Erkki Gunnar Ervamaa (4. huhtikuuta 1915 Tervola – 8. lokakuuta 1962Ervamaan hautakivi Tervolan hautausmaalla.) oli suomalainen pastori ja Akateemisen Karjala-Seuran aktivisti 1930-luvulla.
Ervamaan vanhemmat olivat lääninrovasti Gunnar Edvard Ervamaa, ent. Ervast (1877–1967), ja Helmi Maria Bergroth (1882–1954).Gulliksläkten-sivusto: Ervamaa, Erkki Gunnar.
Ervamaa kävi Tornion yhteiskoulua ja oltuaan perustamassa keväällä 1933 Sinimustat-järjestön paikallisosastoa hän joutui erotetuksi koulusta. Hän osallistui Sinimustien kesäleirille 1933 ja tutustui siellä järjestön johtajiin Elias Simojokeen ja Jaakko Virkkuseen. Kun Ervamaa muutti syksyllä 1934 Helsinkiin hän liittyi mukaan Sinimustien sisärenkaaseen. Syksyllä 1935 hän osallistui järjestön suunnitteleman Viron vallankaappaushankkeen valmisteluun ja teki useita kuriirimatkoja Tallinnaan kuljettaen kirjeitä Viron vapsien maanalaisille johtajille. Kaappaushankkeen epäonnistuttua joulukuun alussa 1935 Tallinnassa oleskellut Ervamaa vältti siellä pidätyksen mutta hänet pidätettiin myöhemmin Suomessa.
Ervamaa vihittiin papiksi 1938, ja hän toimi ennen sotia vuonna 1939 Sallassa Tuutijärven rajaseutupastorina.Papiksi vihityt Kuopion−Oulun hiippakunnassa 1851−1939. SKS Biografiakeskus.Sallan seurakunnan historiaa: Seurakunnan paimenet. Sotien jälkeen hän oli seurakuntapappina ja myös oppikoulunopettajana muun muassa Munkkiniemen yhteiskoulussa Helsingissä. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1957–1961.Ervamaa, Erkki. Porvarilisen työn arkisto.
Lähteet
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Kansallisen Kokoomuksen poliitikot Luokka:Suomalaiset äärioikeistolaiset poliitikot Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Vuonna 1915 syntyneet Luokka:Vuonna 1962 kuolleet