Alexander Van der Bellen (s. 18. tammikuuta 1944 Wien) on Itävallan liittopresidentti. Hänen kautensa alkoi 26. tammikuuta 2017. Hän on myös kansantaloustieteen professori emeritus.
Tausta Van der Bellen on isänsä puolelta hollantilaista sukujuurta ja Venäjältä vuonna 1919 ensin Viroon ja 1939 baltiansaksalaisten Umsiedlungin myötä Keski-Eurooppaan päätyneiden vanhempien jälkeläinen. Van der Bellenin isä, myös etunimeltään Alexander, sai Viron kansalaisuuden vuonna 1934. Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940 perhe pakeni maasta ja päätyi Itävaltaan, jossa tuleva liittopresidentti syntyi.
Lukion jälkeen Van der Bellen opiskeli taloustiedettä Innsbruckin yliopistossa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1966. Neljä vuotta myöhemmin hän väitteli taloustieteen tohtoriksi samasta yliopistosta.
Van der Bellen tunnetaan myös toisinaan lempinimellä Sascha.
Kansalaisuus Koska Van der Bellenin vanhemmat, Alexander vanhempi ja Alma, olivat Viron kansalaisia ennen Neuvostoliiton miehitystä, Van der Bellen lasketaan Viron lakien mukaan syntyperäiseksi Viron kansalaiseksi. Kun Van der Bellen valittiin liittopresidentiksi, Viron ulkoministeriö ilmoitti, että hän saisi Viron passin niin halutessan.
Itävallan kansalaisuuden Van der Bellen sai 14-vuotiaana, kun hänen isänsä sai kansalaisuuden hakemuksella vuonna 1958.
Poliittinen ura Itävallassa Van der Bellen toimi aluksi sosialidemokraattisessa puolueessa, pääsi parlamentin alahuoneeseen vihreiden listoilta 1994 ja on toiminut parlamenttiryhmänsä puheenjohtajana.
Nousu presidentiksi Van der Bellen oli Itävallan vihreän puolueen ehdokas liittopresidentin vaalissa 2016. Hän pääsi toiselle kierrokselle 21,3 prosentin kannatuksella, ja häntä vastassa oli oikeistopopulistisen vapauspuolueen Norbert Hofer, jonka ääniosuus oli ensi kierroksella 35,1 prosenttia. Jatkosta jäivät riippumaton oikeistolainen Irmgard Griss, sosialidemokraatti Rudolf Hundstorfer, kansanpuolueen Andreas Khol sekä riippumaton Richard Lugner. Vaalien toisella kierroksella Van der Bellen sai 31 026 ääntä vastaehdokastaan enemmän eli 50,3 prosenttia. Itävallan korkein oikeus kuitenkin kumosi 1. heinäkuuta 2016 presidentinvaalin tuloksen ja vaalien toinen kierros uusittiin joulukuussa 2016.
Uusintavaaleissa Van der Bellen sai 53,8 prosenttia äänistä ja hänestä tuli Itävallan presidentti 26. tammikuuta 2017.
Vuoden 2022 presidentinvaaleissa Van der Bellen asettui uudelleen ehdolle ja tuli valituksi saatuaan 56,7 % äänistä.
Poliittisia kantoja Vuonna 2001 Van der Bellen kuvaili itsessään tapahtunutta muutosta seuraavasti: "olen kulkenut tietä: ylimielisestä anti-kapitalistista avarakatseiseksi vasemmisto-liberaaliksi".
Kunnianosoituksia
55x55px Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 2004) 55x55px Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2021) 55x55px Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2019) 55x55px Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 2019) 55x55px Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekki, 2013) 55x55px Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (Slovakia, 2019) 55x55px Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat, 2022)
Lähteet
Luokka:Itävallan presidentit Luokka:Itävaltalaiset vihreät poliitikot Luokka:Vuonna 1944 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt