Sabbath Bloody Sabbath

Sabbath Bloody Sabbath on Black Sabbath -yhtyeen vuoden 1973 lopulla julkaistu viides studioalbumi. Levy oli edeltäjänsä tapaan kokeileva, ja siinä käytetään kosketinsoittimia runsaammin. Tunnetuimpia kappaleita ovat nimiraita ”Sabbath Bloody Sabbath”, "Killing Yourself to Live" ja "Spiral Architect". Nykyään monet fanit ja kriitikot pitävät albumia yhtyeen parhaana levytyksenäThe Black Sabbath Story Vol. 1-videoJ-V. Sappinen: Heavy Rock, Soundi-kirja 5 ja myös yhtyeen jäsenet ovat olleet tyytyväisiä albumiin.Tony Iommi: My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press, 2011Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä Ozzy, Like Kustannus, 2009Joel McIver: Sabbath Bloody Sabbath, Like Kustannus, 2006Sabbath Bloody Sabbath -albumin vuoden 2009 remasteroidun version kansiliite, Bill Ward ja Jerry Ewing Albumi on yhtyeen viides perättäinen platinaa (yli miljoonan) myynyt albumi Pohjois-Amerikassa.

Taustaa

Yhtye oli kiertänyt jälleen maailmaa ahkerasti vuosina 1972–1973. Laulaja Ozzy Osbourne: ”Se oli kiertämistä, kirjoittamista, nauhoittamista yhä uudelleen ja uudelleen. Siitä oli tullut ’työtä’”. Iommi.com-sivustolla, arkuperäinen Rolling Stone (April 21, 2004) (Archive.org) Kesällä 1973 yhtye päätti toistaa edellisen albumin (Vol. 4) toimintametodin ja mennä samaan taloon Los Angelesin Bel Airiin työstämään uutta materiaalia. Tällä kertaa mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska kitaristi Tony Iommi kärsi inspiraation puutteesta. Iommi: ”Kaikki odottivat minulta riffejä, mutta en saanut mitään aikaan. Jos niitä ei tullut, kukaan ei tehnyt mitään”. Rumpali Bill Ward taustoittaa tilannetta: ”Tonyn riffit olivat aina lähtölaukaus kappaleiden tekoon. Meillä muillakin oli ideoita, mutta pääasiassa kappaleet rakennettiin Tonyn ideoiden ympärille”.

”Sitten häivyimme pettyneinä takaisin Englantiin”, jatkaa Iommi. ”Yhtyeen hajoaminen oli todella lähellä. Muutaman viikon tauon jälkeen menimme Clearwellin linnaan Gloucestershireen yrittääksemme uudelleen. Haimme hieman erilaista ympäristöä. Työskentelimme vanhoissa vankityrmissä ja kaikenlaisten kummitusjuttujen jälkeen kehitin ’Sabbath Bloody Sabbathin’ riffin ja se laukaisi padon.” Osbournen mukaan inspiraatio löytyi yllättävästä lähteestä: ”Meidät pelasti Golden Earring -niminen hollantilaisbändi. Kuunnellessamme yhtyeen Moontan-nimistä albumia jokin naksahti Tonyn päässä ja hän kehitti ’Sabbath Bloody Sabbathin’ kitarariffin. Ummetus hävisi sillä sekunnilla ja uusia biisejä alkoi taas kehittyä”.

Nauhoitukset ja sisältö

Albumin varsinaiset nauhoitukset tehtiin Morgan-studiolla Lontoossa. Albumin tuotti yhtye itse apunaan nauhoittaja Mike Butcher. Myös manageri Patrick Meehan sai krediitin "ohjauksesta" albumin kanteen, vaikka Iommin mukaan ”tätä ei enää juuri näkynyt niihin aikoihin”. Musiikillisesti albumi jatkoi edellisellä Vol. 4 -albumilla alkanutta kokeellisempaa suuntausta ja mm. jousisovituksia, syntetisaattoreita sekä perinteisempiä kosketinsoittimia käytettiin. Kaikki kappaleet on merkitty yhtyeen nimiin. Iommi muistelee: ”Nauhoitimme albumin Lontoossa. Tein paljon työtä sen eteen ja lähes asuin studiolla ja kokeilin erilaisia juttuja”. Basisti Geezer Butler on samoilla linjoilla: ”Halusimme kokeilla enemmän kuin aiemmin. Ostimme kosketinsoittimia ja kokeilimme uusia asioita. Tuohon aikaan olimme ansainneet jo sen verran, että meillä oli varaa olla studiossa pitempäänkin”.Butlerin ja Wardin haastattelut Metal Evolution: Raskaan rokin tarina-tv-sarjassa (Metal Evolution, Banger Films, Kanada, 2011)

Nimikappale ja levyn avaava ”Sabbath Bloody Sabbath” oli siis ensimmäinen albumille sävelletty kappale ja sen riffin avulla Iommi löysi kadonneen inspiraationsa. ”Se oli lähtölaukaus albumille”, muistelee Iommi. ”Siinä on raskas riffi ja välillä kevyempiä vaiheita. Valoa ja varjoja, joita olen aina hakenut. Ozzy lauloi sen todella hyvin, kuten koko albumin, ja todella korkeaa!” Bill Ward: ”Kun Tony soitti hienon riffinsä, iskin siihen heti raskaalla tomari-kompillani. Kappale on hyvin voimakas ja Geezer lisäsi siihen vielä raskaan basso-vallinsa.” Basisti ja pääsanoittaja Butlerin mukaan kappale kertoo ”Sabbath-kokemuksesta yleisesti. Ylä- ja alamäistä, hyvistä ja huonoista ajoista, kusetuksista, bisnes-puolesta... Siinä on suoraa tekstiä kaikille jotka yrittivät rahastaa meillä”.Black Box-kokoelman kansilehti, 2004 Huolimatta kappaleen klassikkostatuksesta, on sitä esitetty hyvin vähän konserteissa, johtuen juuri sen erittäin korkealta lauletuista vokaali-osuuksista, jotka tekevät sen laulamisen livenä vaikeaksi.Garry Sharpe-Young: Never Say Die!, RockDetector, 2003

Hitaammalla tempolla alkava ”A National Acrobat” perustui Geezer Butlerin säveltämään hieman funkahtavaan, osittain tuplattuun pääriffiin. Loppua kohti, yhtyeen tyyliin, tempo muuttuu nopeammaksi. Sanoitus kertoo mitä ilmeisimmin uudelleensyntymästä, sikiö-olotilassa olemisesta ja uuden elämän odotuksesta.

”Fluff” on akustinen kitara-improvisaatio, jonka nimen inspiraationa on ollut dj Alan ”Fluff” Freeman, joka soitti yhtyettä ohjelmissaan. Kappaleessa Iommi soittaa myös pianoa ja cembaloa. Freeman oli soittanut Vol. 4 -albumilla ollutta, myös kitaravoittoista instrumentaalia, ”Laguna Sunrisea” ohjelmansa tunnuksena ja näin Iommi omisti uuden kitarainstrumentaalin hänelle.

”Sabbra Cadabra” on hieman jami- ja boogie-henkinen kappale, jonka nopeatempoisemmassa alkuosassa on Iommin jazz-henkinen pääriffi. Keskivaiheessa kappale hidastuu ja Iommin melankolista kitarakuviota säestää Yes-yhtyeestä tuttu Rick Wakeman syntetisaattorilla. Osbourne kertoo Wakemanin tulosta sessioihin: ”Yes oli levyttämässä Tales from Topographic Oceans -albumia samassa studiokompleksissa yhtäaikaa. Rick paljastui koko bändin ainoaksi normaaliksi tyypiksi. Hän oli tylsistynyt yhtyeensä sessioissa eikä ollut kiinnostunut Yesin hippivirityksistä ja viskoi mieluummin tikkaa meikäläisen kanssa. Kysyin kerran ollessamme Morgan-studiolla haluaisiko hän tulla kuuntelemaan uusia biisejämme. Pimputin hänelle ’Sabbra Cadabran’ kehitteillä olevaa melodiaa ARP 2600 -syntikallani. ’Ehkä se toimisi paremmin näin’, totesi Rick ja antoi koskettimien laulaa salaman nopeudella. Kysyin heti, soittaisiko hän saman albumille, ja hän lupasi tehdä sen perustaksalla, eli parilla tuopilla Director’s Best -bitteriä!” Wakeman soittaa myös pianoa kappaleen lopun jammailu-osuudessa. Kappaleen aiheena on naisen rakastaminen, kuten Butler kertoo: ”Se kertoo tyttöystävästäni, jota tapailin tuolloin. Alun perin Ozzyn sanoituksen lähteenä olivat saksalaiset pornofilmit, joita dubattiin samassa studiossa! Muutin sittemmin sanoituksen kertomaan tosiaan tyttöystävästäni.” Iommi: ”Kappaleen lopussa Ozzy huutelee härskejä juttuja, joita vähän vaimennettiin”. ”Sabbra Cadabrasta” tuli pariksi vuodeksi pohja jammailulle ja sooloille yhtyeen konserteissa.

”Killing Yourself to Live” on yksi albumin tunnetuimmista kappaleista ja sitä oli soitettu jo hieman eri muodossa Vol. 4 -albumin kiertueella. Kappaleen sanoitus kertoo nimensäkin mukaisesti ”itsensä loppuun polttamisesta” ja kiertue-elämän rasituksista. Kappaleen alkuosan säkeistössä kuullaan Iommin efekteillä säestettyä kitarakuviota ja kertosäkeessä riffi on kappaleen nimeen sopivasti synkän raskas. Kappaleessa on erilainen, hieman psykedeelis-vaikutteinen väliosa (tunnetaan nimellä ”You Think That I’m Crazy”, jonka alussa sanotaan kuuluvasti sanat smoke it! ja get high!. Kappaleen loppuosa (”I Don’t Know if I’m Up or Down”) menee rock ’n’ roll-henkisellä riffillä ja nopeammalla tempolla.

Täysin syntetisaattorin varassa kulkeva ”Who Are You” oli täysin Osbournen säveltämä. ”Sävelsin ’Who Are You’n ARP 2600 -synallani eräänä yönä kotonani hirveässä soosissa Revox-nauhurin avulla", kertoo Osbourne. Kitaraa kuullaan kappaleessa vain sen keskiosan pienen soolon aikana. ”Ozzy ei juuri musiikkia kirjoittanut”, kertoi Iommi vuonna 1982. ”’Who Are You’ taisi olla ainoa minkä Ozzy teki itse alusta loppuun”.

”Looking for Today” edustaa albumin kaupallisempaa materiaalia. Kappale kulkee ”iloisemman”, käsientaputusten tahdilla menevän kompin myötä. Hiljaisemmissa ja mollivoittoisissa väliosissa kuullaan Iommin urkujen ja huilun soittoa.

Albumin päättävä ”Spiral Architect” edustaa kunnianhimoisempaa ja mahtipontisempaa säveltämistä yhtyeeltä. Kappaleessa käytetään jousisovitusta, jonka esitti The Phantom Fiddlers johtajanaan Will Malone. Kappaleen alussa on akustinen intro, joka tunnetaan nimellä ”Prelude to a Project”. Osbournen mukaan Butler ylitti itsensä sanoittajana kappaleessa: ”Studiolla ollessamme soitin vapaapäivää viettäneelle Geezerille ja kysyin sanoituksia tekeillä olleeseen ’Spiral Architectiin’. Geezer käski soittaa tunnin päästä uudestaan. Kun soitin tunnin päästä, Geezer aloitti: ’Sorcerers of madness / Selling me their time / Child of God sitting in the Sun...’, ’luetko jostain kirjasta?’, ihmettelin. Jätkä oli kirjoittanut mestarillisen sanoituksen ajassa jossa meikäläinen ehtii tavata yhden lauseen!” Butler on kertonut, että sanoituksen osa ’silver ships on plasmic oceans in disguise’ kertoo suonensisäisestä huumeidenkäytöstä (silver ship (suom. hopealus) = neula, plasmic ocean (suom. plasmameri) = veri). Albumin kansi kertoo Iommin soittaneen säkkipilliä kappaleessa, mutta tämän Iommi on kumonnut myöhemmin. Hän on kertonut, ettei saanut minkäänlaista ääntä irti soittimesta. Kappaleen loputtua kuuluu vielä hiljaisella volyymilla soitettu kappaleen melodia sekä yleisön suosionosoitukset.

Kansitaide

Albumin kannen on suunnitellut Pacific Eye & Ear ja sen on maalannut Drew Struzan. Etukannessa on kuva kuolevasta miehestä, joka makaa sängyssä pirujen ja saatanan riivaamana ja takakannessa on saman konseptin vastakuva, jossa mies makaa rauhallisessa ympäristössä läheistensä ympäröimänä. Ward: ”Kansi on suosikkini meidän kokoelmastamme. Olen aina pitänyt siitä”. ”Hieno kansi, tyypillinen hyvä vastaan paha -asetelma”, kertoo Iommi. Sisäkannessa on heijastettu kuva yhtyeestä ”muinaisessa” makuuhuoneessa, mutta Iommin mukaan kuvassa näkyvä pistorasia ”tärveli” idean. Ensimmäisissä painoksissa tuli myös liite, jossa oli kappaleiden sanat ja soittajatiedot.

Julkaisu ja vastaanotto

Albumi julkaistiin Britanniassa joulukuun 1. 1973. Siellä ja osin Pohjoismaissa albumin julkaisi poikkeuksellisesti manageri Patrick Meehanin WWA (World Wide Artists) Records. Muualla Euroopassa albumin julkaisi yhtyeen varsinainen levy-yhtiö Vertigo. Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Warner Bros tammikuussa 1974. Nimikappale julkaistiin singlenä ja siitä tehtiin myös promovideo mainostamista varten.

Sabbath Bloody Sabbath oli ensimmäinen yhtyeen albumeista, joka sai kaikin puolin positiivisen vastaanoton. Amerikkalaisessa Rolling Stone -lehdessä kritiikki oli positiivista: ”Temponvaihtelut ja elektroniset soittimet tekevät albumista poikkeuksellisen tarttuvan. 'Sabbath Bloody Sabbath' on enemmän tai vähemmän varma menestys”.Gordon Fletcher, Rolling Stone 13.2.1974 Albumi nousi Brittein listalla sijalle 4. ja Yhdysvalloissa sijalle 11. ja myi siellä ennen pitkää yli miljoona kappaletta eli platinalevyn arvoisesti. Britanniassa albumi oli ensimmäinen Sabbath-levy, joka myi hopealevyn (60 000 kpl) arvoisesti.

”Meillä oli käsissä jälleen aika rankka paketti ja se taisi jäädä viimeiseksi mestariteokseksi”, kertoo Osbourne. ”Jopa kansitaide osui nappiin. Veikkaan kaikkien jäsenten olleen tyytyväisiä albumiin. Myös managerin ja levy-yhtiön. Se saattoi merkitä vain yhtä asiaa: alamäki oli alkamassa”.

Albumin arvostus

Albumia pidetään yleisesti yhtyeen alkuperäiskokoonpanon parhaana saavutuksena. Sabbath Bloody Sabbathilla yhtyeen edellisellä Vol. 4 -albumilla alkaneet kokeilut jalostuivat tällä albumilla yhtenäisemmiksi ja sävellyksistä tuli monipuolisempia. Tosin joidenkin fanien mielestä yhtye oli menettänyt albumilla luontaista raskauttaan, josta se oli tullut alun perin tunnetuksi.Sabotage-albumin vuoden 1996 remasteroidun version tekstiliite