Chilen ilmavoimat (, FACh) on Chilen asevoimien puolustushaara, joka koostuu viidestä lentoprikaatista. Vuonna 1930 perustettujen ilmavoimien historia juontaa juurensa 1910-luvulle. Joukot ovat osallistuneet taisteluihin kaksi kertaa: vuonna 1931 ja 1973, molemmilla kerroilla taisteluiden osapuolena olivat kapinoivat armeijan joukot.
Chilen ilmavoimien kalusto koostui vuoden 2019 alussa 172 lentokoneesta ja 42 helikopterista. Kalustoon kuului hävittäjä-, kuljetus-, koulutus- ja erikoistoimintalentokoneita. Ilmavoimien komentajana aloitti marraskuussa 2018 Arturo Merino Núñez.
Historia pienoiskuva|vasen|Ilmavoimat pommittavat laivaston aluksia Coquimbon satamassa vuonna 1931. Sotilasilmailu alkoi Chilessä helmikuussa 1913, kun Santiagon lähelle perustettiin lentokoulu Escuela de Aeronáutica Militar ”Capitán Ávalos Prado” (EAM). Lentokoneet osallistuivat kaksi vuotta myöhemmin ensi kertaa asevoimien vuotuisiin sotaharjoituksiin. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama lentokonemarkkinoiden konepula hidasti merkittävästi Chilen sotilasilmailun kehitystä. Sodan loputtua maahan saatiin kuitenkin hankittua kymmenkunta brittiläistä yksitasolentokonetta, joilla varustettiin ilmavoimien ensimmäinen lentokomppania. EAM oli kouluttanut vuodesta 1916 alkaen myös laivaston lentohenkilöstöä. Laivaston ilmailutoiminta eriytyi tosin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä omiksi laivaston ilmavoimiksi ().
Armeijan ja laivaston ilmavoimat yhdistyivät Chilen ilmavoimiksi 21. maaliskuuta 1930, jolloin niistä tuli maailman neljäs itsenäisesti toimiva ilmavoimien puolustushaara. Ilmavoimien yhdistyminen tapahtui kehittyvän talouskriisin aikana, minkä seurauksena maan asevoimiin oli tehty merkittäviä leikkauksia. Palkanalennusten ja poliittisen kaaoksen seurauksena maan laivasto kapinoi elokuusta marraskuulle 1931. Kapina päättyi lopulta ilmavoimien pommitettua laivaston aluksia. Vaikka pommitukset tuottivat vähän fyysistä tuhoa, oli niillä merkitystä laivaston kehitykseen, sillä hyökkäykset osoittivat sota-alusten haavoittuvuuden ilmahyökkäyksiä vastaan.
Chile sai käyttöönsä vuonna 1944 merkittäviä määriä armeijan ja ilmavoimien sotilaskalustoa lend-lease-sopimusten kautta, kun maa oli vastapalveluksena antanut sotilastukikohtiaan Yhdysvaltojen käyttöön.
Vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen aikana ilmavoimat pommitti presidentin palatsia La Monedaa. Presidentti Salvador Allende kuoli palatsissa epäselvissä oloissa.
2000-luvulla Chile on osallistunut säännöllisesti Brasiliassa järjestettyihin kansainvälisiin CRUZEX-ilmasotaharjoituksiin ja isännöinyt SALITRE-harjoituksia. Chilen ilmavoimat on myös osallistunut useisiin kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin.
Chilen ilmavoimien lentäjien lentotuntien määrä vuodessa on 100. Ilmavoimien lentokaluston huollosta vastaa ENAER.
Organisaatio Chilen ilmavoimia johtaa ilmavoimien komentaja tukenaan ilmavoimien yleisesikunta. Organisaatio jakautuu kolmeen pääosaan, joiden vastuualueet ovat taistelutoiminta, logistiikka ja henkilöstöhallinto. Taistelutoiminnasta vastaavan yläorganisaation alaisuudessa ovat ilmavoimien viisi alueellista lentoprikaatia ja elektronisen- ja informaatiosodankäynnin divisioona. Logistiikan organisaatioon kuuluvat ilmavoimien kuljetusliikenteestä, ruokahuollosta ja asejärjestelmien huollosta vastaavat divisioonat. Logistiikan alaisuudessa ovat myös ilmavoimien tutkimus- ja kehitysdivisioona ja koko puolustushaaran lähetystö Yhdysvaltojen Washington D.C.:ssa. Henkilöstöhallinnon alle sijoittuvat henkilöstöresursseista, koulutuksesta, sekä henkilöstön terveydestä ja hyvinvoinnista vastaavat divisioonat.
Lentoprikaatit Chilen ilmavoimiin kuuluu viisi lentoprikaatia, jotka ovat maantieteellisen sijoituspaikkansa mukaisessa järjestyksessä seuraavat: Los Cóndoresin lentotukikohdasta johdettu 1. lentoprikaati () vastaa Chilen pohjoisosan ilmatilan valvonnasta Perun rajalta Loajoelle. Prikaatille ovat alistettuna ilmavoimien laivueet 1, 2 ja 3, ja se vastaa hävittäjälentäjien taktisesta lentokoulutuksesta.
Cerro Morenon lentotukikohtaan sijoitettu 5. lentoprikaati () vastaa Loajoelta Vallenariin ulottuvan ilmatilan valvonnasta. Prikaatille ovat alistettuna ilmavoimien laivueet 7 ja 8, ja sen vastuualueisiin kuuluvat lääkintä- ja meripelastuslennot, syrjäisten alueiden yhteyslennot ja avustustehtävät luonnonkatastrofeissa ja muiden hätätilojen yhteydessä.
Santiagon Pudahuelin lentotukikohdasta johdettu 2. lentoprikaati () vastaa Vallenarin ja Los Angelesin välisen ilmatilan valvonnasta ja Pääsiäissaarille SAR-lentotoiminnasta. Prikaatin vastuualueisiin kuuluvat strategiset kuljetuslennot ja SAR-lentäminen, ja sille on alistettu ilmavoimien laivueet 9 ja 10, sekä Pääsiäissaarille sijoitettu SAR-laivue. Prikaatin alaisuudessa ovat myös ilmavoimien helikopterilentokoulu ja ilmatorjunnan taktiikkakoulu.
Puerto Monttin El Tepualin lentotukikohtaan sijoitettu 3. lentoprikaati () vastaa Los Angelesista Eteläiselle Patagonian jäätikölle ulottuvien Chilen eteläosien vaikeakulkuisempien alueiden ilmatilan valvonnasta. Prikaatille on alistettuna ilmavoimien 5. laivue, ja sen tehtäviin kuuluvat lääkintä- ja SAR-lennot. Prikaatissa annetaan ilmavoimien alkeis-VFR-koulutus, ja lentäjät siirtyvät sieltä jatkokoulutukseen omiin aselajikouluihinsa, joista yksi on 3. lentoprikaatin alaisuuteen kuuluva monimoottorikuljetuslentäjien taktiikkakoulu.
Presidente Eduardo Frei Montalvan lentotukikohtaan sijoitettu 4. lentoprikaati () vastaa Eteläiseltä Patagonian jäätiköstä etelään sijaitsevasta ilmatilasta, joka on olosuhteiltaan yksi maan haastavimmista. Prikaatin vastuualueeseen kuuluvat tukitehtävät Antarktiksella, ja sen tukikohta on merkittävä kuljetusväylä eri maiden Antarktiksen tutkimusosastoille. Prikaati vastaa myös SAR-lentotoiminnasta maantieteellisellä vastuualueellaan.
Jokaisen prikaatin alaisuuteen kuuluu viesti- ja ilmavalvontaosa ja erillinen suojausosa. Kolmelle prikaatille (prikaatit 1, 2 ja 5) on lisäksi alistettuna ilmatorjuntaosa, joka antaa varusmieskoulutusta.
Kalusto pienoiskuva|Chilen ilmavoimien F-16-monitoimihävittäjä Cruzex 2013 -sotaharjoituksessa.
Vuoden 2019 alussa Chilen ilmavoimien kalustona oli 172 lentokonetta ja 42 helikopteria. Hävittäjäkalustona oli yhdeksän F-5E-hävittäjää ja 35 F-16A- ja F-16C-hävittäjää. Kuljetuskalustona oli kuutta eri konetyyppiä yhteensä 28 konetta. Koulutukseen Chilen ilmavoimilla oli 93 konetta. Erikoistehtäviin oli kolme Lockheed Martin KC-130R- ja kolme KC-135E-ilmatankkauskonetta sekä yksi Boeing 707 AWACS -ilmavalvontakone. Lisäksi ilmavoimat oli tilannut kaksi Basler BT-67- ja kuusi Embraer KC-390 -kuljetuskonetta, sekä neljä Embraer EMB 314 Super Tucano -koulukonetta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Chilen ilmavoimien verkkosivut Luokka:39.6 Ilmavoimat, ilmasodankäynti *