Belgianpaimenkoira tervueren (, ) on belgialainen koirarotu. Joissain maissa siitä käytetään lisäksi lyhennettä tervuren tervuerenin sijaan. Tervueren eroaa muista muunnoksista pitkällä punaruskealla tai hopeanharmaalla turkillaan.
Rotu ylsi vuonna 2025 juuri sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata tervuerenia.
Ulkonäkö Belgianpaimenkoira on keskikokoinen koira (säkäkorkeus uroksella 62, nartulla 58 cm), joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Korvien tulee olla pystyt ja ilmeen tarkkaavainen, älykäs ja valpas. Häntä riippuu levossa ollessa alhaalla ja kohoaa liikkeessä ylös. Tervueren eroaa groenendaelista ainoastaan värinsä ja hieman lyhyemmän karvansa perusteella.
Karvapeite Karvapeite on pitkä ja sileä, ja muodostaa röyhelömäisen kauluksen niskan ympärille, joka ulottuu eturintaan asti. Uroksen karva on varsinkin kaulassa ja eturinnassa pidempää ja tuuheampaa kuin nartun, mikä onkin huomattavin sukupuolten välinen ulkoinen eroavaisuus. Muunnoksen erityispiirre on punaruskea tai hopeanharmaa turkki, jossa karvankärjet ovat mustat. Tämä väritys tunnetaan nimellä hiilikko (charbonné) ja vastaa joidenkin muiden rotujen seesamia, soopelia tai riistanväriä eli agoutia. Punahiilikko on värityksistä hopeahiilikkoa toivotumpi. Jokin verran esiintyy myös hiilikoita, joiden pohjaväritys on hiekanvaalea eli fawn, mutta tätä pidetään erittäin epätoivottuna ominaisuutena. Koiran maskin tulisi olla aina musta ja ulottua kirsun päästä otsaan asti.
Luonne ja käyttäytyminen pienoiskuva|Belgianpaimenkoira agilityn A-esteellä Belgianpaimenkoirat ovat vilkkaita ja aktiivisia. Ne tarkkailevat jatkuvasti mitä niiden ympärillä tapahtuu ja puolustavat tarvittaessa isäntäänsä. Ne suhtautuvat vieraisiin tyypillisesti epäluuloisesti synnynnäisen vahtiviettinsä vuoksi. Niissä esiintyy kuitenkin myös heikkohermoisuutta, pehmeyttä sekä paukkuarkuutta.
Rodunomaisesta herkyydestä huolimatta belgianpaimenkoiria käytetään nykyisin monipuolisesti eri palvelukoiralajeissa. Erityisesti hyvin rotu on menestynyt haku- ja yleiskokeessa sekä pelastuskoirakokeessa.
Nykyisin tervueren on saavuttanut hyviä tuloksia muun muassa agility-kilpailuissa ja se sopii sekä harrastus- että näyttelykoiraksi. Se on aktiivisuudestaan huolimatta nykyisin suositumpi näyttely- kuin käyttökoirana, ja runsaan, kauniin karvapeitteensä ansiosta pärjääkin usein paimenkoirien ryhmäkehässä hyvin groenendaelin ohella.
Alkuperä Belgianpaimenkoirat ovat alkujaan lammaskoiria. Tervueren-muunnos on saanut nimensä Tervurenin kylästä, joka sijaitsee Flanderin Brabantissa lähellä Brysseliä. Siellä asui kuuluisa kasvattaja herra Corbeel, joka risteytti mustia ja hiekanvärisiä (fawn) koiria keskenään 1900-luvun alkupuolella. Kaikki belgianpaimenkoiran eri muunnokset yhdistettiin vuonna 1892 virallisesti samaan rotuun kuuluviksi, mutta alussa tervueren ja groenendael luokiteltiin samaksi muunnokseksi nimeltä pitkäkarvainen belgianpaimenkoira. Vielä nykyisinkin groenendael-pentueisiin saattaa syntyä puna- tai hopeahiilikon värisiä pentuja, jotka rekisteröidään värityksen perusteella tervuereneiksi. Samoin tervueren-pentueisiin syntyy toisinaan mustia pentuja, joiden kohdalla menetellään päinvastaisesti.
Terveystilanne pienoiskuva|Tervueren Tervueren elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita tervuereita. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Tervuerenin merkittävimmät terveysongelmat ovat kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, epilepsia, mahasuolikanavan syöpä ja ja kivesviat. Rodulla esiintyy keskimääräistä koirarotua enemmän mahasuolikanavan syöpää.
Jopa noin 88 %:lla tervuerenista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 3 %:lla koirista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 13 %:lla niistä. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy jonkun verran keratiittia ja kaihia. Tervuerenin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia. Tervueren on yksi epilepsian riskiroduista.
Koirilla kivekset laskeutuvat niiden synnyinsijoiltaan vatsaontelon takaseinämän vierestä nivuskanavan kautta kivespusseihin syntymän jälkeen. Koirilla kivesviasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä piilokiveksisyyttä, jolloin toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Tervuereneilla esiintyy jonkun verran kivesvikaa.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Tervuerenit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Tervuerenin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 20 %.
Katso myös Belgianpaimenkoira groenendael Belgianpaimenkoira malinois Belgianpaimenkoira laekenois Saksanpaimenkoira Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Tšekinpaimenkoira
Lähteet Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997. Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä Finbelge – Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Viitteet
Aiheesta muualla
Käyttöbelgi.info – Käyttölinjaisten belgianpaimenkoirien info ja tietokanta
Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Belgialaiset koirarodut