Ylivieska on kaupunki Pohjois-Pohjanmaan lounaisosassa Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan rajan lähellä. Ylivieska on rautateiden risteyskohtaan, Kalajoen rantamaille kasvanut kaupunki. Kaupungin väkiluku on , ja sen pinta-ala on km², josta km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km². Ylivieskan naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen ja Sievi. Ylivieska on Oulun Eteläinen -nimisen alueen keskuskaupunki.
Ylivieska teki vuosina 2013–2014 kuntajakoselvitystä Alavieskan kunnan sekä Haapaveden ja Oulaisten kaupunkien kanssa. Selvityksessä tarkasteltiin mahdollisuutta muodostaa yli 30 000 asukkaan uusi kunta, mutta hanke ei johtanut kuntaliitokseen.
Aiemmin, kun maakunnat eivät olleet valtion virallisia hallintotasoja, Keski-Pohjanmaan maakuntaan laskettiin usein myös Kalajokilaakson muodostama Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosa. Ylivieska oli tällöin Keski-Pohjanmaan tärkeimpiä keskuksia.
Ylivieskan vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema. Siinä on kuvattuna sininen, apilapäinen haaruristi. Hopeaväri esittää vettä.
Historia pienoiskuva|vasen|Rautateiden risteyskohta on ollut merkittävässä osassa Ylivieskan kasvun kannalta. pienoiskuva|vasen|Ylivieskan vanha kirkko ja sankarihaudat kesällä 2015. Kirkko tuhoutui tuhopoltossa seuraavan vuoden maaliskuussa. Ylivieskan seutu oli pitkään lappalaisten eränkäyntialuetta. Keskiajalla alue kuului vanhaan Salon eli Saloisten pitäjään. Pysyvästi alue asutettiin vasta keskiajan lopulla, jolloin seudulle saapui uudisasukkaita Kalajokisuusta ja Suur-Lohtajan kylistä. Ylivieskan asutus kasvoi melko nopeasti. Vuonna 1550 taloja oli 13, 1600-luvun alkupuolella jo 30. Vuonna 1690 asukkaita oli 622. 1690-luvun suurten nälkävuosien ja isovihan aikana väestö väheni, mutta 1700-luvun puolenvälin jälkeen alkoi asukasmäärä jälleen kasvaa.
Ylivieskan seutu kuului aluksi Kalajoen seurakuntaan. Päätös oman kappeliseurakunnan perustamisesta tehtiin jo 1643, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin valmistui seurakunnan oma kirkko Haapaniemelle. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ylivieska erotettiin 1861, mikä toteutui 1875. Ylivieskan kunta perustettiin 1867. Kunnalliselämä virisi nopeasti erityisesti kirjailija Pietari Päivärinnan ansiosta. Ylivieskan kanttorina 40 vuotta toiminut Päivärinta oli kuntakokouksen puheenjohtaja 1869–1872 ja 1875–1887. Hän oli perustamassa pitäjän ensimmäistä kirjastoa (1869) ja kansakoulua (1879). Kalajokilaisten pappien ja talollisten vastuksen vuoksi oma pappi saatiin kuitenkin vasta 1862. Ylivieskan kirkko rakennettiin 1786 ja korjattiin lopulliseen asuunsa läänin rakennuskonttorin esimiehen Julius Basilierin piirustusten mukaan vuonna 1892. Korjausten mukana kirkon alkuperäinen ulkoasu muuttui lähes täysin. Vuoden 2016 maaliskuussa kirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa. Arkkitehtitoimisto K2S:n suunnittelema uusi kirkko vihittiin käyttöön huhtikuussa 2021.
Väestön pääelinkeinona oli aluksi maanviljely, mutta myös kalastus ja hylkeenpyynti keväisin Kalajoen edustalla meren jäällä olivat tärkeitä toimeentulolähteitä. Tervanpoltto alkoi yleistyä 1600-luvulla ja oli vielä 1800-luvun alkupuolella tärkeä elinkeino. Hannunkoskeen ja Jylhänkoskeen rakennettiin sahat jo 1760-luvulla ja vuosisadan lopulla pitäjään rakennettiin kuusi salpietarinkeittämöä.
Kalajokilaaksosta muodostui yksi herännäisyyden keskuspaikoista 1800-luvun alkupuolella. Pohjanmaan herännäisyyden johtomiehinä olivat Niilo Kustaa Malmberg ja Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus. Vuonna 1892 Ylivieskassa perustettiin kustannusosakeyhtiö Herättäjä. Maakunnan heränneet perustivat 1920 Raudaskylään kristillisen opiston, joka on Suomen suurin kristillinen kansanopisto ja -korkeakoulu. Raudaskylän kristillinen opisto kokoaa vuosittain noin 200 opiskelijaa eri puolilta Suomea.
Peltoalaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljely ei kyennyt elättämään tasaisesti kasvavaa väestönmäärää. Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien 1886. Tuolloin nimittäin rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu Pohjanmaan rata rakennettiinkin Kokkola–Oulu-välillä sisämaahan ja vedettiin Ylivieskan läpi. Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen, ja näin myös vaikuttaneen suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen.Valtiopäivämies toi rautatien kotipitäjäänsä Myöhemmin tehtiin myös yhdysrata Iisalmeen, tämä Iisalmi–Ylivieska-rata valmistui 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka nopeasti alkoi kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi. Parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös teollisuutta. Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus Ylivieskan kirkonkylän muuttamisesta kauppalaksi. Kauppala Ylivieskasta tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo kuuden vuoden päästä 1971 se sai kaupunginoikeudet. Tähän nopeaan kehitykseen oli syynä kaupunkikeskuksen puuttuminen silloisen Oulun läänin eteläosasta.
Maantiede Luonto Luonnonmaisemiltaan Ylivieska on tyypillistä Keski-Pohjanmaata: tasaista ja loivakaartoista lakeutta, jonka halki kaakosta luoteeseen virtaa kunnan päävesistö Kalajoki. Kalajoen molemmin puolin levittäytyvät tasaiset viljelymaat.
Vaikka Ylivieskan seutu kuuluu Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, sen kallioperä on kivilajikoostumukseltaan varsin kirjava. Kaupungin länsiosassa keskustaajaman molemmin puolin on kaksi konglomeraattipitoista, luode-kaakkosuuntaista liuskevyöhykettä. Pohjoisosassa on toinen laaja liuskealue, joka koostuu amfiboliitista, palgioklaasiporfyriitista, porfyroblastisesta kiilleliuskeesta ja tuffiitista. Kaupungin eteläosan graniitti- ja granodioriittialueet ovat merkittävimmät syväkivilajiesiintymät. Keskustan lounaispuolella on laajahko liuskeiden ympäröivä gabromassiivi. Irtaimet maalajit peittävät lähes kaikkialla kallioperää. Jokilaakson molemmin puolin, erityisesti vedenjakaja-alueilla, maanpintaa peittävät vähäravinteiset viljelyyn heikosti sopivat moreenisora- ja hiekka-alueet. Jokilaakso on sen sijaan maaperältään viljelyyn hyvin soveltuvaa hiesua ja savea. Jääkaudella Päijänteen vedet purkautuvat Kalajokea pitkin Pohjanlahteen ja meren rantaviiva työntyi vielä pitkälle sisämaahan Ylivieskan seudulle saakka. Jokilaakso on siten entistä merenpohjaa, johon Kalajoki on vuosisatojen kuluessa kuljettanut ja kasannut viljavaa lietettä. Turvetta on eniten kaupungin etelä- ja itäosissa.
Maasto viettää kaakosta luoteeseen ja on kauttaaltaan loivapiirteistä. Loivapiirteisyys johtuu pääasiassa kallioperän tasaisuudesta, mutta myös jääkautiset ja jokien tuomat kerrostumat ovat tasoittaneet korkeuseroja. Maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee yleensä 50 ja 100 metrin välillä. Ylävintä on kaupungin eteläosassa, jossa kohoavat muun muassa Käärmekangas ja Huhmarmäki. Matalampia ja vähäisempiä kallionnyppylöitä on myös runsaasti pohjois- että etelärajan tuntumassa vedenjakaja-alueiden moreenimailla.
Ylivieskan päävesistö on Kalajoki, jonka vesimäärä vaihtelee muiden Pohjanmaan jokien tavoin paljon. Keväällä, kun lumet sulavat maan vielä ollessa jäässä, uhkaavat tulvavedet kohota jokea reunustaville pelloille. Tulvahaitat ovat kuitenkin vähentyneet vesistöjärjestelyiden ansiosta huomattavasti. Kuivien kesähelteiden aikana Kalajoen vesimäärä vähenee niin pieneksi, että joen pohjakivikot tulevat näkyviin. Kalajoessa on muutamia pieniä koskia, joista Ylivieskan alueella merkittävimmät ovat Hannunkoski ja Juurikoski. Kalajokeen yhtyy Ylivieskan alueella vain pieniä sivujokia. Pohjoisesta siihen laskevat Mertuanoja ja Pylväsjoki ja etelässä Ojankylänoja ja Olmalan- eli Katajaoja. Muutamista pienistä järvistä huomattavin on Iso-Kähtävä lounaiskulmassa. Se laskee Kähtävänojaa pitkin vasta Alavieskan puolella Kalajokeen. Ylivieskan pohjoisosan järvistä on suurin Iso-Viitanen.
Metsät peittävät noin puolet Ylivieskan pinta-alasta, mutta suurin osa metsämaista on veden vaivaamaa. Soita on pääasiassa etelä ja pohjoisen vedenjakaja-alueilla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nevat ja rämeet. Suurimpia soita ovat muun muassa Vasamanneva ja Konttaneva.
Aluerakenne Kaupunginosat ja kylät
Alpuminkangas Hakalahti Hannunpuhto Huhtapuhto Hollihaka Isokoski Kaisaniemi Kangas Katajaperä Kantokylä Keskusta Kivioja Koivukallio Koskipuhto Kuovila Järviperä Lundinkangas Löytynperä Niemelänkylä Niemenranta Ojakylä Perkkiönperä Puuhkala Pylväs Pyykangas Pyörreperä Raudaskylä Salmiperä Savela Sorvisto Säily Teikkoperä Toivonpuisto Tuomela Visuri Vähäkangas
Taajamat Vuoden 2017 lopussa Ylivieskassa oli 15 251 asukasta, joista 13 091 asui taajamissa, 2 106 haja-asutusalueilla ja 54:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ylivieskan taajama-aste on 86,1 %. Ylivieskan taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2017) 1 Ylivieskan keskustaajama 12 426 2 Raudaskylä367 3 Vähäkangas 298
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Väestö Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Hallinto ja politiikka Ystävyyskunnat Voss, Norja Ringe, Tanska Viimsi, Viro Walden, Kanada
Talous ja elinkeinot
Talousalueena Ylivieska kuuluu Ylivieskan seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 38 106 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 38. suurin.
Ylivieskassa oli vuonna 2022 yhteensä 6 936 työpaikkaa ja kaupungissa asui 6 372 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 70,6 prosenttia. Ylivieskan työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 75,2 prosenttia, jalostuksen 21,7 prosenttia ja alkutuotannon 2,1 prosenttia.
Ylivieskan työpaikkaomavaraisuus on 108,9 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 78,0 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 7,9 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Ylivieskassa on 140,0 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.
Yritykset pienoiskuva|Kärkkäisen tavaratalo Ylivieskassa.
Ylivieska on Pohjois-Pohjanmaan eteläosan merkittävä kaupallinen keskus, jonka vaikutusalue ulottuu laajasti ympäröiviin kuntiin. Kaupungin kaupallinen toiminta on keskittynyt erityisesti Savarin alueelle, jossa sijaitsee laaja vähittäiskaupan keskittymä.
Ylivieskassa toimivat muun muassa Kärkkäisen tavaratalo, Prisma sekä K-Citymarket. Kärkkäinen on Ylivieskasta lähtöisin oleva vähittäiskauppaketju, jonka päätoimipaikka sijaitsee kaupungissa. Savarin kaupallinen alue on kasvanut vaiheittain 2000-luvulla ja muodostaa kaupungin merkittävimmän vähittäiskaupan keskittymän.
Kaupungissa toimii myös metalli-, konepaja-, puu- ja teknologiateollisuuden yrityksiä. Teollinen toiminta painottuu erityisesti metallirakenteisiin, konepajateollisuuteen sekä puutuoteteollisuuteen.
Ylivieska on myös koulutuskeskus, jossa toimivat muun muassa Centria-ammattikorkeakoulu, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä JEDU, Ylivieskan lukio, Raudaskylän Kristillinen Opisto sekä kansalaisopisto.
Liikenne ja infrastruktuuri pienoiskuva|Ylivieskan lentokenttä on yleis- ja harrasteilmailun käytössä.
Ylivieska on merkittävä liikenteellinen solmukohta Pohjois-Pohjanmaalla. Kaupunki sijaitsee valtatie 27:n varrella, ja sitä palvelevat myös kantatie 63 sekä kantatie 86.
Ylivieska on yksi Pohjois-Suomen tärkeimmistä rautatieliikenteen risteysasemista. Kaupungista on suoria junayhteyksiä muun muassa Helsinkiin, Ouluun, Kokkolaan, Iisalmeen ja Seinäjoen kautta Vaasaan.
Ylivieskasta on linja-autoyhteyksiä lähikaupunkeihin ja muualle Suomeen.
Ylivieskan lentokenttä on yleis- ja harrasteilmailun käytössä. Lähimmät säännöllisen reittiliikenteen lentoasemat sijaitsevat Kruunupyyssä ja Oulussa.
Kulttuuri pienoiskuva|Ylivieskan vesitorni.