Yrjö V (; 27. toukokuuta 1819 Berliini, Preussi – 12. kesäkuuta 1878 Pariisi, Ranska)George V Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.10.2017. oli viimeinen Hannoverin kuningas vuosina 1851–1866.

Suku, avioliitto ja sokeus Yrjö V:n isä oli Englannin kuningasperheeseen kuulunut Cumberlandin herttua Ernst August, josta vuonna 1837 tuli Hannoverin kuningas, ja äiti prinsessa Friederike von Mecklenburg-Strelitz.Georg Schnath : Georg V. Neue Deutsche Biographie (1964), Deutsche Biographie. Viitattu 22.12.2024. Englannin kuninkaat Yrjö IV ja Vilhelm IV olivat Yrjö V:n setiä ja Preussin kuningatar Luise hänen tätinsä.Bernhard Mühlhan: Ernst August Neue Deutsche Biographie (1959), Deutsche Biographie. Viitattu 21.12.2024.

Yrjö menetti lapsena sairauden seurauksena näön vasemmasta silmästään ja vuonna 1833 onnettomuuden seurauksena myös oikeasta.Nordisk familjebok (1908), s. 998 Runeberg.org. Viitattu 4.10.2017. Myös hänen isänsä oli menettänyt toisen silmänsä näön sodassa.Nordisk familjebok (1907), s. 827–828 Runeberg.org. Viitattu 22.12.2024. Normaalisti täysin sokea perillinen olisi syrjäytetty kruununperimysjärjestyksessä, mutta kuningas Ernst Augustilla ei ollut muita poikia. Isä määräsi vuonna 1842, että valtiollisissa asioissa Yrjön allekirjoituksen varmentaisi aina kaksi todistajaa, jotka valittaisiin kahdentoista luotetun henkilön joukosta. Sokeudesta seuranneen ulkomaailmasta eristymisen on arveltu myötävaikuttaneen siihen, että Yrjö kehitti epärealistisen kuvitelman Welfien ikivanhan dynastian nostamisesta uuteen loistoon ja mahtiin, mikä saneli hänen uhmakkaan politiikkansa.

Yrjö nai vuonna 1843 Saksi-Altenburgin prinsessa Marian, jonka isä oli Saksi-Altenburgin herttua Joosef. Heille syntyi yksi poika, Cumberlandin herttua Ernst August, sekä kaksi tytärtä.

Hallitsijana ja maanpaossa Noustuaan isänsä kuoltua marraskuussa 1851 valtaistuimelle Yrjö V nimitti taantumuksellisesta henkilöistä kootun hallituksen ja sivuutti valtiopäivien mielipiteet. Vuonna 1855 hän kumosi vuoden 1848 edistyksellisen perustuslain ja palautti voimaan huomattavasti vanhoillisemman vuoden 1840 perustuslain. Uskonnollisissa kysymyksissä hän edusti jyrkkää puhdasoppisuutta. Opposition vahvistuttua Yrjö joutui syksyllä 1865 nimittämään liberaalin hallituksen.Nordisk familjebok (1909), s. 1397 Runeberg.org. Viitattu 4.10.2017.

Yrjö V vastusti Preussin vaikutusvallan kasvua Saksassa. Vuoden 1866 Preussin–Itävallan sodan puhjettua hän asettui Itävallan puolelle ja antoi vastoin valtiopäivien tahtoa kieltävän vastauksen Preussin vaatimukseen Hannoverin puolueettomuudesta. Tämän seurauksena Preussi julisti sodan 16. kesäkuuta ja löi Hannoverin armeijan kahdessa viikossa. Hannover antautui 29. kesäkuuta, ja 20. syyskuuta koko maa ilmoitettiin liitetyksi Preussiin.

Valtakuntansa menettänyt Yrjö asui loppuikänsä maanpaossa, aluksi Itävallan Schönbrunnin linnassa ja Gmundenissa ja vuodesta 1874 Ranskassa. Kuoltuaan hänet haudattiin Englantiin Windsorin linnan Pyhän Yrjön kappeliin.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Hallitsijat Luokka:Hannover-suku Luokka:Sokeat henkilöt Luokka:Vuonna 1819 syntyneet Luokka:Vuonna 1878 kuolleet Luokka:Hannoverin kuningaskunta