Taarnavillakas (Laelia coenosa) on villakkaisiin kuuluva vaalea yöperhoslaji. Se on levinneisyydeltään pääasiassa afrikkalaisen sukunsa ainoa Euroopassa tavattava lajiNationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. s. 444–446. ja tavattu Suomesta toistaiseksi yhden kerran vuonna 2017.
Koko ja ulkonäkö Taarnavillakas on sukupuolidimorfinen perhoslaji. Koiraiden etusiivet ja keskiruumis ovat vaaleanruskeat ja siiven tyviosasta sen keskelle ulottuu vaaleampi laikku. Siiven ulkoreunassa on kaareva, mustahkojen pisteiden rivi. Takaruumis on vaalean kellertävä ja takasiivet kermanvalkoiset. Tuntosarvet ovat näyttävän sulkamaiset. Naaras on ruumiiltaan koirasta rotevampi, siipimuodoltaan terävämpi ja väritykseltään lähes puhtaanvalkoinen. Naaras muistuttaa suuresti valkovillakasta (Leucoma salicis) ollen kuitenkin sitä pienempi, siiviltään kapeampi eikä sen läpikuultavissa etusiivissä ole valkovillakkaalle ominaista silkinhohtoa. Erottavan tuntomerkin tarjoaa myös etusiiven siipisuonten R2 ja R3 välinen sarka, joka valkovillakkaalta puuttuu. Siipiväli 30–35 mm.Svenska fjärilar
Toukka on täysikasvuisena 30–40 mm pitkä, harmahtavan keltainen ja sillä on musta selkäjuova. Toukka on kauttaaltaan karvainen ja jaokkeissa 4–7 on kullankeltaiset karvatupsut. Lisäksi pään sivuilla on kaksi mustaa eteenpäin suuntautunutta ja peräpäässä yksi musta, taaksepäin suuntautunut pitkä karvatupsu.Larvae of North-European Lepidoptera
Levinneisyys ja lentoaika Taarnavillakasta tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja idässä sen levinneisyys ulottuu Venäjän poikki Japaniin saakka. Britanniasta laji on hävinnyt 1800-luvullaUK Moths . Myös Baltiasta laji puuttuu. Pohjoismaissa taarnavillakas on satunnainen vierailija, josta on muutamia havaintoja Tanskasta ja Ruotsin eteläosista. Pohjoismaissa havaittujen yksilöiden arvellaan olevan peräisin Saksan ja Puolan rannikoiden populaatioista. Suomesta laji on tavattu kerran Pyhtäältä elokuussa 2017.Jouni Tittonen: Ajankohtaista luonnosta ja retkikohteista
Perhoset lentävät Etelä-Euroopassa kahtena sukupolvena kesäkuussa ja elo-syyskuussa jälkimmäisen ollessa tyypillisesti runsaslukuisempi. Pohjoismaissa havainnot on tehty pääasiassa elokuun alkupuoliskolla.
Elinympäristö ja elintavat Taarnavillakas viihtyy kosteissa ja avoimissa elinympäristöissä, erityisesti merenrannoilla, tulvaniityillä ja jokien suistoissa. Se on yöaktiivinen perhoslaji, jonka molemmat sukupuolet tulevat helposti valolle, naaraat hieman koiraita useammin. Päivisin perhoset lepäävät kasvien varsilla tai lehtien alapinnoilla etummainen raajapari eteenpäin ojennettuna. Lajilla esiintyy satunnaisia, paikallisia massaesiintymiä, mutta sillä ei vaikuta olevan erityistä vaellustaipumusta.
Naaras tuottaa 100–150 munaa, jotka se laskee muutaman kymmenen ryhminä ravintokasvien varsille ja lehdille. Munat kuoriutuvat elokuussa ja keskenkasvuiset toukat talvehtivat yhteenkiedottujen lehtien välissä. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun alussa, jolloin ne koteloituvat kehräämänsä kotelokopan sisään ravintokasville. Kotelovaihe kestää kolmesta neljään viikkoa.
Ravintokasvi Toukan ravintokasveja ovat taarna (Cladium mariscus), järviruoko (Phragmites australis), isopalpakko (Sparganium erectum) sekä erilaiset sarat (Carex) ja nadat (Festuca), joskus myös muut heinät.
Lähteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Taarnavillakas – Laelia coenosa Bestimmungshilfe des Lepiforums Moths and Butterflies of Europe and North Africa
Luokka:Villakkaat