Venäjän luterilainen kirkko (aiemmin Inkerin evankelis-luterilainen kirkko, ) on vuonna 1992 itsenäisen toimintansa aloittanut luterilainen kirkko Venäjällä. Kirkon juuret ulottuvat 1610-luvulle, jolloin Inkerinmaalle, nykyisen Pietarin ympäristöön muutti väestöä Suomesta ja heitä varten perustettiin luterilaisia seurakuntia. Ennen itsenäistymistään 1992 kirkon seurakunnat kuuluivat Viron evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Inkerin kirkko oli pitkään yksi keskeisimmistä inkerinsuomalaisuuden järjestäytyneen toiminnan muodoista. Kirkko alkoi venäläistyä vasta 1990-luvulla, jolloin venäjän kieli alkoi syrjäyttää suomen kielen kirkon käytetyimpänä kielenä. Kehitykseen vaikutti ratkaisevasti inkeriläisten paluumuutto Suomeen. Nykyisin kirkko on monikansallinen ja toimii ympäri Venäjää.

Kirkkoon kuuluu nykyisin noin 80 seurakuntaa ja 8 000 jäsentä ympäri Venäjää. Sen hallinto sijaitsee Pietarissa Pyhän Marian kirkon yhteydessä. Ensimmäinen piispa oli suomalainen Leino Hassinen, ja kirkon nykyinen piispa on Ivan Laptev.

Inkerin kirkko julkaisee lehteä Inkerin Kirkko, joka on ilmestynyt joulukuusta 1991.

Historia

Ensimmäinen luterilainen seurakunta perustettiin Lempaalaan 1611. Stolbovan rauhan jälkeen 1617 suuri joukko savolaisia ja karjalaisia muutti Inkeriin, ja heitä varten alettiin perustaa suomenkielisiä luterilaisia seurakuntia. Venäjän keisarikunta valloitti 1703 Inkerin, mutta seurakunnat saivat jatkaa toimintaansa. Luterilaisuudesta muodostui suomen kielen ohella inkeriläisen identiteetin peruselementti, joka erotti inkerinsuomalaiset ympäröivästä venäläis-ortodoksisesta valtakulttuurista. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Inkeriin alkoi siirtyä suomalaisia pappeja, ja yhteydet Suomeen vilkastuivat monin tavoin.

Vuosina 1704–1917 Inkerin suomen- ja ruotsinkielisissä seurakunnissa toimi yhteensä 397 suomalaista pappia. Heistä kolme neljäsosaa (301) oli Suomessa syntyneitä ja neljä viidesosaa (324) Turun akatemiassa ja Helsingin yliopistoissa koulutettuja.

Neuvostoliiton aikaan Inkerin luterilaisiin seurakuntiin kohdistui vainoja ja niiden jäsenet hajosivat Stalinin kuljetusten vuoksi ympäri maata muun muassa Siperiaan. Suuri osa inkeriläisten asuinseuduista autioitui ja yhteisöt hajosivat. Elpyminen tapahtui hitaasti. 1970-luvulla Neuvostoliittoon perustettiin kaksi luterilaista seurakuntaa, Petroskoihin 1970 ja Puškiniin 1977. Ne toimivat Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä.

Perestroikan ja glasnostin seurauksena Neuvostoliiton voimakkaan kontrolloiva uskontopolitiikka alkoi murtua, mikä toi lisää toimintavapauksia uskonnollisille yhteisöille. Tällöin inkeriläiset alkoivat perustaa uusia seurakuntia asuinseuduilleen. Samaan kansallisuuskysymykset nousivat esiin ympäri Neuvostoliittoa ja vähemmistökansat alkoivat ajaa oikeuksiaan. Myös inkeriläisten keskuudessa syntyi kansallinen liikehdintä, jonka yksi ilmenemismuoto oli oman kansallisen kirkon uudelleen perustaminen. Ensin kesällä 1990 inkeriläisseurakunnista muodostettiin Inkerin rovastikunta Viron kirkon yhteyteen ja vuoden 1992 alussa Inkerin kirkko aloitti toimintansa itsenäisenä kirkkona. Seurakuntien määrä kasvoi 1990-luvulla nopeasti.

Kirkko muutti nimensä Inkerin kirkosta Venäjän luterilaiseksi kirkoksi XXXVII-synodin päätöksellä, jonka Venäjän viranomaiset rekisteröivät 10.9.2026.

Teologinen instituutti Inkerin kirkko ylläpitää Teologista instituuttia Keltossa, jonka tehtävänä on kouluttaa kirkon työntekijöitä. Instituutissa on mahdollista suorittaa aina lyhyistä kurssesita maisteritason teologiseen tutkintoon asti. Instituutti on perustettu vuonna 1995 ja siellä on historian saatossa ollut opiskelijoita noin 800. Vuosittain opiskelijoita on noin 80. Oppilaitos on Venäjällä virallistettu ammatillinen oppilaitos, jolla on oikeus myöntää teologian kandidaatin ja maisterin tutkintoja. Sen aiempi nimi on Kelton teologinen instituutti, mutta Keltto jäi nimestä pois vuonna 2005.

Kansainväliset suhteet Inkerin kirkko toimii yhteistyössä maailman tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen Kansainvälisen luterilaisen neuvoston ja yhdysvaltalaisen Missouri-synodin kanssa. Inkerin kirkko on lisäksi Euroopan kirkkojen konferenssin ja Luterilaisen maailmanliiton jäsen.

Inkerin kirkolla ja Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhteistyösopimus ja Inkerin kirkko onkin saanut vuosien saatossa Suomesta huomattavaa taloudellista tukea. Kirkolla on myös edustusto Suomessa Seurakuntien lisäksi taloudellista tukea ovat antaneet herätysliikkeet. Yhteistyö on kuitenkin 2020-luvulla ohentunut ja suurilta osin katkennut vuonna 2022 Venäjän aloittaman Ukrainan sodan ja sen seurauksena heikentyneiden idänsuhteiden takia.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Inkerin kirkon välisiä suhteita ovat hankaloittaneet myös erimielisyydet naisten pappeudesta ja seksuaalietiikasta. Inkerin kirkko ei hyväksy naispappeutta. Kirkko ei myöskään lähettänyt edustajaansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen naispiispan Irja Askolan vihkimistilaisuuteen vuonna 2010. Vuonna 2013 Helsingin yhteinen kirkkoneuvosto lakkautti avustuksen Inkerin kirkolta, koska kirkko ei hyväksy naispappeutta ja suhtautuu torjuvasti seksuaalivähemmistöihin. Avustus oli tarkoitus käyttää Kazanin kirkon rakennushankkeeseen. Inkerin kirkon ja herätysliikkeiden väliset suhteet ovat sen sijaan pysyneet sodastakin huolimatta läheisinä ja Inkerissä on vihitty papiksi sellaisia herätysliikkeiden työntekijöitä, jotka eivät ole voineet saada pappisvihkimystä Suomesta kielteisen naispappeuskantansa takia.

Vuonna 2022 Suomen Lähetysseura lopetti Venäjän-työnsä ja Inkerin kirkon tukemisen osana päätöstään luopua työstä Euroopassa.

Inkerin kirkon piispat + Inkerin kirkon piispat#KausiKuvaNimiSyntymäaika ja paikka Kuolinaika ja paikkaLisätietoa11993–1995Leino Hassinen30. kesäkuuta 1924Sortavala 16. marraskuuta 2015Tuusula Teki lisäksi pitkän työuran muun muassa kirkkoherrana ja toimittajana Suomessahttps://www.vihdinuutiset.fi/artikkeli/338059-leino-hassinen-on-kuollut21996–2020 Aarre Kuukauppi14. helmikuuta 1953Paadjärvi 32020–Ivan Laptev1. huhtikuuta 1979Sannikko

Inkerin kirkon seurakuntia

Inkerin Kirkko jakaantuu yhdeksään rovastikuntaan, jotka sijaitsevat koko Venäjän federaation alueella. Yhteensä seurakuntia on melkein sata. Inkerin kirkolla on nykyisin seurakuntia seuraavissa pitäjissä ja kaupungeissa.http://personal.inet.fi/koti/pentti.smeds/Inkerin%20kirkko.htm Tähdellä merkityt seurakunnat ovat ns. vanhoja ja uudelleen perustettuja seurakuntia.

Karjalan rovastikunta Lääninrovasti Aleksei Krongolm (Petroskoi) Aunus – Pyhän Ristin seurakunta Kalevala (Uhtua) Kontupohja Karhumäki Kemi Kostamus Mujejärvi Murmansk Petroskoi – Pyhän Hengen seurakunta Pitkäranta Ruskeala Segeža Sotka Sortavala Tšalna

Pietarin rovastikunta Lääninrovasti Ivan Hutter (Haapakankaan seurakunta) Haapakangas Johannes Kanneljärvi – Valkeasaaren seurakunta Kanneljärvi – Pyhän Pietarin seurakunta Kaukola Keltto Koivisto Petseri Pietari – Eestiläinen Pyhän Johanneksen seurakunta Pietari – Johannes Kastajan seurakunta Pietari – Pyhän Mikaelin seurakunta Luga Kronstadt Pihkova Pietari – Pyhän Marian seurakunta Puškin – Saaren seurakunta Raivola Terijoki – Kristuksen Kirkastuksen seurakunta Toksova Tuutari Tyrö – Pyhän Johanneksen kirkko Viipuri

Länsi-Inkerin rovastikunta Lääninrovasti Pavel Krylov (Skuoritsa) Hatsina Hietamäki Jaama (Kingisepp) Kolppana – Pyhän Pietarin seurakunta Kosemkina Kupanitsa Skuoritsa Volossova

Moskovan rovastikunta Lääninrovasti Jaroslav Boitšenko (Nižni Novgorod) Moskova – Pyhien Kirillin ja Mefodin seurakunta Moskova – Pyhän kolminaisuuden seurakunta Nižni Novgorod Ržev – Pyhän Apostoli Luukkaan seurakunta Tver – Kristus Vapahtajan seurakunta Velikije Luki – Pyhän Markuksen seurakunta

Volgan rovastikunta Lääninrovasti Olav Pantsu Saratov – Pyhän Johanneksen seurakunta Novie Burasi (Saratovin alue) – Pyhän Paavalin seurakunta Voronež – Pyhän Marian seurakunta Borisoglebsk

Uralin rovastikunta Lääninrovasti Konstantin Subbotin (Tšeboksary) Birsk (Baškortostan) 2006- Gurez–Pudga (Udmurtia) Joškar-Ola (Marin tasavalta) – Pyhän Ristin kirkko 1993-, kappeliseurakunnat Paranga ja Zvenigovo Kazan (Tatarstan) Kovylkino (Mordva) Neftekamsk (Bashkiria) Saransk ”Velmema” (Mordva) Saransk (Mordva) – Mokša-Ersän seurakunta Syktyvkar – Pyhä Johannes Kastajan seurakunta Troitsko-Petšorsk (Komin tasavalta) – Kristuksen syntymän seurakunta Tšeboksary, Tšuvassia

Siperian rovastikunta Lääninrovasti Ville Melanen Krasnojarsk Novosibirsk Omsk Minusinsk Irkutsk Železnogorsk Verhni Suetuk Verhnjaja Bulanka Niznaja Bulanka

Katso myös Karjalan kirkko

Lähteet

Aiheesta muualla Inkerin kirkosta ja sen historiasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Tietoa inkerinsuomalaisten seurakuntien arkistoista (Arkistolaitos) Inkerin kirkon sivusto Inkerin kirkosta Suomen Lähetysseuran sivulla Aarre Kuukaupin haastattelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivulla Kaarina Ylönen: Ystävyyttä yli rajan, Luterilaista ystävyysseurakuntatoimintaa Suomen ja Inkerin kirkkojen välillä (pdf) Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisuja 6, ,

Kirjallisuutta Luoma, Antti, Inkerin kirkon nousu ja suomalaiset 1988-1993. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2020, Jürjo, Villu (koostaja), Ingeri kiriku ristitee. Narva: EELK Narva Aleksandri kogudus, 2011, (viroksi) Ylönen, Kaarina, Inkerin kirkon nousu kommunistivallan päätyttyä. Tampere: Kirkon Tutkimuskeskus, 1997,

Luokka:Inkerin evankelis-luterilainen kirkko