Harald Harmaaturkki tai Harald II Eiriksson (, ja ) ; (935–970) oli Norjan kuningas vuosina 961–970.
Hän oli Eerik Verikirveen ja Gunnhild Gormsdotterin poika, ja siten Harald Kaunotukan pojanpoika.
Isänsä kuoleman jälkeen Harald liittoutui veljineen tanskalaisten kanssa kuningas Haakon Hyvää vastaan. He saivat tukea enoltaan, Tanskan kuninkaalta Harald Sinihampaalta. Haraldista ja hänen veljistään tuli kuninkaita Haakonin kuoltua Fitjen taistelussa vuonna 961. Heidän valtansa rajoittui kuitenkin vain Länsi-Norjaan. Harald oli veljeksistä vanhimpana voimakkain ja vaikutusvaltaisin. Hän pyrki vahvistamaan asemiaan murhauttamalla paikalliset mahtimiehet Sigurd Haakonssonin, Tryggve Olafssonin ja Gudrød Bjørnssonin. Harald teki myös viikinkiretken Bjarmalandiin, josta hän sai suuren turkissaaliin. Lisänimi "Harmaaturkki" lienee peräisin tältä retkeltä.
Haraldin ankara hallinto ja pakanallisten jumalten julkisen palvonnan kielto tekivät hänestä epäsuositun. Tanskassa maanpaossa ollut Sigurd Haakonssonin poika Haakon Sigurdinpoika ja Harald Sinihammas saivat houkuteltua Harald Harmaaturkin Tanskaan. Siellä Haakon Sigurdinpojan joukot surmasivat Haraldin taistelussa vuonna 970.
Lähteet
Luokka:Norjan kuninkaat Luokka:900-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 970 kuolleet