Takaväljä () on entinen kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsi Laukaanjoen oikealla rannalla noin viisi kilometriä Suuresta-Narvusista pohjoiseen.
Takaväljä eli venäjäksi ”Uusikylä” lienee syntynyt 1700-luvulla. Sen ensimmäiset asukkaat saapuivat Laukaansuusta . Paavali I lahjoitti Korovinan kartanoon kuuluneet kylät vuonna 1797 eversti Jegor Rennelle. Vuonna 1848 Takaväljällä asui 133 inkerikkoa ja 45 inkerinsuomalaista. Suomalaiset kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen ja inkerikot Haavikon ja vuodesta 1874 lähtien Joenperän ortodoksiseen seurakuntaan. Kylässä oli tsasouna. Takaväljän suomalaissukuja olivat Laammanen, Paasi, Pölhö ja Varkki. Vuonna 1862 kylässä oli 33 taloa ja 156 asukasta. Talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia. Vuonna 1899 Takaväljä kuului kyläkuntana Luutsan volostiin. Sen 235 asukasta olivat väestönlaskennan mukaan kaikki ”suomalaisia”. Luterilaisia oli 46 henkeä. Kyläläiset kävivät töissä Struuppaan telakalla.
Neuvostoaikana Takaväljä muodosti Narvusin volostiin ja vuodesta 1927 Jaaman piiriin kuuluneen kyläneuvoston. Vuonna 1928 se liitettiin Suuren-Narvusin kyläneuvostoon. Vuonna 1939 kylässä oli 321 asukasta. 1920-luvulla palaneeseen kylään rakennettiin neljäluokkainen koulu ja kerhotalo. Maatalouden kollektivisoinnin aikana perustettiin kolhoosi. Vetäytyvät neuvostojoukot sytyttivät vuonna 1941 Takaväljän palamaan ja saksalaiset polttivat myöhemmin loputkin kylän 40 talosta. Sodan jälkeen kylää ei rakennettu uudestaan ja tulipaloissa säilynyt tsasouna purettiin polttopuiksi. Vuonna 1958 Takaväljältä mainitaan kuitenkin yhdeksän asukasta, ja se esiintyi vielä vuoden 1966 kyläluettelossa .
Lähteet
Luokka:Jaaman piiri Luokka:Kosemkinan kylät