Filip II Augustus (ransk. Philippe II Auguste) (21. elokuuta 1165 Gonesse, Val-d´Oise – 14. heinäkuuta 1223 Mantes-la-Jolie, Yvelines, Ranskan kuningaskunta) oli seitsemäs ns. suorien kapetingien dynastiaan kuulunut kuningas, joka hallitsi vuosina 1180–1223.Yleistiedot ovat esim. Nenonen, Kaisu-Maija ja Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY 1998. .

Hän oli Ranskan ensimmäinen monarkki, joka kutsui itseään arvonimellä Ranskan kuningas (lat. rex Francie). Aiemmat monarkit käyttivät arvonimeä Frankkien kuningas (rex Francorum).

Suku ja nuori kruununperijä vasen|pienoiskuva|203x203px|Filip II Augustin syntymä Filip II Augustus oli Ranskan kuningas Ludvig VII Nuoren ja tämän kolmannen puolison Adèle de Champagnen vanhin lapsi ja isänsä ainoa avioliitosta syntynyt ja aikuisikään asti elänyt poika. Kun vallanperijä Filip lopulta syntyi hän sai heti syntymänsä jälkeen lisänimen Dieudonné (Jumalan antama, Jumalan lahja). Hän sai jo elinaikanaan myös lisänimen Augustus, joka oli viittaus antiikin Roomassa käytettyyn keisarin titteliin. Nimelle tarjottiin myös muita selityksiä jo hänen elinaikanaan: että se muistutti hänen syntymästään tai että se oli johdettu verbista augere, joka tarkoittaa korostaa tai saada uskomaan. Toisaalta tämä lisänimi saatettiin antaa hänelle, kun hän vuoden 1185 heinäkuussa liitti kuninkaalliseen alueeseen Bovesin rauhassa Artoisin, Valoisin, Amiensin sekä suurimman osan Vermandoisin ruhtinaskunnista.thumb|200x200px|Filip II Augustuksen voitelu Ranskan kuninkaaksi 15-vuotiaana vuonna 1179, Jean Fouquet'n maalaus n. 1455–1460.|vasenIsä Ludvig VII:n sairastelu antoi pojalle mahdollisuuden osallistua hallintoon jo ennen kuninkaaksi tuloaan. Hänet voideltiin vanhan Kapetingien tavan mukaan kuninkaaksi marraskuussa 1179 isän vielä eläessä ja hallitessa. Voitelua johti Reimsin katedraalissa perinteen mukaisesti eno, Reimsin arkkipiispa Guillaume de Champagne. Aiemmin valtaistuimen perijät olivat perinteisen ennenaikaisen kuninkaaksi voitelun jälkeen ottaneet itselleen tittelin rex designatus, mutta Filip teki poikkeuksen ja otti tittelin junior rex. Heti voitelunsa jälkeen Filip tarttui melkein kaikkien monarkin tehtäviin, sillä sairaus esti hänen isäänsä rasittamasta itseään raskailla hallintotehtävillä. Täysivaltainen monarkki ja valtaistuimen haltija hänestä tuli Ludvig VII:n kuoltua 18. syyskuuta 1180. Hänet kruunattiin yhdessä puolisonsa Isabelle de Hainaut'n kanssa Saint-Denis'n basilikassa 29. toukokuta 1180. vasen|pienoiskuva|200x200px|Filip II Augustuksen sinetti

Kuningas Perinnöksi Filip sai isältään melko yhtenäisen valtakunnan, jossa kaikki tärkeät vasallit oli saatu vakuuttumaan rauhan merkityksestä. Toki joukossa oli yksi hankala poikkeus, Englannin Henrik II, jonka läänityksinä oli suuri osa Ranskaa ja puolisona Filipin isän ensimmäinen puoliso, äitipuoli Aliénor Akvitanialainen, jonka omat maaomistukset Ranskassa olivat huomattavia. Vahvan vasalli Henrikin varjo lankesi koko kuningaskunnan ylle. Muitakin ongelmia 15-vuotias monarkki kohtasi heti hallituskauden alkuvaiheessa.

Filipin äiti Adèle de Champagne ryhtyi champagnelaisten ryhmittymän tukemana kapinoimaan Filipiä vastaan, koska hän olisi halunnut toimia teini-ikäisen Filipin sijaishallitsijana. Adèlen veljet Champagnen, Blois'n ja Sancerren kreivit ja Reimsin arkkipiispa-herttua liittoutuivat keskenään kuningasta vastaan. Tässä tilanteessa nuori Filip toimi nopeasti ja selkeästi. Hän liittoutui huhtikuussa salaisesti Flanderin kreivi Philippe d'Alsacen kanssa. Liittoutumisen sinetiksi Filip avioitui vuonna 1180 myös Flanderin kreivin sisaren Margareta I:n tyttären, Isabella de Hainaut'n kanssa, joka oli Kaarle Suuren jälkeläisiä. Kun vielä sekä Isabellen äiti, Flanderin kreivitär Margarete I kuoli vuonna 1182 että Flanderin kreivi Philippe kuoli vuonna 1185, tämä lisäsi kuninkaaan valtaa Pohjois-Ranskassa.

Tuleva kuningatar toi myötäjäisinä Filipille Ranskan luoteisosassa sijaitsevan Artois'n kreivikunnan. Lisäksi Isabelle peri setänsä Flanderin kreivin, jolla ei ollut jälkeläisiä. Näin toimimalla Filip ehätti champagnelaisten edelle, jotka vasta valmistelivat neuvotteluja Englannin Henrik II:n kanssa. Avioiduttuaan 13-vuotiaan kihlattunsa kanssa Filip kruunautti tämän Ranskan kuningattareksi Saint-Denis'n luostarin basilikassa. Kaikki tapahtui paljon nopeammin kuin kukaan Filipin vastustajista osasi edes kuvitella. Filipin tehokas toiminta herätti Englannin Henrik II:n kunnioituksen, ja hallitsijat solmivat Gisorsissa rauhan 28. kesäkuuta 1180.

Yksi Filip II Augustuksen keskeisistä aikaansaannoksista oli valtakunnan hallinnon uudistaminen. Saadakseen aikaan taloudellisen tasapainon hän kehitti verojen keruuseen ja kuninkaalliseen paikallishallintoon uuden järjestelmän, jossa kuninkaalliset virkamiehet ohittivat valtuuksillaan lääninherrojen oikeudet. Tavallinen kansa oli tyytyväinen kuninkaan uudistuksiin, sillä lääninherrojen paikallinen mielivalta väheni huomattavasti ja valtakuntaa hallittiin samojen sääntöjen mukaan kaikkialla.

Englanti thumb|200px|left|Rikhard Leijonamieli ja Filip II Augustus. Englannin kuningas oli myös Ranskan kuninkaan vasalli Ranskassa olevien alueittensa kautta. Tämä voimakas vasalli oli vaarallinen ja oli aiheuttanut jo Filip Augustuksen edeltäjille paljon murheita. Henrik II ei hyödyntänyt Filip II Augustuksen hallinnon alkuvaihetta ja siihen liittyviä kapinoita, vaikka leskikuningatar Adèle oli kutsunut hänet yhteiseen rintamaan nuorta hallitsijaa ja poikaansa vastaan. Henrikillä oli kuitenkin Englannissa riittävästi murheita oman sukunsa kanssa, eikä hän joutanut sekaantumaan naapurinsa ja lääninherransa vastaiseen rintamaan. Lopulta Filip käytti mahdollisuuden haastaa vasallinsa ja tukea Henrikin poikaa Rikhard Leijonamieltä tämän taistelussa isäänsä vastaan. Kuninkaiden yhteenotosta tuli lyhyt, ja Henrik II koki tappion Azay-le-Rideaussa vuonna 1187.

Henrik II:n kuoleman jälkeen Rikhardista tuli Englannin kuningas, ja Filip II Augustus palautti tälle kaikki ne maa-alueet, jotka oli tämän isältä vallanut. Yhteinen ristiretki Rikhardin kanssa sai miehet kuitenkin kääntymään toisiaan vastaan. Itävallan herttua Leopold V oli tullut Filipin liittolaiseksi mutta vihasi Rikhard Leijonamieltä. Rikhard joutui olemaan Leopoldin vankina vuoteen 1194 saakka, kunnes jättimäiset lunnaat saatiin maksetuksi hänen äitinsä Eleonoora Akvitanialaisen keräämillä rahoilla. Rikhardin vapauduttua oli sota vanhojen liittolaisten välillä väistämätön, sillä Filip oli takavarikoinut itselleen Normandian herttuakunnan ja Vexinin kreivikunnan, jotka kuuluivat Englannin kuninkaalle. Seuranneissa sodissa Rikhard menetti henkensä, vaikka oli aikalaistensa mukaan loistava sotilas. Filipin vastustajaksi nousi Rikhardin veli Juhana Maaton.

Tilanne kärjistyi, kun Englannin kuningas Juhana Maaton ryösti alivasallinsa, kreivi Hugues de Lusignanin kihlatun Isabelle d'Angoulêmen. Kreivi vaati Filipiä puuttumaan asiaan, koska tämä oli hänen oman lääninherransa Juhanan ylempi lääninherra. Tuomioistuin, joka koostui valtakunnan kuudesta kirkollisesta pääristä ja kuudesta maallisesta pääristä, kokoontui ja julisti tuomionaan kaikki Juhana Maattoman mannermaalla sijaitsevat läänitykset takavarikoiduiksi kuningas Filip II Augustukselle, koska kuningas ei ollut noudattanut haastetta saapua vastaamaan teostaan tuomioistuimen eteen. Tämän tuomion täytäntöön panemiseksi kuningas ilmoitti liittävänsä Normandian kuninkaan alueisiin.

Juhana Maaton syyllistyi vielä muihinkin feodaalilain rikkomisiin. Hän pidätti laittomasti Misabeaussa 13-vuotiaan serkkunsa Arthus de Bretagnen ja murhautti hänet. Tämä sai Filipin valtaamaan Château-Gaillardin valloittamattomana pidetyn linnoituksen, jonka jälkeen Normandia lopullisesti antautui Filipille, kuten myös Maine, Touraine, Anjou ja Poitou. Juhana Maattomalle jäi mantereelta enää vain äidinperintönsä Akvitanian herttuakunta. Tämä tilanne puolestaan johti liittoutumisiin ja Bouvinesin taisteluun.

Pariisi thumb|Filip II Augustus ylittää joukkoineen Loirejokea, Pariisi, n. 1300–1400-lukuPariisi ei ollut Kapeting-kuninkaiden pääkaupunki, vaikka se oli heidän läänitystensä suurin ja tärkein kaupunki. Kuninkaat olivat hovinsa kanssa jatkuvasti liikkeessä linnasta toiseen, sillä kunkin kuninkaalle kuuluvan alueen linnan vuotuinen sato kulutettiin menemälle sopivan pitkäksi ajaksi paikan päälle. Kuninkuus eli siis tavallaan eräänlaista paimentolaiselämää. Filip II Augustuksen aikana Pariisin merkitys kuitenkin lisääntyi myös hallinnon kannalta. Sinne sijoitettiin valtakunnan tärkeiden asiakirjojen arkisto ja perustettiin yliopisto. Kronologia 1180 : Filip Augustuksen hallinnon alku 1180 : 5. helmikuuta Filip Augustus tuomitsi Pariisin juutalaisyhteisön johtajat 15 000 hopeamarkan sakkoon 1181 : Kuningas osti torialueen, joka muodostui perustaksi kuuluisille Pariisin halleille. 1182 : Pariisin juutalaisten karkotus 1182 : Pariisin Notre-Damen katedraalin pääalttari vihittiin 1183 : Kahden ensimmäisen kauppahallin rakentaminen. 1185 : Rue St Denis-kadun ja Sainte Catherine (Saint-Opportune) -sairaalan rakentaminen. 1186 : Katujen kiveäminen aloitettiin. 1187 : Rakennettiin muuri eristämään uudet Pariisin hallit Saints Innocents -hautausmaasta. 1190 : Filip Augustus lähti ristiretkelle 1194 : Kuninkaalliset arkistot katosivat. Filip Augustus määräsi kaiken tehtäväksi kahtena kappaleena, joista toinen jäi Pariisiin. 1197 : Pariisin tulva 1200 : Heinäkuu, Filip antaa Pariisin yliopistolle sen ensimmäiset privilegiot 1202 : Louvren, uuden kehysmuurin osan, rakentaminen aloitettiin. 1206 : Uusi rue de Seine rakennettiin 1209 : Varsinaisen ympärysmuurin rakentaminen aloitettiin vasemmalla rannalla. Kehämuuri pienoiskuva|Filip II Augustuksen rakennuttaman kehämuurin jäännökset, joka rakennettiin Pariisin ympärille ennen ristiretkiä. Kuvassa oleva katkelma on rue des Jardins-Saint-Paulilla Pariisissa.Kuninkaan tahdosta toteutettu suurin rakennustyömaa hänen alueittensa suurimmassa ja tärkeimmässä kaupungissa oli Pariisin uuden kehämuurin rakentaminen. Pariisi sai ensimmäisen kaupungin suojaksi rakennetun kehämuurin jo roomalaisajalla. Tällöin sen suojassa oli vain Cité-saari, jossa tuolloisen kaupungin tärkeimmät toiminnot olivat. Seuraavan rakensi Filip II Augustus vuosina 1190–1220. Muurin sisäpuolelle jäivät Seinen kummallekin rannalle levittäytyneen kaupungin keskeiset osat. Muuri oli vain puolustuksellinen, ja sen tehtävänä oli suojata kaupunkia, joka oli Kapeting-dynastian alueiden tärkein ja suurin kaupunki.

Kehämuuri siis kiersi koko tuolloisen kaupungin. Siihen kuului muuri, ampumapaikkoja, lujasti vahvistettuja portteja sekä pyöreitä torneja. Muurin ympäröimä kaupunki oli samantapainen kuin nykyinen Carcassonnen kaupunki Etelä-Ranskassa. Muurin pituus oli oikealla rannalla 2 800 metriä ja vasemmalla rannalla 2 600 metriä. Perusta oli kolme metriä paksu, yhdeksän metriä korkea ja aina 70 metrin välein siinä oli 14 metriä korkea torni. Muuri muodosti massiivisen rakennelman. Erityisesti läntistä puolustusta varten Filip Augustus rakennutti omilla varoillaan Louvren feodaalilinnoituksen, joka on ollut alkuna nykyiselle Louvren palatsille.

Muurin kerrosmainen rakennustapa, jossa kahden erillään olevan, louhituista isoista kivistä tehdyn seinämän väliin sijoitettiin massoittain pieniä kiviä, sai rakennelman kestämään vuosisatoja. Vielä nykyisinkin muuri on nähtävissä useissa kohdin Pariisin kaupunkia. Toisen maailmansodan jälkeen löydettiin Saint-Paulin kaupunginosasta viisikymmentä metriä hyvin säilynyttä muuria ja kaksi lähes vahingoittumatonta tornia. pienoiskuva|Filip II Auguste, 1550-luvun maalaus pienoiskuva|Filip II menettää ratsunsa Bouvines'n taistelussa vuonna 1214, Chronica Majora, n. 1250 Matthew of Paris

Bouvinesin taistelu