Hedvig Elisabet Charlotta, Holstein-Gottorpin prinsessa (saks. Hedwig Elisabeth Charlotta von Schleswig-Holstein-Gottorp, kuningattarena Charlotta); (22. maaliskuuta 1759 Eutin, Lyypekin ruhtinaspiispakunta [Hochstift Lübeck] – 20. kesäkuuta 1818 Rosendalin linna, Tukholma, Ruotsin kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa ja Södermanlandin herttuatar, josta tuli Kaarle XIII:n puolisona Ruotsin kuningatar vuosina 1809–1818 ja Norjan kuningatar vuosina 1814–1818. Hänet tunnetaan merkittävistä päiväkirjoistaan, muistelmistaan, nokkelana sanankäyttäjänä sekä poliittisesti aktiivisena.
Charlotta oli yksi kaikkien aikojen nuorimmista kuninkaallisista morsiamista Ruotsissa. Hän oli 15-vuotias mennessään naimisiin vuonna 1774 kymmenen vuotta vanhemman serkkunsa Kaarle-herttuan kanssa. Sulhanen oli kuningas Kustaa III:n veli. Kustaa III oli pitkään lapseton, joten hän rohkaisi Kaarlea avioitumaan pian ja huolehtimaan kruununperillisen tuottamisesta.
Charlotta piti ahkerasti päiväkirjaa ja kirjoitti yli 7 000 sivua elämästään ensin teini-ikäisenä herttuattarena ja myöhemmin kuningattarena. Hän määräsi, ettei kukaan saisi lukea päiväkirjoja 50 vuoteen, ja ne julkaistiin vasta 1900-luvulla.
vasen|pienoiskuva|334x334px|Holstein-Gottorpin prinsessa Hedwig Elisabeth Charlotta, Alexander Roslin 1775
Suku ja koulutus Hedwig Elisabeth Charlotta syntyi pienessä saksalaisessa ruhtinashovissa Eutinissa. Hän oli prinsessa Ulrike Friedrike Wilhelmine Hessen-Kasselin (1722–1787) ja ruhtinaspiispa Friedrich August I:n, Oldenburgin herttuan (1711–1785) kahdesta tyttärestä ainoa, joka selvisi aikuisikään asti. Vanhempi veli, Peter Friedrich Wilhelm (1754–1823), joka kärsi aikuisiällä puhjenneesta mielisairaudesta peri herttuakunnan isän kuoltua. Serkku Peter Friedrich Ludwig von Holstein-Gottorp toimi hänen sijaishallitsijanaan vuosina 1785–1823.
Hedwig Elisabeth Charlotta sai koulutuksen sosiaalisen asemansa ja sukupuolensa vaatimusten mukaisesti tavoitteena käyttäytyä hyvin muodikkaissa piireissä ja sopivan avioliiton solmiminen. Opetusta johti ranskalainen kasvatusneuvoja, mikä teki hänestä kaksikielisen nuoresta pitäen. Aiheina olivat uskonto, ranskalainen kirjallisuus ja oikeinkirjoitus, italia, historia, piirustus, musiikki ja luultavasti myös tanssi. Hän opiskeli ruotsia teini-iässä.
Kustaa III oli valinnut Hedwig Elisabeth Charlottan veljensä Kaarlen morsiameksi toiveena ratkaista valtaistuimen perimys, sillä hänellä itsellään ei ollut lapsia eikä hän ollut pannut avioliittoaan käytäntöön yhdeksän vuoden aikana. Ensimmäisellä tapaamisellaan prinsessan kanssa (hän oli tuolloin 22-vuotias, prinsessa 11-vuotias) Eutinissa vuonna 1770 Kaarle oli huomauttanut, että Hedwig Elisabeth Charlotta oli kaunis, ja avioliitosta sovittiin vuonna 1772.
Hänet kihlattiin 14-vuotiaana vuonna 1774 serkkunsa Södermanlandin herttua Kaarlen, Kustaa III:n nuoremman veljen, kanssa. Tämä ruotsalaisesta näkökulmasta vaatimaton avioliitto heijasti luultavasti Kustaa III:n halua olla vaarantamatta voimatasapainoa Ruotsin kuninkaallisen perheen sisällä. Saksan ja Tukholman välisellä matkalla Hedvig Elisabet Charlotta tutustui Sophie von Ferseniin (1757–1816, naim. Piper). Suhde Sophie von Fersenin ja hänen perheensä kanssa leimaa Hedvig Elisabet Charlottan henkilökohtaista ja poliittista elämää.
Herttuatar pienoiskuva|350x350px|Hedvig Elisabet Charlottan saapuminen Tukholmaan 7. heinäkuuta 1774, Pehr Hilleström
Häät ja saapuminen Ruotsiin Ensimmäinen vihkimistilaisuus pidettiin Ruotsille kuuluvassa Wismarissa 22. kesäkuuta 1774. Ennen häitä hänet toivotti tervetulleeksi Wismariin ruotsalainen valtuuskunta, joka koostui hänelle valituista neljästä hovirouvasta: Magdalena Ekeblad, Magdalena Strokirch, Hedvig Catharina von Fersen ja Sophie von Fersen; hovimestarinna Ulrika Charlotta Sprengtporten ei ollut läsnä; mukana olivat muun muassa kamariherrat Adolf Ludvig Piper ja Adolf Ludvig Hamilton. Poissaolevaa sulhasta edusti häissä Wismarin Tribunaalin presidentti, paroni Carl Otto von Höpken. Hääillallisen jälkeen pidettiin vastaanotto paikallisille arvohenkilöille, jota seurasi illallinen. Hedvig Elisabet Charlotta teki erittäin hyvän vaikutuksen Wismarissa, koska hän ei ollut hermostunut tai ujo, vaan käyttäytyi ennen tapaamiensa ihmisten kanssa niin välittömästi kuin olisi tuntenut heidät koko elämänsä, ja jopa antoi ohjeita spontaaniin tanssi- ja musiikki-iltaan.Erdmann, Nils: Vid hovet och på adelsgodsen i 1700-talets Sverige: en tidskrönika, Wahlströms, Stockholm, 1926 pienoiskuva|Prinsessa Sofia Albertina (1753-1829), Alexander Roslin 1775 Hän saapui Dalarö'hön 1. heinäkuuta 1774 sota-alus Sofia Albertinalla, astui maihin Erstavikissa 3. heinäkuuta ja kuningasperheen naisjäsenet toivottivat hänet tervetulleeksi raatimies Drejerin maatilalla Nyckelvikenissä. Hän tapasi kuningas Kustaa III:n Stubbsundetin niityllä Duvnäsissä Burmannia juhlavaunussa. Sen jälkeen hän saapui 7. heinäkuuta Tukholmaan vasaorden gondolilla, jossa hänet esiteltiin virallisesti kuningatar Sofia Magdalenalle ja leskikuningatar Lovisa Ulrikalle, valtakunnanneuvoston jäsenille, heidän vaimoilleen ja suurlähettiläille. Toinen avioliittoon vihkiminen pidettiin samana iltana Tukholman kuninkaanlinnan kirkossa, jota seurasivat naamiaiset Kungsträdgårdenissa.
Sopeutuminen hoviin pienoiskuva|Herttuatar Hedwig Elisabeth Charlotte von Holstein-Gottorp, miniatyyrimuotokuva n. 1774-1800 Hedvig Elisabet Charlottaa kuvataan kauniiksi, eläväiseksi ja sanavalmiiksi. Hän menestyi sosiaalisessa elämässä ja häntä kutsuttiin "pikkuherttuattareksi" ja "herttuatar Lotaksi". Valtioneuvos Fredrik Sparre sanoi hänestä: "Et voi kuvitella mitään iloisempaa ja eloisampaa. Hän on itse ilo. Hänen suurin huvinsa on vitsailu ja hullutuksien keksiminen. Olisin iloinen, jos hän ottaisi käyttöön tuon tavan, koska me olemme luonteeltaan jonkin verran synkkä kansakunta, joka tarvitsi luultavasti piristystä".Söderhjelm, Alma: Gustav III:s syskon. Stockholm: Albert Bonniers Förlag 1945. Häntä kuitenkin kritisoitiin kevytmielisyydestä ja arvokkuuden puutteesta.
Tutustuessaan Sophie von Ferseniin ja tämän äitiin hän pystyi muodostamaan tuttavapiirin hovin ulkopuolella. Hän kuuluisi edelleen von Fersenin perheen piiriin ja työskenteli heidän kanssaan myös poliittisesti.Hellsing, My: Hovpolitik. Hedvig Elisabeth Charlotte som politisk aktör vid det gustavianska hovet. Örebro: Örebro universitet 2013. . Ss. 64, 80, 84, 86, 145 Koska hänen kälynsä kuningatar ei ollut kiinnostunut hovielämästä, hänestä tuli hovin keskeinen naishahmo. Käytännössä hän ja hänen lähes samanikäinen kälynsä, Kaarlen ja Kustaan sisar prinsessa Sofia Albertina (1753–1829) hoitivat hovin sosiaalista elämää sen emäntinä, sillä kuningatar Sofia Magdalena osallistui sosiaaliseen elämään vain kun oli aivan pakko. Nokkeluudellaan, viehätysvoimallaan, iloisuudellaan ja suorapuheisuudellaan hän vastasi 1700-luvun naisihannetta, ja häntä kuvataan henkilöksi, joka pystyi keventämään tunnelmaa. Hän osallistui hovin amatööriteatteriin, jossa hän myös tanssi, mitä pidettiin kuitenkin skandaalina, sillä tanssijattaria pidettiin tuona aikana prostituoituina,Mattson, Anne: Komediant och riksförrädare. Handskriftcirkulerande smädeskrifter mot Gustav III. Edita Västra Aros, 2010. S.103. ja jouduttaan alttiiksi huhuille, että hän yhdessä Sofia Albertinan kanssa harhautti kuninkaan pois politiikasta huvitusten pariin, hän vetäytyi näyttämöltä vuonna 1783. Toukokuussa 1776 Kaarle, joka oli Ruotsin vapaamuurarien johtaja, aloitti hänen vihkimyksensä vapaamuurariksi. Hänestä tuli Ruotsin naisvapaamuurarien johtaja. Sen muita jäseniä olivat Sophie von Fersen, Hedvig Eleonora von Fersen, Ulrica Catharina Koskull ja luultavasti myös Christina Charlotta Gyldenstolpe. pienoiskuva|Kreivitär Eva Sophia von Fersen Piper (1757-1816), miniatyyrimuotokuva Le Chevalier de Chateaubourg Herttuaparin ensimmäisiä yhteisiä vuosia Ruotsissa värittivät vilkas hovielämä ja toteutumaton halu saada lapsia. Samaan aikaan Hedvig Elisabet Charlotta alkoi kirjoittaa kuuluisaa poliittista päiväkirjaansa kuukausittain Sophie von Fersenille lähetettävinä kirjeinä, jotka julkaistiin yhdeksänä niteenä vuosina 1902–1942 Hedvig Elisabeth Charlottan päiväkirjana. 1800-luvun vaihteen jälkeen, kun suhde Sophien kanssa koki suuren kriisin, Hedvig Elisabet Charlotta jätti pois kirjeistä ystävälleen osoitetun puhuttelumuodon ja korvasi sen spontaaneilla ja itsetutkiskeluisemmilla päiväkirjamaisilla muistiinpanoilla. Päiväkirja kehittyi sisällöltään nuorten kevyistä huomioista poliittisista tapahtumista, hovielämästä ja henkilökuvista syvällisiksi analyyseiksi poliittisista tapahtumista Ruotsissa ja ulkomailla.
Avioliitto ja suhteet Hänen suhteensa puoliso Kaarleen oli hieman etäinen, ja he elivät enemmän tai vähemmän erillään monta vuotta. Herttuatar Hedvig Elisabet Charlottan julistettiin olevan raskaana heinäkuun 1775 lopussa ja kirkoissa pidettiin esirukouksia. Axel von Fersen vanhemman mukaan hovimestarinna Sprengtporten tunnisti raskauden väärin. Mitään merkkejä raskaudesta ei kuitenkaan näkynyt, vaikka hän itse väitti tuntevansa sikiön liikkeitä. Syyskuun 14. päivänä kätilö Båld ilmoitti tutkimuksen jälkeen, että herttuatar oli raskaana. Sen jälkeen valmisteltiin kuninkaallisen syntymän rituaaleja: tykkitervehdyksiä, protokollaa piti johtaa salaneuvosten Höpken ja Falkenberg ja salaneuvoksettaret Bielke, Hiärne, Fersen ja Törnflycht kutsuttiin todistajiksi. Synnytyksen laskettu aika oli 24. lokakuuta 1775. Päivämäärän tultua kaikki seremoniat kuitenkin peruttiin yhtäkkiä. Ei tiedetä, mikä tämän kaiken takana oli, koska Hedvig Elisabet Charlottalla ei koskaan ollut raskauden oireita.pienoiskuva|356x356px|Södermanlandin herttuatar Hedvig Elisabet Charlotta, Holstein-Gottorpin prinsessa, rintakuva Johan Tobias Sergel n. 1791
Samaan aikaan Kustaa III pisti täytäntöön oman avioliittonsa kuningatar Sofia Magdalenan kanssa päättäessään hankkia itselleen perillisen, hän muutti aikomustaan jättää tämä tehtävä Kaarlelle ja halusi totuttaa hänet muihin kumppaneihin. Pian tämän jälkeen Kaarlen aikaisempi rakastajatar Augusta Löwenhielm sai Kustaa III:lta luvan palata Ruotsiin.
Vuonna 1792 tapahtui keskenmeno: Hedvig Elisabet Charlotta itse kutsui tätä ensimmäiseksi todelliseksi raskaudekseen. Vuonna 1797 hän synnytti kuolleenSveriges kyrkor: Riddarholmskyrkan II, fast inredning, inventarier och gravminnen (Stockholm 1937) s. 417 tyttären, ja vuotta myöhemmin syntyi poika, Karl Adolf Värmlannin herttua, joka kuoli alle viikon ikäisenä.
Suurimman osan avioliittonsa ajasta Karl kiinnitti enemmän huomiota muihin rakkaussuhteisiin kuin aviovaimoonsa, ja huhuja hänen omista väitetyistä avioliiton ulkopuolisista suhteistaan havaittiin jo hänen raskautensa aikana vuonna 1797.Klercker, Cecilia af; Hedvig Elisabeth Charlottas dagbok VI (1797–1799). Stockholm: Norstedt & Söners förlag 1927. Libris 8207715. S. 20 Hän otti Kaarlen rakkaussuhteet tyynesti sillä ehdolla, että tämä jätti hänelle vapauden elää omaa elämäänsä kuten itse haluaa, ja ilmaisi vuonna 1781 turhautuneisuutensa siitä, kuinka aviomiehen väliaikainen kumppaneiden puute toi Kaarlen lähemmäksi häntä ja altisti hänet tämän epäilyksille ja moitteille.Bonde, Carl Carlson: Hedvig Elisabeth Charlottas dagbok I (1775–1782). Stockholm: Norstedt & Söners förlag 1902. Libris 8207712. S. 284
Hedvig Elisabet Charlottalla oli suhde kreivi Axel von Fersen nuorempaan, kreivi Fabian Reinhold von Ferseniin ja ystävänsä Sophie von Fersenin lankoon kreivi Carl Piperiin. Suhteita ei mainita hänen päiväkirjoissa, mutta ne voidaan jäljittää hänen yksityisestä kirjeenvaihdostaan läheisen ystävän Sophie von Fersenin ja käly prinsesssa Sofia Albertinan kanssa, jossa hän kesästä 1783 lähtien avoimesti viittaa Carl Piperiin rakastajanaan. Tämä suhde näkyi avoimesti Rosersbergin linnassa, ja Piperiä kuvattiin hänen pitkäaikaiseksi rakastajakseen.