Karen Wetterhahn (16. lokakuuta 1948 Plattsburgh, New York, Yhdysvallat – 8. kesäkuuta 1997 Lyme, New Hampshire, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kemisti ja professori, joka tutki erityisesti myrkyllisten metallien vaikutusta terveyteen ja joka johti Dartmouth Collegessa projektia, jonka tarkoituksena oli innostaa naisopiskelijoita luonnontieteen pariin. Wetterhahn kuoli elohopeamyrkytykseen vuonna 1997 saatuaan yli puoli vuotta aiemmin laboratoriossa pari tippaa dimetyylielohopeaa käsineelleen. Kuoleman jälkeen tiedelaitokset tiukensivat myrkyllisten aineiden käsittelyä koskevia määräyksiä.
Nuoruus ja opiskelu Karen Wetterhahn syntyi vuonna 1948 Plattsburghissa New Yorkin osavaltion pohjoisosissa. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon kemiasta ja matematiikassa St. Lawrencen yliopistosta. Väitöstutkimuksensa hän teki Columbian yliopistoon epäorgaanisesta kemiasta ja fysikaalisesta biokemiasta.
Ura Dartmouthin professori Wetterhahn aloitti vuonna 1976 Dartmouth Collegessa. Hän oli Dartmouthin ensimmäinen naispuolinen kemian professori. Hän oli innokas opettaja, joka halusi motivoida oppilaita luonnontieteiden pariin. Wetterhahn perusti Women in Science -projektin, jonka tarkoituksena oli rohkaista naisopiskelijoita valitsemaan luonnontieteellisen pääaineen.
Ympäristöterveystieteiden kansallisinstituutin seitsemän miljoonan dollarin apurahan ansiosta Wetterhahn pystyi vuonna 1995 aloittamaan Dartmouthissa myrkyllisten metallien ohjelman, jonka tarkoituksena oli tutkia niiden vaikutusta ihmisten terveydelle.
Darthmouthin ulkopuolella Wetterhahn tunnettiin erityisesti tutkimuksestaan, jossa hän selvitti sitä, miten ihmissolut käsittelevät kromia ja miten metalli voi aiheuttaa syöpää.
Kuolema laboratoriomyrkytykseen Wetterhahn oli tekemässä elokuussa vuonna 1996 koetta, jonka aikana häneltä putosi muutama pisara dimetyylielohopeaa lateksiselle suojakäsineelle. Wetterhahn oli noudattanut kaikkia tarpeellisia turvamääräyksiä ja käytti suojavaatteita ja suojakäsineitä sekä vetokaappia. Hän myös pesi oikeaoppisesti kätensä ja puhdisti työkalunsa.
Wetterhahn alkoi kärsiä terveysongelmista marraskuussa 1996, kun hän alkoi oksennella ja voida pahoin. Seuraavien kuukausien aikana hänen tilansa heikkeni. Häneen puheensa muuttui epäselväksi ja hänellä ilmeni näkö- ja kuulovaikeuksia. Hänellä diagnosoitiin tammikuun lopulla 1997 elohopeamyrkytys ja hoidoksi aloitettiin kelaatioterapia, jossa lääke sitoisi myrkyllisen aineen itseensä ja näin auttaisi sen kehon läpi.
Wetterhahnin myrkytystila oli niin vakava, ettei hoito enää tehonnut häneen. Hänen veressään oli 800 kertaa normaalia enemmän elohopeaa. Hän vaipui helmikuussa koomaan ja kuoli 8. kesäkuuta. Wetterhahnia hoitaneen lääkäri David Nierenbergin mukaan tieteilijän viimeisiä toivomuksia oli dimetyylielohopean tutkiminen, ettei kenenkään toisen tutkijan tarvitsisi enää kokea samaa myrkytystä.
Wetterhahnin kuoleman jälkeen Dartmouthissa ja muualla maailmassa tehtiin uusia säädöksiä myrkyllisten aineiden käsittelyyn. Jo hieman ennen hänen kuolemaansa aloitettiin tutkimus, jossa osoitettiin, että dimetyylielohopea läpäisee lateksikäsineen lähes saman tien. Tutkijat suosittelivat, että myrkyllisten kemikaalien käsittelyssä käytettäisiin kaksia käsineitä, joista toiset olisivat paksumpia laminaattikäsineitä.
Yksityiselämä Wetterhahn oli naimisissa, ja hänellä oli miehensä Leonin kanssa kolme lasta.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset kemistit Luokka:Yhdysvaltalaiset professorit Luokka:Vuonna 1948 syntyneet Luokka:Vuonna 1997 kuolleet