thumb|Sortalavan diakonissalaitos. Nykyinen Sotahallinnollisen piirin sairaala. Kuva vuodelta 1941. Sortavalan Diakonissalaitos oli Sortavalassa toiminut oppilaitos, joka valmisti diakonissoja seurakuntasisariksi maalaisseurakuntiin. Muita toimintamuotoja olivat sairaanhoito- ja sosiaalipalvelut. Laitoksen koulutusperinteitä jatkaa Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikkö.
Alkuvaiheet Sortavalan diakonissalaitos perustettiin vuonna 1906, kun opettaja Jenny Ingmanin (vuodesta 1908 Ivalo)Ingman, s. 68 Sortavalan evankelisen seuran yhteyteen perustama Sortavalan diakonissakotiKansanaho 1960, s. 307 siirtyi vuonna 1905 perustetun ja Sortavalaa kotipaikkanaan pitävänTapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020, s. 174 Suomen Kirkon Sisälähetysseuran hallintaan.Ingman, s. 51.Kansanaho 1964, s. 38 Aluksi oppilaitos toimi nimellä Sortavalan DiakonitarlaitosKansanaho 1964, s. 45 Se koulutti edeltäjänsä tavoin diakonissoja seurakuntiin erityisesti Itä-Suomeen ja KarjalaanKansanaho 1964, s. 34, 50Kastarinen, s. 23 seuraten Sisälähetysseuran perustajahahmon ja johtajan Otto Aarnisalon ohjelmaa diakonian juurruttamiseksi Suomen seurakuntiin.Kansanaho 1964, s. 26-27, 365 Wivi Lönnin suunnittelema uusi laitosrakennus valmistui vuonna 1908 Laatokan Vakkosalmen rannalle Kuhavuoren juurelle.Kansanaho 1964, s. 51-52 Siihen kuuluvat nelikymmenpaikkainen sairaalaosasto, koulu- ja talousrakennukset, asunnot oppilaille ja työntekijöille sekä kehitysvammaisten lasten osasto.Huhta & Malkavaara, s. 30
Diakonitarlaitoksen aika Diakonitar-nimitystä, joka heijasti laitoksen suomalaiskansallista henkeä, käytettiin 1910-luvun loppuun saakka, jolloin myös Sortavalassa siirryttiin ammattinimikkeeseen diakonissa.Kansanaho 1964, s. 139 Jenny Ivalo toimi Diakonitarlaitoksen johdossa kuolemaansa saakka, vuoteen 1921, ensin johtajattarena ja myöhemmin laitoksen saatua uuden johtajattaren, vanhempana johtajattarena. Hän myös rahoitti varoillaan ja testamentillaan laitoksen toimintaa. Ylihoitajana oli Kaarina Rancken, opettajana Emmi Budden ja pappina Oskari Kanervo. Lääkärinä potilaista vastasi Sortavalan yleisen sairaalan lääkäri G. J. Winter.Kansanaho 1964, s. 53-54 Koulutus oli aluksi kaksivuotinen. Ensimmäinen vuosi sisälsi teologisten ja kirkollisten aineiden lisäksi muita tieto- ja taitoaineita kuten kasvatusoppia sekä käytännön harjoittelua. Toinen vuosi käsitti sairaanhoitokurssin Sortavalan yleisessä sairaalassa. Laitos järjesti myös jatkokursseja ja piti yhteyttä jo valmistuneisiin johtajattaren kiertomatkojen ja sisarlehden välityksellä.Kansanaho 1964, s. 54-56, 145 Diakonitarlaitoksen omassa sairaalassa hoidettiin vuosittain 500-600 potilasta, mm. vaikeaa tuberkuloosia sairastavia.Kansanaho 1964, s. 60 Sortavalan diakonittaret saivat vuonna 1911 lääkintöhallituksen päätöksellä kiertävän sairaanhoitajan pätevyyden.Sorvettula, s. 103 Varsinaisen sairaanhoitajan pätevyyden saamista jouduttiin ponnisteluista huolimatta odottamaan vielä kauan.Huhta & Malkavaara, s. 177Lähes kaikki Sortavalasta valmistuneet toimivat seurakuntien työntekijöinä.
Vuonna 1918 Diakonitarlaitoksen apulaisjohtajattareksi valittiin opettaja Ruusu Heininen, joka toimi laitoksen johtotehtävässä vuoteen 1932 saakka. Ylihoitajattareksi valittiin Alma Ritari ja laitos sai myös taloudenhoitajan.Kansanaho 1964, s. 140-141, 159 Diakonitarlaitoksen yhteyteen perustettiin vuonna 1918 Kasvattajaopisto, joka koulutti henkilökuntaa lastenkoteihin. Lastenkoteja tarvittiin kipeästi vuoden 1918 sodan sotaorvoille.Kansanaho 1964, s. 195Huhta & Malkavaara, s. 31 Jenny Ivalon kuoltua koko laitoksen johtajuus siirtyi Ruusu Heiniselle.Karppinen, s. 50
Diakonissalaitos Vuonna 1925 oppilaitoksesta alettiin käyttää uusien sääntöjen mukaisesti nimeä Suomen sisälähetysseuran diakonissalaitos tai Sortavalan Diakonissalaitos. Toimintaa kehitettiin perustamalla vanhainkoti vuonna 1926 ja poliklinikka vuonna 1927. Sisarten koulutus muutettiin kolmivuotiseksi. Myöhemmin, vuonna 1934 sisarkurssi pidennettiin nelivuotiseksi. Neljä vuotta kestävän koulutuksen hinta oppilaalle oli 3 000 markkaa, joka oli merkittävä summa tuohon aikaan.Kansanaho 1964, s. 278-281, 289, 297 Vuonna 1933 käynnistyi erillinen huoltosisarlinja, joka koulutti seurakuntasisaria sielunhoitotyöhön, vammais-, lasten- ja vanhusten huoltotyöhön. Huoltolinja toimi vuoteen 1937 asti, jolloin se yhdistettiin sairaanhoitolinjan kanssa.Kansanaho 1964, s. 289, 294 Rättyä, s. 30 Ruusu Heinisen jätettyä tehtävänsä vuonna 1932 johtajattareksi valittiin Elsa Wennerström (vuodesta 1934 WennervirtaKansanaho 1964, s. 300 ), jolla oli sekä opettajan että diakonissan koulutus.Erkamo, s. 92 Kun hänet kutsuttiin vuosiksi 1938–1942 Helsingin diakonissalaitokselleErkamo, s. 104, 112, väliaikaisina johtajattarina toimivat noina vuosina ensin Tyyni Hyvärinen ja vuodesta 1941 Alma Ritari.Kansanaho 1964, s. 300, 355
Talvisodan aikana toiminta keskeytettiin, ja Sortavalan diakonissalaitoksen rakennukset joutuivat sotasairaaloiksi. Välirauhan aikana vuosina 1942–1944 laitos toimi taas Sortavalassa, kunnes siirtyi jatkamaan osittaista toimintaa Kuopioon Kuopion maaseurakunnan kirkkoherran pappilaan.Kansanaho 1964, s. 360-362Erkamo, s. 123 Myös sairaalatoiminta hiljeni, kun jouduttiin luopumaan vuonna 1938 62-paikkaiseksi remontoidusta sairaalarakennuksesta, jossa oli hoidettu lähes kaikki Pohjois-Karjalan sisätautipotilaat.Kansanaho 1964, s. 302 Sortavalassa valmistui kaiken kaikkiaan noin 500 sisarta.Kansanaho 1964, s. 297-299
Pysyväksi sijaintipaikaksi tuli evakkoajan jälkeen Pieksämäki vuonna 1947. Samana vuonna sosiaaliministeriö myönsi oppilaitoksessa valmistuneille diakonissoille sairaanhoitajan ammattipätevyyden. Laitoksen uudeksi nimeksi tuli Sisälähetysseuran Diakonissalaitos.Erkamo, s. 133-134
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Projekt Runeberg
Luokka:Entiset suomalaiset oppilaitokset Luokka:Sortavala