Grammatiikka () tarkoittaa kielen ja kieliopin tutkimusta. Se kuului antiikin ajan vapaiden taitojen seitsenjaon triviumiin (artes triviales) eli kielellisiin taitoihin, joihin kuuluivat lisäksi retoriikka ja dialektiikka. Siihen kuului kielentutkimuksen lisäksi läheisesti myös tekstikritiikki. Grammatiikan harjoittajaa kutsutaan termillä grammaatikko ().

Vanhin säilynyt antiikin grammatiikan määrittely on peräisin Dionysios Traakialaiselta noin vuodelta 100 eaa. Hänen ja muiden aikalaisten teksteistä ilmenee, että kieli­oppi liitettiin lä­hei­sesti kir­jal­­li­suuden­tut­ki­muk­seen. Muita määrittelyjä on säilynyt Sekstos Empeirikoksen teok­ses­sa Grammaatikkoja vastaan (Adversus grammaticos). Sittemmin bysanttilaisella keskiajalla perinnettä jatkoivat skoliastigrammaatikot. Gram­ma­tiikan käsitteen mää­rittely oli samantapaisena käytössä 1200-lu­vulle saakka.

Lähteet

*