jotkut puolestaan Ksenofonin tai Theopompoksen nimiin, sillä kummatkin jatkoivat Thukydideen työtä omilla historiateoksillaan.

Ksenofonin Hellenika jatkaa suoraan siitä, mihin Thukydides päättää, ja tämä on voinut luoda ajatuksen siitä, että hän olisi viimeisen kirjan kirjoittaja. Kirjan tyyli kuitenkin poikkeaa Ksenofonin tyylistä. Tyylillisesti se ei sovi myöskään Theopompoksen kirjoittamaksi. Yksinkertaisinta on olettaa, että kirjoittaja oli Thukydides itse, sillä hänet mainitaan kirjoittajaksi kahdesti.Thukydides: Peloponnesolaissota 8.6, 8.60. Thukydidestä piti kirjan kirjoittajana myös Kratippos, joka huomautti samalla, ettei kirja sisällä puheita.Dionysios Halikarnassoslainen: Thukydideen tyylistä (De Thucydide) 100.16, ed. Hudson. Marcellinus ja anonyymi Thukydideen elämäkertakirjailija laittavat myös kirjan Thukydideen nimiin. Näin on todennäköisintä, että kirja on todella Thukydideen kirjoittama, ja poikkeaa muista siksi, ettei kirjoittajalla ollut mahdollisuutta viimeistellä sitä samassa määrin kuin ensimmäistä seitsemää kirjaa.

Vaikutus

Thukydideen teoksesta tuli käänteentekevä historiankirjoituksessa. Häntä pidettiin jo antiikin aikana historiankirjoituksen kriittisyyden ja objektiivisuuden esikuvana. Hän sai nopeasti useita seuraajia. Tunnetuimpana Ksenofon, kuten jo mainittua, aloitti oman Hellenika-teoksensa eli Kreikan historiansa siitä, mihin Thukydides jäi. Erityisesti Peloponnesolaissotaa täydentävät Hellenikan kaksi ensimmäistä kirjaa. Diogenes Laertios jopa sanoo Ksenofonista, että ”[k]errotaan, että hän teki tunnetuksi Thukydideen unohtuneet kirjoitukset, vaikka olisi voinut julkaista ne omissa nimissään”.Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit II.57. Näin on mahdollista, että koko Peloponnesolaissota olisi kadonnut tai unohtunut ilman Ksenofonia, ja että Ksenofon hankki itselleen teoksen käsikirjoituksen ja ehkä jopa Thukydideen sitä varten keräämän aineiston. Toisaalta tämä saattaa viitata lähinnä teoksen viimeistelemättömäksi jääneeseen loppuosaan. Erään teorian mukaan Hellenikan alkuosa perustuisikin Ksenofonin haltuunsa saamaan aineistoon, joka oli tarkoitettu Peloponnesolaissodan loppuosaksi. Tämä selittäisi sen, miksi Hellenikan alku muistuttaa Thukydideen tyyliä ja jatkaa suoraan hänen kerrontaansa.

Peloponnesolaissotaa jatkoivat myös Kratippos ja Theopompos omissa historiateoksissaan. Tämä osoittaa teoksen olleen aikanaan hyvin tunnettu. Toisaalta muun muassa Aristoteles kirjoitti saman ajan historiasta ilman viittauksia teokseen. Theofrastos yhdisti myöhemmin Thukydideen Herodotokseen ja piti näitä kahta historiankirjoituksen perustajina. Viimeistään Cicerosta lähtien Thukydides on nauttinut hyvin suurta arvostusta historiankirjoittajana teoksensa ansiosta.

Tekstihistoria ja käännökset

Teoksen ensimmäisen painetun laitoksen (editio princeps) painoi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1502. Teoksen skoliat julkaistiin seuraavana vuonna. Ensimmäinen Lorenzo Vallan tekemä latinankielinen käännös painettiin jo ennen vuotta 1500, uudelleen Pariisissa vuonna 1513, ja lukuisia kertoja tämän jälkeen. Ensimmäinen laitos, joka sisälsi sekä kreikankielisen tekstin että Vallan latinankielisen käännöksen uudistettuna, oli Henri Estiennen eli Henricus Stephanuksen vuonna 1564 painama. Tämä laitos piti sisällään skoliat, Marcellinuksen kirjoittaman Thukydideen elämäkerran sekä anonyymin elämäkertakirjailijan tekemän Thukydideen elämäkerran. Merkkiteos teoksen tekstihistoriassa on useista käsikirjoituksista koottu Immanuel Bekkerin kolmiosainen laitos vuodelta 1821. Se teki aiempien versioiden käytön tarpeettomaksi. Myöhempiä laitoksia ovat muun muassa Ernst Friedrich Poppon (Leipzig, 1821–1838), C. F. Haackin (Leipzig, 1820), Franz Joseph Göllerin (Leipzig, 1826) ja Thomas Arnoldin (Oxford, 1830–1835) laitokset.

Varhaisia käännöksiä nykykielille olivat Claude Seysselin tekemä ranskankielinen käännös (Pariisi, 1527) sekä Thomas Nicollsin englanninkielinen käännös (Lontoo, 1550), joka oli tehty ranskankielisestä. Thomas Hobbes teki teoksesta englanninkielisen käännöksen, koska piti sitä opettavana politiikan kannalta. Hänen käännöksensä pohjautui pääasiassa latinankieliseen versioon.

Emil Hårdhin suomennos Peloponneesolais-sota ilmestyi vuonna 1912. J. A. Hollon suomennos Peloponnesolaissodasta ilmestyi vuonna 1964 osana Antiikin klassikot -sarjaa.Kivistö, Sari & Riikonen, H. K.: Antiikin kirjallisuus ja suomennokset uuslatinasta ja humanistikreikasta. Teoksessa

Sisältö

Thukydideen teos on jaettu kahdeksaan kirjaan. Kirjassa I kuvataan lyhyesti Kreikan varhaishistoriaa, kuten Troijan sotaa, kansojen vaelluksia, yhteiskunnan ja kaupunkivaltioiden kehitystä sekä sotilaallisen järjestäytymisen ja liittoutumisen kehitystä. Thukydides aloittaa huomauttamalla, että peloponnesolaissota oli siihenastisen historian merkittävin sota, minkä hän pyrkii osoittamaan kerratessaan kreikkalaisten varhaisemman historian. Samalla hän täydentää Herodotoksen Historiateosta.Thukydides: Peloponnesolaissota 1.1–21. Myyttisiä aikoja kuvatessaan Thukydides ei esitä epäilyksiä Hellenin ja hänen poikiensa, Minoksen ja tämän merivallan tai Troijan sodan historiallisuudesta, vaan kertoo tapahtumista aikansa yleisen käsityksen mukaan. Hänen teoksensa varsinaisen aiheen kannalta ne ovat kuitenkin epäoleellisia.

Tämän jälkeen Thukydides kuvaa peloponnesolaissotaan johtanutta kehitystä, Ateenan ja Spartan välien kiristymistä sekä sodan välittömiä syitä. Tavoitteitaan kuvatessaan Thukydides nostaa esille sen, että tapahtumat voivat myöhemmin sattua samalla tai samanlaisella tavalla.Thukydides: Peloponnesolaissota 1.22. Suomennos J. A. Hollo. Näin historiateos voi toimia politiikan alan oppiteoksena tulevaisuutta varten. Sodan varsinaiseksi syyksi Thukydides nostaa Ateenan suuruuden kasvun, ja katsoo sen pelottaneen spartalaisia ja pakottaneen heidät sotaan.Thukydides: Peloponnesolaissota 1.23. Kerrottuaan siitä, kuinka spartalaiset päätyivät aloittamaan sodan, Thukydides poikkeaa kuvaamaan Ateenan nousua saavuttamaansa johtoasemaan. Hänen mukaansa aiemmat historioitsijat, kuten Hellanikos, olivat sivuuttaneet tämän tai kertoneet siitä vajavaisesti.

pienoiskuva|upright=0.85|Peloponnesolaissodan käsikirjoitusta 900- tai 1000-luvulta Perikleen hautajaispuheen kohdalta. München, Bayerische Staatsbibliothek, Cod. graec. 430, fol. 53v. Thukydideen teoksen varsinainen esitys sodasta alkaa kirjan II alusta, melkein täsmälleen siitä, mihin Herodotoksen Historiateos päättyy. Thukydides kuvaa peloponnesolaissodan tapahtumia vaihe vaiheelta suhteellisen tiukassa aikajärjestyksessä. Kirjat II–V kuvaavat sodan alkuvaihetta eli niin kutsuttua ”Arkhidamoksen sotaa” vuosina 431–421 eaa., päättyen Nikiaan rauhaan. Kirjan V loppuosa käsittelee eräänlaista ”kylmän sodan” aikaa vuosina 421–416 eaa. Kirja VI kuvaa Sisilian historiaa ja Ateenan Sisilian sotaretkeä. Kirja VII kertoo sotaretken lopusta. Kirja VIII kuvaa niin kutsutun ”Dekeleian sodan” alkua eli vuosien 413–411 eaa. tapahtumia. Thukydideen tavoitteena oli sisällyttää teokseensa koko sota, mutta se päättyy kesken vuoden 411 eaa. talveen eli yli kuusi ja puoli vuotta ennen sodan päättymistä.

Tyyli