Andres Vanapa, oik. Viktor Mellov (2. huhtikuuta 1924 – 25. lokakuuta 2004, ViroAndres Vanapa 2. IV 1924–25. X 2004) oli virolainen toimittaja ja asianajaja, runoilija ja prosaisti. (sisältää linkin suomennettuun novelliin.)
Vanapa opiskeli Tallinnan juristikoulussa 1945–1947. Vanapa palveli Saksan laivastossa 1943–1944. Hän pakeni Suomeen 1944 ja pyrki edelleen Ruotsiin, mutta jäi kiinni. Sotilastuomioistuimessa hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen, ja hän joutui Tallinnan keskusvankilaan, josta hän vapautui sodan päätyttyä. Hän toimi Rahva Häälin kirjeenvaihtajana, vuodesta 1948 asianajajana, 1949 tehdastyöläisenä Voltassa, 1950–1952 Tallinnan Draamateatterissa, 1952–1956 Tallinnan musiikkikoulun historianopettajana. Hän siirtyi sitten vapaaksi kirjailijaksi.
Teokset Pihlakaviin, Eesti Raamat, 1974 Vale sadama jutud, Eesti Raamat, 1978 Sisukord, Eesti Raamat, 1980 Kivilõhkujad, Eesti Raamat, 1981 Taevatalu, Eesti Raamat, 1984 Ma olen väga ilus, Eesti Raamat, 1988 Koer ja kastekann, Eesti Raamat, 1990 Surnutele on ladu avatud, Eesti Raamat, 1992 Riiulid, Koolibri, 1994 Grammofon, Kupar, 1996 Meie kamp koerast rääkimata, Faatum, 1999 Vanapagana teine tosin, Varrak, 2002 Päti vile, Varrak, 2003 Andres Vanapa tuleb tagasi, Varrak, 2011 ''Suure väljaku ääres, 2014
Lähteet
Luokka:Virolaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2004 kuolleet